Aika avuton

Oikeastaan pitäisi tarkasti laskea, kauanko tämä arktinen kylmänhohka on kestänyt.
Jatkuu se tänäänkin, pakkasta yli 10 astetta, tyyntä ja kirkasta.
(itse asiassa kuukausi sitten mittari oli plussalla yön yli)

Revontulet tanssivat alkuyön viime öiden mallin mukaisesti eikä kuukaan ollut häiritsemässä värien sinfoniaa.

.

Teen, auringon jo tanssittua tovin, kaksi testiä.

Nuo testit ovat Helsingin Sanomien NYT-liitteessä.

Kielipoliisi- ja aprillia-testit.

En osaa suomenkieltä (vain 8 oikein 13:sta) ja mielessäni on paljon vääriä käsityksiä (kolmestatoista ”harhasta” paljastin vain 8).

Olen siis väärässä kielen/tiedon alueella 38%:ssa tapauksista.

Erottajan Essolla on muudan hra J, joka mielellään lyö vetoa Koskenkorvapullo kapulanaan.

Olisin hänelle oiva kiistakumppani, koska luulen niin usein ja tiedän kovin harvoin (2/3:ssa).

Hyvää pääsiäisen juhlaa.

Erityisesti ylösnousujuhlan toivotukset menkööt Pinjan alle eli Korkalonvaaran kappelille, jossa Lopen mies Henry pitää virkansa viimeisen saarnan.

Huomenta

*

Pääsiäispäivän mittaan en menekään ”Pinjan alle” Henry Rantalan läksiäisiä viettämään.
Sen sijaan upotan itseäni Taivaanvartijat-kirjaan, jota Radio Yle 1 uusinnassaan helmikuulta aamusta pohti.

Hannu Väisänen etsii kirjassa ristiään, sanoo EI polvirukoukselle ja kuvaa sitä maailmaa, jota padre Rantala, Henkka, työssään Korkalonvaaran isä Camillona taisi vain etäisesti sivuta.

Luulen, että valitsin oikein, kun en mennyt tungokseen.
Jouluksi jo vein Henkalle kirkon.
Lasisen nili-kirkon.
Pedoilta turvaa antavan.

Olen hiljattain joutunut eräässä verkostossani pikkuveitsellä suoritetun selkäänpuukotuksen kohteeksi.
Onneksi en ainoana tai ensimmäisenä sarjassaan
Enkä viimeisenä.

Symppaan vahvasti Hannu Väisäsen neljää kirjaa Anteron elämästä.
Suosittelen lämpimästi koko sarjaa (vanikasta, samettikengistä, kuperan-koverista).

Vaikken pidäkään siitä tarinasta, jossa Väisänen kuvaa elämäänsä Ranskassa.

Niin itseään täynnä.

Niin täynnä kuin toisen luvussa olevan kirjani kirjoittaja (Esko Valtaoja): ”minä, minä, minä”

Tuttua – peilisolut aivoissani värähtelevät kotoisasti.

*

Olen saanut kellovanhuksemme toipumaan DST-siirtymästä (13:45) ja päässyt Taivaanvartijoissa niin pitkälle, että menen katsomaan Hannu Väisäsen töitä hänen sivuiltaan.
Ulkona on aurinko, mutta myös tuuli: sellainen lupaa teräshankea, ehkä.

Pääsiäinen menee menojaan.

Jätän loppusivut Taivaanvartijoista odottamaan sopivaa hetkeä, katselen ilolla kuopuksen siivoamaan kirjahyllyäni ja tartun Raamattuun.

Sieltä käännän sivun 750.

Saarnaaja.

Se on joka kerta yhtä opettavainen teksti – jotenkin kovasti toden tuntuinen.
Suosittelen

”Sillä missä on paljon viisautta, siinä on myös paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”

Säyseyttä

Joulukuussa alkanut pakkastalvi jatkuu.
Tuulettomana ja tauottomana.

http://www.economist.com/news/science-and-technology/21574461-climate-may-be-heating-up-less-response-greenhouse-gas-emissions?fb_action_ids=10151386929033182&fb_action_types=og.likes&fb_ref=scn%252Ffb_ec%252Fa_sensitive_matter&fb_source=other_multiline&action_object_map=%257B%252210151386929033182%2522%253A445409428869839%257D&action_type_map=%257B%252210151386929033182%2522%253A%2522og.likes%2522%257D&action_ref_map=%257B%252210151386929033182%2522%253A%2522scn%255C%252Ffb_ec%255C%252Fa_sensitive_matter%2522%257D

.

Kävin eilen taidenäyttelyn avajaisissa galleria NAPAssa.
Kuvat olivat kuin suoraan rorsach-testin tauluista.
Testillä psykologit mielestään kykenevät arvioimaan, mitä ihmisen tiedostamattomassa liikkuu.

Mietin tauluja katsellessa, onko taiteilija ottanut huomioon, että joutuessaan vastakkain sielunsa tiedostamattomien alueiden kanssa näyttelyvieras voi ajautua aika syvään veteen, hyllyvälle suolle?

Itse olin ainakin varsin hiljainen kotiin palatessani.

”Että tuollaistako siellä syvissä kerroksissa…?”

Käykääpä kokeilemassa.
Mutta varovaisesti!

http://lapintaiteilijaseura.fi/napa/galleria-napa/435

.

Yritän tiirailla hyvää syytä tehdä tänään työpäivän kun sellainen on lauantaiksi siunaantunut.

En oikein löydä.

No, työt on tehtävä, potilaat hoidettava ja työympäristö sovitulla tavalla muokattava.

Blogin kanssa ei aamusta ole yhtään paremmin:

”En oikein löydä”.

Radio Yle 1:n kuuluttaja kertoo mikrofoninsa jalassa olevista kananpojista ja muutoinkin höpöttelee kuin tanssaava aurinko kesäajassa. Huomennahan sen vasta piti olla.

Daylight Saving Time ja pääsiäisaamu? – tänään on trullien vuoro.

Huomenta

*

Iltapäivän alussa olen tyhjentänyt työhuoneeni ja siirtynyt kioskimme siihen huoneeseen, jossa harjoittelijat opettelevat työhömme.
Tunnen itseni syystäkin harjoittelijaksi.

Uudella yhteisellä työpöydällä odottaa omistuskirjoituksella kirja.
Sen on kirjoittanut yli 40 vuoden ajan kanssani hivenen etäällä vaeltanut kollega.

Runot kirjassa ovat laatuisia, puhuttelevia, ankaria ja lempeitä, aiheesta vähän riippuen.

Viimeinen runo ansaitsee jäljentämisensä tänne.

Lumisateen lempeä ryöpytys
hetken muisto
……..katseen välähdys
…………….viipymättä

vaihtokuvana
……..vitivalkea tyven.

Kiitos, Jorma Laitinen

(Pajunkissaretkellä, Väylä 2013)

Konstan parempi valssi – Dancemessu

Vaille parikytä kylmää, aurinko jo nousi.

Koko maaliskuun (joulu/tammi/helmi-) se tätä on ollut, holotnaa.

Kotikirkon ristikin on heti aamusta Juudaksen hopearahojen (30 kpl) värinen.
Ei tietoakaan verenkarvaisten syntien punaisesta.

Lehdessä Eljas Pohtila ja Marjut Aikio ”todistavat” Lapin klassikoista pitkäperjantaina..

Kolme pappia tuomitsee samassa läpyskässä yksimielisesti Bachin Matteus-passion (Utsjoen kirkkoherra, Rovaniemen miltei-kirkkoherra, maakunnan pätevin perheneuvoja).

Minusta on ikävä, että ihmiset puhuvat asioista, joista he eivät tiedä. Ihan itse asiasta kuultuina.

Ailu (Valkeapää) ja Mukka (Timo K) olivat eri ihmisiä, niinkuin oli Jeesuskin.

Puhumattakaan Bachista.

Myönnän mielihyvin, että Matteus-passio on pitkänlainen tappaaus, mutta jos sitä ei ole kuullut, on Dancemessun tuomitseminen syvältä.

Siellä ne ovat, ”Konstan parempi valssi”, ”Letkajenkka” ja Iron Maidenin parhaat (Live After Death, Somewhere in Time).

Nuotteina ja laulettuina & soitettuina.

Näin minulle opetti Kennedyn kuolinvuonna partituurien kanssa Lali Rinne, Kouvolan lyseon armoitettu musiikinopettaja.

Myönnän mielihyvin, että Valkeapään Ailu ja Timo K Mukka olivat hereän ironisia ja sarkastisia niitä kohtaan, joista/jotka eivät tykänneet, mutta ei sitä tarvitsisi uhrien enää kostaa.

40 vuotta on Timon, yli 11 vuotta Ailun kuolemasta. (”Riiput jo ristillä, Timo K Mukka”, kirjoittaa arvon emeritus-mettänhoitaja vielä tänäänkin).

Sama koskee muuten Jeesusta.

Jättäkää se kostaminen ja höpöpuheet.

Ailu lähti Espoossa 57-vuotiaana, Timo ”läänillä” 29-vuotiaana, Jeesus Golgatalla reilut 30-vuotiaana.

Vain viimemainittu on noussut.

Requiescat in pace

–

Päivän menovinkki: ylihuomenna Henry Rantala (Lopen uupunutmaton) pitää jäähyväissaarnansa Pinjan alla.

Me ajattelimme ICE:n kanssa käydä hiljentymässä.

Tanssiihan aurinko taivon rannassa.

Huomenta

*

Pitkäperjantain laina (Markku Envall):

Halutessamme väistää harhan, että Nasaretilaisen oletettu syntymävuosi olisi jakanut historian kahtia, sorrumme toiseen: ennen ajanlaskun alkua (eaa). Ikäänkuin ennen Nasaretilaista ei olisi ollut ajalaskua, useitakin. Jos Kristuksen syntymästä lasketaan, miksei sitä voida sanoa. Jos ei haluta laskea siitä, miksi lasketaan jostain muusta, niin Ranskan vallankumous teki

Isäjänis

Ohutta yläpilveä, -16,3C, jokilaakso verhou´uu valkoiseen, paksuun sumuun.

”Sie olet sitte aikaistanut heräämistäsi?”, huomauttaa yöjuoksuiltaan kotiutuva kuopus.

Lehteä noutaessani parikin isäjänestä istuu postilaatikon vierellä katsellen varovaista horjumistani liukkaassa myötäleessä kotiovelta lootalle – return.

Kuuhulluja, ajattelin.

Mistäs tiedän, että ovat ”isä”jäneksiä?
No, kun toinen ristiturvista huokaa:

”Ei korppi korpin silmää noki”
.

Aamun aviisin kulttuurisivuilta bongaan harmaakaihin hoidosta kertovan artikkelin.
Magneettimedian mukaan harmaakaihin leikkaaminen aiheuttaa tuskallisen kuoleman viherkaihiin.

Hakematta tulee mieleen harmaa talous, vihreä ministeri ja sokeus.

Luottamuksen kuolema.
(Lapin Kansa, kiirastorstaina, s O15 – taitaa löytyä muistakin ALMAn printeistä).

No, Intiassa on silmälääkäreitä, jotka leikkaavat 100 harmaakaihia päivässä.
Eivätkä potilaat kuole.
Saati sokeudu.

Kiitos kovasti, tri Lahtela (OYS)!
Anoppi näkee taas, millaisen köntyksen tyttärensä on nainut.

Eikä tule anopille harmaakaihin leikkaamisesta viherkaihia, mutta olisi tullut, jos harmaakaihia ei olisi leikattu.

Sokeus jo olikin – ja menikin.

Että sellainen lääkäripalsta ALMAlla (Magneettimedia) armon vuonna 2013 (ei siis 1750).

*

Koska eilen tein elämäni viimeisen työpäivän omassa virkatyöhuoneessani ja koska tänä aamuna päättyy elämäni viimeinen lääkärinpäivystys, lähden tästä työmatkalle.

Mihin?

No ylämaihin tietenkin.
Kirkkain silmin.

Huomenta

*

Mistä muuten tietää, että olemme siirtyneen hankikantotalveen?

No siitä, että KELAn, ALKOn, RAYn ja Valion pohjoisimmissa pisteissä poikkeaa firman johtoa katsastamassa, että kaikki on varmasti hyvin.

Eipä ole lakkautusuhkaa.
Ei.

Via Dolorosa

Se nimittäin, tämä viisas osinkoverotuksen kanssa sekoileva hallitus, päätti riihessään, etteivät edustuskulut enää ole Lapinmajoistakaan yrityksille vähennyskelpoisia (tähän asti 50% on ollut).
Huoh

Santa

Kellokeskiviikkona kylmää on vain vähän (-5,7 C), pilven alla.

.

Rovaniemi tappelee verissä päin Kunta-asunnoista (KAS) ja nettoaa jumalattomasti joulupukista (Santa).
Alppilajit kaupunki on aamun lehden mukaan perinyt alppijääkäreiltä (SS, holokausti, myös homot kaasutettiin ja poltettiin loppuun – burn-out).

Mutta se taitaa olla pläkkiselvää, että Saarikosken kolumni HeSa:ssa (kts alla) ja arkkipiispa Kari Mäkisen tasa-arvo-missio eivät nyt ole tarkasteltavissa Pyhän Nikolauksen (Santa) kanssa samassa pöydässä.

Ei, vaikka Lutheruksen kirkossa ei pyhimyksiä, Laestadiusta lukuunottamatta, ole.
Vai olisiko sittenkin?
Ukko-Paavo?
Pyhän Henrikin luu, kiistakapula.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mik%C3%A4+on+mies+ja+kuka+on+nainen/a1364277441873

Pari vuotta minua vanhepi oikeusoppinut (Kemppinen) sanoo saman tänään:

Selibaatti oli näppärä keino hoitaa asiat niin, etteivät pappien lapset olleet laillisia, vaan äpäriä eli siis vailla perintöoikeutta, jolloin rahat jäivät firmaan, kun pappi kuoli
.

Alan elää viimeistä päivääni.
Sellainen on tänään.

Eräässä Santa/Homo/Pyhimys/Hetero-pelissä.

Päivän numero on 9767 ja tämä luku ei enää kasva.

Työhuoneeni sairaalassamme ei tämän päivän jälkeen enää ole työhuoneeni niinkuin se on ollut 9767 päivää (yleissairaalapsykiatrian ylilääkärinä).

Olen huomioni mukaan tekemässä portaattaista surutyötä.

Aloitan tänään myös 1968 alkaneen päivystyshelvetin (paratiisin?) viimeistä päivystystä, jonka loputtua – huomenna klo 08 – ei kukaan enää niille töin kilauttele.

45 vuotta sitäkin kesti. Kestin!

Hyvää nimipäivää, herra Tasavallan Presidentti

Muille:

Huomenta

*

Pelasin jossain vaiheessa Veikkauksen KENO-peliä.
En ihan tappioksenikaan.
Mutta sitten löysin säännöistä force majeure-pykälän.
Siihen loppui pelaamiseni kuin kananlento:

Kunkin Keno-tason ylimmän voittoluokan voittojen summa arvontaa kohden voi olla enintään kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Tämän rajan ylittyessä voittajille jaetaan kaksi ja puoli miljoonaa euroa suhteessa pelipanoksiin, joilla tulos saavutettiin

Viiskytä ja risat

Pakkasta on ja kirkasta, mutta myös tyyntä.
Pihassa, lumen alla -2C, mutta puoli metriä korkeammalla -18C.

Eräs uskollisimmista puskurikapasiteetin vieraistani on huomenna (dies cinerum) viiskytä ja risat.
Tänään tasan (L):

Cervuz!

*

Maanantai-illan Yle-Teeman iskelmä-ohjelma (Keikalla) takasi minulle hyvin syvän unen. Jotain vierähti katsellessa sielun päältä painamasta.

http://www.hs.fi/fingerpori/

Jotain sinne sielun syövereihin Eisenhowerin ja Kennedyn ajoilta vielä kuitenkin jää.

Jänes akkunan takana, metsän laidassa jää istumaan ja katsomaan minua.
Ristiturpa.

Telkän viikko radiossa.

Huomenta

*

Minulta kysyy yhä useampi ja yhä useammin aamukampani piikkejä.
Minä tämän sitten laskin.

Piikkejä on nykyisessä virassani, josta siirryn kohdakkoin päättymättömään ”aamukampaan” (rajattomaan), 9893.
_
MXDCCCXCIII

Tulihan tämä nyt selväksi?

Sairaiden hoidossa palkan edestä piikkien määrä on elämäni varrella 16337.

Siis
__
XLCCCXXXVII

Katkaisemattomien piikkien määrä on 126, 0,77126%.

Kun olen tätä vastausta Obelix-hymy huulillani :DD kysyjille tarjonnut, he jostain syystä ovat ymmärtäneet sanoa:

Häh

*

Olipa muuten soma, kun anoppi pitkän pimeän vaelluksen jälkeen sai tänään näkönsä takaisin.

-”Ai, tollanenko Sie olekkin”

”Mikäs tämä sitten on?”

-”No, sehän on Aku Ankka.”

Kiitos, OYS ja vahvatahtoinen leidi-silmälääkäri!

Synti

Jokunen aste pakkasta.

Auton etuakkunaan ja sikarinjämieni päälle on pilvistä leijunut ohut kerros valkoista.

Vajaan parinkymmenen mustanpuhuvan vareksen partti vaakkuu harmaalla taivaalla kohden kaupungin keskustaa (Centre) lehdenhakureissuani sävyttäen. Äänin 10 puolesta, yhdeksän vastaan.
.

Piinaviikon teemaan synti kuuluu kuin nyrkki silmään.
Tai nenä päähän.
Tai teko levitteenä katumuksen leivälle.

Eri uskonnolliset ihmisten ylläpitämät verkostot ovat luoneet paineen, jonka seurauksena maallisen vallan käyttäjät ovat mitoittaneet synnit.

Kuolemansynnit, pikkusynnit ja elinkautiset.

En ole toistaiseksi tavannut työssäni psykiatrin tai ihmisen verkostoissani yhtään ihmistä, jolle synti olisi tullut anteeksi maallisessa mielessä.

Hyvin monen ihmisen elämän lopputaival onkin menneissä pahoissa teoissa uppuroimista.

Ihan helevetin vaikeata, sanoi kerran eräs sanavalmis ihminen.

Taisi tulla määritelleeksi yhden manalan, hän, tuonen virran rajan.

Suurimman osan valveillaoloaikaansa aikuisella ihmisellä on niin paljon tekemistä, ettei ”kymmenen syntiä kärjessä”-lista koko ajan pyöri mielessä.

Ei ihme, että jopa TV-1:n pääuutisissa annetaan ohjeita ”korvamadon äänen vaimentamiseksi”.

Mutta ei se synti sieltä DNA-, RNA-, ribosomi- tai mitokodriovärkeistä mihinkään katoa.

Bitteinä tai guaniini-sytosiini-adeniini-tymiini-kierteinä (DNA) omat, isien ja isoisienkin pahat teot ihmisen repussa hänen hartioitaan painavat.

Osa edustautuu metyyliryhminä, epigeeneinä.

Osa pahoistamme on asettautunut ANA-, FANA-, TNA-, LNA-, CeNA- ja HNA-ketjuihin.
(kts Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja)

”Syy parka, tuu tänne, tääl on sulle koti” nämä tiedon varastot tuntuvat joskus sudenhetkenä, koiravahdin aihan, kuorossa epävireisesti mylvivän.

Erityisesti ulvontaa on näin piinaviikolla, kun viina vielä on halpaa, aurinko helottaa ja pakkanen väistyy.

”Latua”, huudahtaa verenkarvaista taakkaansa pakeneva hiihtäjä ja äheltää etiäpäin korvamatoaan paeten.

Kohden viimeistä asystoleaan.

DNR tatuoituna vasemman nänninsä päälle.

Huomenta

*

DNR = do not resuscitate = ei saa elvyttää

*

Maallisempiin asioihin.

Aamun Almassa väitetään, että tänään, vohvelipäivänä, noita herkkuja valmistetaan Ruotsissa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Omat ensi-vohvelini minä olen kuitenkin nauttinut v 1954 Norjassa.
Mo i Ranassa.
Sydämenmuotoisia 1/6-palasia ne olivat, hilloa ja retaa.

1960 kesällä, ennen siirtymistämme vesibussiin Tukholmassa (Stockholm under broarna), ostimme Kerolan Jussin kanssa Kungsträdgårdenin puisesta vohvelikioskista kumpaisellekin aidon arktisen ohkaisen hurrivohvelin, jota ei oltu jaettu kuuteen sydämenmuotoiseen osaan.

Jordgubbssylt o´ grädde.

Åtton kronor två stycke. Namm.

Norja oli tuolloin köyhä, Ruotsi rikas ja Slussenilla ei vielä ollut sissejä (jävla finnar).

Siksi Norjassa yhdestä vohvelista sai evään kuusi köyhää, Ruotsissa vain yksi varakas.

Lehti ei ymmärrä saati tiedä kalotin tai arktikumin cousiné´sta mitään.

Ruottissa syödään hevosesta valmistettuja mammas köttbullar. Namm.

BeNeLux-maiden, Ranskan ja USA:n vohveli on ihan eri asia: alakouluikäisen kämmenen kokoinen & paksuinen, tuhti eväs pölysokerilla ja/tai suklaamössöllä ja siivutetuilla mansikoilla. Yäk.

Sen pitää olla iso Muurikka, muurinpohjaplätty.
Härskiintyneessä, viikon vanhassa rasvassa paistettu.
Rovaniemen markkinoilla.

Tai Marjatan munkkirinkilä, Rovaniemen Uudella torilla.

Pian niitä taas saa.

Syntisen hyvää.

*

Ilta loppuu Iskelmä Suomi – ohjelmaan (Yle-Teema) asiassa, joka on minulle loppuun asti tuttu.

Paremmin se on tuttu kuin ohjelman haastatelluista kenellekään.

Stefans Quintet (Ford-pakettiauto) ja Olli Häme Quartet (VW Kleinbus & Juhani Sydänmaanlakka, Cap Constantine, Mikko Niskasen ”Sissiluutnantti”) toimivat minulle ja nyt jo Erkki Jaakko Sakaria lukuunottamatta kuolleille kumppaneilleni tien aikuisuuteen ja tien suomalaisuuteen. Portti adolesenssiin.

Se kaikki, mitä tuli minua vastaan 1957-1971.

Ilman sitä epookkia olisin varmaankin täysin tyhjä lehti ja äänetön kieli.

Psykiatriani, lasteni ja lastenlasteni maailmassa.

Night in Tunis, Musta ruusu, Blues March, ”Eikä siellä vintillä vitkasteltu”.

Ihmisen mittainen nuoruus.

Kiitos, Oki, kiitos, Rami, kiitos Karre, kiitos Kari, kiitos Juhani.
Kiitos, Erkki Jaakko Sakari.

Inkeri Liikkanen (äitini) 1961 totesi eräänä myöhäisenä yön hetkenä:

”Antti, tähänkö se jatsi johti?”.

Hyvää yötä, Matti Miikkulaisen (Bb ten sax) ja Antti Liikkasen (quer-flute) säestyksellä:

”Kuolleet lehdet”

Jätkät

Vajaa kymppi kylmää, aamurusko.

Keittiön pöydällä odottaa muoviastiallinen karkkeja niitä varten, jotka toivoisivat kolikoita ja seteleitä: virpojat.

Perheessäni on aikuisten lisäksi jätkiä (3) ja vauvoja (2).
Erikseen vielä on yksi Kosti ja kaksi enkeliä.

Jätkiä ei juuri näy, koska pitsakolmiosta ei pääse pois.

Vauvat haikailevat jätkien perään.

Kosti ja enkelit tuntuvat tulevan toimeen omillaan.

Olemme siis vaimon kanssa pian kahden yksin.

.

Tänä aamuna Matti Posio Etelä-Suomesta kirjoittaa ALMA-aviisissaan jätkästä: sellaisesta on kyyninen, selväjärkinen, kylmä, kova, arrogantti, sarkastinen ja menestyvä.

Sellainen, jota ei marttoihin tai lähetys-ompeluseuraan toivota.

Sofi Oksanen on Matin ”paljastama” mikawaltari eli panurajala, ei Timo K Mukka saati Aleksis Kivi.

.

Perheemme pää kyselee, mitä minä teen niillä päivillä, joita 1.8. tänä vuonna jälkeen jää käyttööni astianpesu- ja pyykkikoneen-käyttäjäroolin lisäksi.

Hän ehdottaa kirjoitettavakseni kirjaa.

Arktinen puskurikapasiteetti itsessään on jo e-kirja.
Tässä olisi kuutisen tuhatta sivua, jos tämän painaisi.

Mutta luettuani tähän alle linkittämäni posiolaisen hehtaaripyssyn paukuttelun päädyn siihen, että kirjaa en ainakaan kirjoita.

Huomenta

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194803428670/artikkeli/puhu+karskisti+kirjallisuudesta.html

*

Esson kahviolla juttelen palmusunnuntaisen tovin Vuovdaguoikan väärtin kanssa.

Pohdintamme kohteena on hänen synnyinseutunsa (Ohcejohka, inarinsaameksi Uccjuuhâ) kirous.

Pienen pohjoisen saamelaiskunnan yllä sellainen tuntuu leijuvan

Matti Ijäksellä on tuohon tragediaan osavastaus tai ainakin kuvaus.

Elokuvaan ”Kaikella rakkaudella”, jonka eilen poikkesin ”nauttimassa”, on kudottu tarina sellaisin jännittein, jotka jättävät katsojan miettimään.

Käsikirjoittajat ovat Auli Mantila, Heikki Vuento ja J.P. Passi.

Suosittelen (Maxim 2, Rovaniemellä, päivisin 15:30).

Toinenkin kirous voisi ylämaissa olla kuviteltavissa.
Kaamasen taika.
Muutampalla edustusmajalla on seinätaulussaan – jos joku sellaisen tekisi – monen monta ristiä.

Vaimo lorauttaa maitoa kahviinsa.
Sitä kalliimpaa.

Pettäjän tie

Jo vain, on pakkasta.
-6C.

Yöllä tuuli, nyt on tyven.
Katselen hyllystä ensi viikon ohjelmaa.

Siinä se on, ensi syksyn ohjelmakartan alla, kutsu.

Maanantaiksi tuon kutsun mukaan on merkitty Lapin liiton ”Kuntien nimeämien edustajien Lapin liiton edustajainkokous”.

Kilautan Posion miehelle ja sovimme, että hän menee puolestani tuohon kokoukseen.

Miksi?

Hän on eläkkeellä, joten hänellä on paremmin aikaa.

Mie menen hoitamaan ihmisiä hädässä.

Enkä kehtaa tosin muutoinkaan nyt mennä, betryykereitten (kts otsikko) kumppaniksi.

”Petetty ihminen, julistaessaan petetyksi tulemisensa aiheuttamaa katkeruutta ja kaunaa, ei käännä pettäjän päätä yhtään suotuisampaan asentoon”
(Pietro Mascagnin italialais-ooppera Cavalleria Rusticanan esittelyssä Radio Yle 1:ssä tänään lausuttu viisaus)

.

Mie käyn heti aamusta kuuntelemaan isä Arseenia, joka kertoo tarinaa Lasaruksen, Martan ja Marian veljen tarinaa.

On Lasaruksen lauantai.

Kuolleista heränneen tarina.
Ystävyyden ja kuoleman tarina.

Radio Yle 1, aamuhartaus.

”Kuolemaan liittyy aina synti”

”Jos me opimme rakastamaan lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa, tulee maailma paremmaksi emmekä me tule itsekkäiksi, emme itserakkaiksi”

On ne aika mainioita, nuo ortodoksit.

Huomenta

*

Erottajan Essolla valmistuduttiin jälleen lintujen ruokintaan.

Siitä luovutaan vasta, kun maa on kahdella karvalla.

On se mainio mies, tuo Virtanen.
Lintumies.

*

Elokuvapäivä tänään, 15:30.

Siitä muuten tietää, että kevät lähestyy, kun lumia katuvierillä ja joen jäällä ei enää valkoiseksi voi kuvata.

Lumia onkin tuossa työpöydällä lataantumassa (920)

Elokuvan nimi on ”Pelkosenniemi blues” (”Kaikella rakkaudella”).

Tähtiä tuo kalatehdaskuvaus saa minulta neljä.

Kuntauudistuksen aikhan saattaa olla hyväkin tutustua siihen, miksi Pelkosenniemeä ei kannate liittää Sodankylään, Savukoskeen, Sallaan, Kemijärveen tai yleensä yhdistyä mihinkään.

Hyvää elokuvailtaa!

Ei MITÄ vaan MIKSI

Juuri siinä kympin heitteillä on mittareissamme kylmää. Ihan hiukan on pulverilunta tullut peittämään koiran- ja kissapissoja ja ihmisenkusia kotikatumme varressa.
Kakka- tai paskakeskustelua ei olekaan vielä näkynyt – ei edes lehtien mielipide-osastoissa tai tekstareissa.

.

”Häntä on usein verrattu Timo K Mukkaan ja Kalervo Palsaan”

”Vertailukohteista poiketen hänellä on kuitenkin hallussaan salakavalasti lämmittävä virne, eikä johtoajatuksessakaan ole moittimista.”

(Lapin Kansa 22.3. s 013, vapaasti ja lyhentäen lainaten)

Voiko lehdessä enempi Mukasta ja Palsasta valehdella ynnä osoittaa typeryyttään, sivistymättömyyttään ja tietämättömyyttään näistä kahdesta edesmenneestä pohjoisen lämmittävän salakavalasta, johtoajatukseltaan loisteliaasta virnuilijasta?

Voi.

*

Kun 84% kansanedustajasta on päättämässä valtion asioiden ohella kuntien, kuntayhtiöiden, valtionyhtiöiden, osakeyhtiöiden, konsernien ja maakuntien asioista, ei pidä kysyä ”mitä” vaan ”miksi”.

Kun asiaa kysyy maan johtavilta oikeudenvalvojilta tai mediaosaajilta, syntynyt vaikeneminen saa kysymään.

Ei mitä.

Vaan miksi.

Miksi perusssuomalaisten uusi kansanedustaja haluaa olla päättämässä todellisen tai kuvitteellisen kotikuntansa tai maakuntansa asioista päätöselimen johtavissa asemissa kokous- ja vuosipalkkioita kuittaillen?

Miksi hän haluaa hallinnoida kotikuntansa yksityistä osakeyhtiötä tai miksi hän siksikin päättää eduskunnassa osakeyhtiöiden (yhteisövero esim) ja kunta/maakuntahallinnon asioista.

Siis kuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveysuudistuksesta.

Kymmenien miljardien asioista voi päättää kahdessa eri pöydässä, joista ensimmäisessä säätää toista ja toisessa taas vastustaa ensimmäistä?

Siinä jonkun Rovaniemen kaupunginhallituksen muinoisen edeskäyvän tai Varsinais-Suomen maakuntahallituksen entisen puheenjohtajan synnit kalpenevat pähkinänkuoriksi (peanuts), kun jouralisti tätä lähtee tutkimaan.

Mutta kun ei lähde.

Ei siis

MITÄ

vaan

MIKSI

Ei lähde.

Kyselin asiaa tutulta ruotsalaiselta lehtimieheltä (journalisti). Että olisiko Ruotsissa tällainen mahdollista, että journalisti ja poliitikko menevät naimisiin, kapakkaan ja/tai saunaan yhdessä ja että poliitikko päättäisi yhtä aikaa kunnan, maakunnan, valtion sekä yksityisten yhtiöiden asioista.

Hän vastasi:

Ei olisi, sellaista voi tapahtua vain entisaikojen Neuvostoliitossa, nykypäivän Venäjällä ja entisessä Belgian Kongossa.

Ruotsissa sellaista ei tapahtuisi edes Stieg Larssonin trilogiassa tai Palmen murhan tutkimuksissa.

Kuuntelen Radio Yle 1 yömusiikkia.
Ihanaa ranskalaista oopperaa.
Tulee mieleeni eräskin maa, jossa…

Liberté, égalité, fraternité

Montesquie

Sarkozy

Huomenta

.

Teologian tohtori Kari Kuula (ei, ei Kuuva) pohtii Radio Yle 1:n aamuvartiossa pääsiäisen merkeissä Jeesuksen maallista ja Jumalan henkistä olemusta käyttäen metaforana ihmisen ja kastemadon suhdetta.

Mietin lapsuuden onkireissuja.

Kaivan madon huusin takaa, puokkaisen sen ja laitetan puolituisen koukkuun.

Sitten tulee kiiski, särki, ahven tai lahna ja kas: äiteelle, alma mater, on kalakeittoaihes pian koossa.

Mikä siinä on ihminen, madonpuolikas, koukku ja mikä siihen käynyt kala?

”Rakas Jeesus taivahan, atriani siunaathan

Mutta kalasoppaa en
syö

sanon Sulle sen”

Vaelluksemme ajassa kohden palmusunnuntaita jatkuu.

*

Minulta on aiheellisesti kysytty, mitä olisin tehnyt, mikäli olisin tullut valituksi eduskuntaan viime vaaleissa (joissa äänestäjiäni oli 607).
Vastaan:
2001 päätin hyvin korkeasti oppinutta konsultoidessani, mitä olisin tehnyt.
Siksi on varaa kysyä Montesquen perään.