Siittiöt, munasolut ja setä Limp-plom

Pohjoinen on siirtynyt virallisesti pois kesästä, mutta ei kesä-ajasta tai lomakaudesta: virallinen lomakausi jatkuu vielä 30 päivää ja yötä (vaikkei asialla ole juuri merkitystä – vielä/enää).

Tänään muuttuu asia, josta psykiatrinaa olen kiinnostunut aika lailla.
Hedelmöityshoitolaki astuu voimaan tänään. Laki velvoittaa luovuttajat rekisteröitymään, jolloin luovuttamista ei voi tehdä anonyymisti.”

Aviolapsen isyys on jopa 20%:ssa avioliitoista kyseenalainen puhtaasti luonnontieteellisesti. Erityisesti levottomina aikoina kaikenlaisessa kiihkossa kaikenlaisia juttuja sattuu ”ja voi tehdä anonyymisti”.

Mutta että tarkoituksellinen isyyden kyseenalaisuus poistuu, on valtavan iso periaatteellinen muutos. Ajatteleepa tuota miten päin vain, aina on ”outo olo”. Lainsäätäjä on manipuloinut alueella, jossa hiirikin on norsu porsliinikaupassa, siittiöistä nyt puhumattakaan.

Ehkä ehdin vielä tätä ”outoutta” riittävän pitkään seurata, että koen, muuttuuko ja jos niin mikä?

Ainakaan sukusolujen luovuttajat eivät, vastoin Väestöliiton ennakkopelkoja, ole kaikonneet. Asia on Väestöliitolle melkoinen tulonlähde siinä kuin veri SPR:lle.

* * *

Mauno Koiviston kanssa liikkui varsin usein hänen sailaksensa, jolla oli Manulle erityistä merkitystä ja lisäarvoa. Ihan niinkuin oikealla Sailaksella koko Suomen BKT:lle.
Sen kerran kun Koivistoa tapasin, oli tuo setä aina mukana, poikkeuksellisen hyvin puettuna (kashmiria ja kamelinkarvaa, chic!).

Nyt hän on palannut. Suomen Kuvalehdessä hän toistaa kaikki sellaiset godfather-viisaudet, jotka aikoinaan olivat pätöä ja uutta, nyt kumpujen yöstä.

En tohdi väittää, että Seppo Lindblom on väärässä suomiessaan niitä, jotka puoluepolitiikassa ovat päässeet sinne, mihin hän ei päässyt.

Jotenkin tulee mieleen muutama muu matkalla kohtaamani vanhaherra, joka on viisas vähän myöhäsyntyisesti ja ulkopuolella oman aikansa, mutta sen lakeja muistellen, sen epookin reliikkinä.

Suomen Kuvalehdelle pikku-Limppu joka tapauksessa on löytö ja lisää lehden ”legimiteettiä”, jota on hiukan koeteltu mm jättimäisten oikeuden määräämien korvausten takia vuosi sitten: väärää tietoa tai ainakin lain vastaisesti jaettu. Silloin meni urheiluseura, nyt menee kokonainen puolue. Soromnoo!
Lapin lisä, sano narkauslainen ja löi vielä kerran – selkään.

* * *

Koko viikko tuuli lujasti vastaan. Kun iso laiva lähtee kallistumaan, kestää asennon korjautuminen pitkään ja korjausliike tahtoo mennä yli toiseen suuntaan.
Tätä tässä nyt seurataan, EU:n pohjoisimman erikoissairaanhoidon huojahtelua. Laivan kannelta, Titanicin kansituolista aivan. Olisikohan lopun alkua, niin Lapin kuin Länsi-Pohjankin upporikkaantouhulle köyhän rahoilla?

Se vähän surettaa, että isolle raadolle tulee niin paljon shakaaleita ja korppikotkia täyttämään maaruaan. Aikoinaan he olivat sieviä pentuja ja rumia ankanpoikasia, mutta nyt muuttuneet uljaiksi koukkunokiksi heltalla tai haukuiksi perä maata viistäen.

Yhtä kaikki, minä nautin työstäni, mutta en siitä tuskasta ja murheesta, josta useimmiten on ensin lähdettävä liikkeelle.
Useampi kerta päivässä, joskus toistakinkymmentä kertaa, edessä on ihminen lähes ylivoimaisen muurin takana. Yhdessä kivi kiveltä sitä purkaessa hymy sitten lopulta häivähtää ja raskas alku tuottaa komean palkinnon. Kummallekin, sekä paranevalle että parantajalle: kahden keikka.

* * *

Rovaniemen kulttuurilautakunta piti perjantai-iltapäivänä kokoustaan ja valitsi kulttuurin ansioituneita palkittaviksi. Tulos julkistetaan Rovaniemi-päivänä (tai sitten joku päivä etuajassa), enkä tietenkään sitä tänne vielä blogaa.

Sen verran kuitenkin, että edustuksellinen demokratia noudattaa edustuksellisia sääntöjä: se voittaa, jolla on eniten. Pyykki on pantu ja pysyy, pulinat pois!

Kulttuurista vielä sen verran, että toivotan Rovaniemen kaupunginhallituksen tervetulleeksi kotiin raskaalta matkaltaan nykytaiteen mekkaan. Toivottavasti sielu taas uusiutui ja ymmärrys lisääntyi. Niillä, jotka olivat matkaan ehättäneet.

Jatketaan harjoituksia, populaarin ja postmodernin välimaastoissa. Mutta varokaamme eksymästä: kuntavaalitkin ovat jo vuoden kuluttua ovella.

Lauantain kirjavihje, nyt vähän helpompi opus vassokuu:
Jukka Paarma, Arvot ja armo, paimenkirja (Kirjapaja 2001).

Lyhyitä, ytimekkäitä puhuttuja viestejä kirjaimina paperilla. Ei isottelua, ei elvistelyä, vaan aika selkeää perus-viestiä: ruisleipää, ei gourmet´ia.

Ehkä ateistien ei kannata nähdä vaivaa, heille riittänee Veikko Huovisen Rasvamaksa ;>/

Toisaalta rovaniemeläiskollega Jorma Laitinenkin on tulossa tälle areenalle. Kirja ilmestyy kohdakkoin, mutta Lapin Kansassa 1.9. oleellisin sisältö on jo esillä. Työelämän armottomuus tuottaa syyllisyyttä, kenties häpeääkin, herkimmilleen. Jos synnintunnustus ja rangaistus ei riitä, jää vain armo, kertoo Jorma Wittgensteinin viisauttakin siteeraten.
Jään odottamaan mielenkiinnolla kahden väitöskirjan ja yhden lisurin ikä- ja ammattitoverin uusinta ilmeisen ”kohut/kernberg”-pitoista ohjetta.

* * *

Yli 35 vuotta olen ollut saman työnantajan palveluksessa. Kun seuraan itseäni, pomojani ja meidän kaikkien välisen työ-yhteisön tapahtumisia, jää muuan paradoksi mietityttämään.
Ne jotka tekevät eniten, niihin sattuu myös eniten. Mutta he kestävät myös eniten kipua ja tarvitsevat vähiten kipulääkkettä.
Toisaalta, kuten Laitinen haastattelussaan aivan oikein arvelee, he sitten katketessaan katkeavat kunnolla eivätkä hevin myöhemmin enää opi taipumaan.

Yllätys sen sijaan ei pahoinakaan aikoina ole se, että
”tomma tunnor bullra mest”.
Niinpä ei sitten enempiä 1.9., ”bullra” jatkuu huomenna…

Mainokset

Paasikiven aikhaan

Otsikko lähtee lääkintöneuvoksena kuolleen Kittilän kunnanlääkäri Pekka Peltosen sanonnasta 1970-luvun maailmassa. Kaikki oli tuon Olavi Hongan kannattajan mielestä paremmin silloin kun JKP vielä hallinnoi isänmaata, jota Pekka Syväriltä asti oli puolustanut (Mauri Sariola: Ei loitsu eikä rukous).

Kuten edellisessä blogauksessa totesin, torstai on ollut etukäteen nähtynä aika tilava ajatteluun. Ei kokouksia, vaimo Turussa ja lapset kiltteinä.

Luin Helsingin Sanomia ja huomasin, että Kemira oli myyty Paasikiven suvulle.

Suupuhe jutun mukaan on ollut, ettei tätä kansallisomaisuutta heti kohta tönitä kansainvälisen markkinan kitaan. Suupuheen kertoi lehdelle ”porvari-ei-nuku-hyvin JyriJyri”: finnejä nassussa Hägiksellä kovasti ja se kertoo liian vähästä unesta todistaa Suomen Lääkärilehden tuore numero.

Aloin käyttää sitä medialukutaitoa, jota 1950-luvulta alkaen minulle on opetettu kotona ja koulussa (nykyisin ei enää opeteta, sääli!).

Perheeni osasi valaista minulle, mitä Suomessa ja maailmassa oli tapahtunut 1800-luvun alusta alkaen. Historian opettajani lukiossa T. Kalervo Keranto (Kaunotar katoaa Kauko-Itään, Gummerrus 1954) täydensi tietovarannon assyrialaisista alkamaan.

Kemiran myynti ilman kilpailua Paasikiven dynastialle on samanlainen kokoomuksen kiitollisuuden osoitus kemianteollisuudelle kuin on oleva keskustan missio ruoan ALV:n alentamisesta Raisio OY:lle & Co.

Useiden vaalien ajan nämä konsortiot ovat syytäneet rahaa kokoomuksen ja keskustan vaalitaistoihin, Sauli Niinistön pressavaaleista puhumattakaan, ja nyt on tullut laskun maksun aika.

* * *

Mitähän tuo tarkoittaa työväenliikkeessä?
Juuri sitä samaa. Niin kauan kuin SAK on ollut Etelärannassa tärkeä ja konsensus – Korpilammesta ja Sorsasta alkaen viimeistään – on taannut 1950-luvun suomalaisen talous-ihmeen jatkumolla pysymisen, niin kauan myös Paasio, Sorsa, Paasio ja Lipponen ovat olleet niissä pöydissä, joissa kemiroita laitetaan ”potti nokkiin”.
Mutta nyt on eri meininki. Indeed.

Kun katselin kulttuuriministerimme (Wallin) tukkalaitetta, jota on samalla geelillä topattu kuin meän perreessä murtsikoilla, tuli aikalainen olo.

Tämäkö päättää, josko laitetaan rahat svenska konsumförbundetteihin, höblä, vaiko työväen sivistysrahastoihin. Ja tämäkö päättää, onko futiskenttä Rovaniemellä tärkeämpi vai ratsastushalli ruåtsinkielisellä eteläpohjanmaalla (pienet alkukirjaimet siksi, että kyseessä ovat virtuaalipaikat, eivät todelliset konsortiot tai paikkakunnat/maakunnat/kielialueet).

* * *

Kun Esko Seppänen on lakannut välittämästä – ainahan adhd-klienteeli lopulta alkaa välittää vain itsestään, jos ei Concertaa syö – ei enää ole ketään, joka lukisi rivien välistä.

Ja minuakin on pyydetty siirtymään takaisin masennuksen ja ahdistuksen pohdintaan (kts kommentit), että säilyttäisin legimiteettini.

Siitä johdunkin tämän blogauksen finaaliin.

Iltalehdessä joku saamarin ämmä kirjoitti 30.8. masennuksesta. Siitä samasta, mistä minä hyssälöinnin meemeillä kirjoittelin juuri äsken.

Hän on kuullut herraltaan, että masennuksessa on kyse vihasta, joka patoutuu vanhempien ollessa välittämättä lapsistaan.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708296519111_ko.shtml

Toivottaisin tuon skribentti-tantan tervetulleeksi mihin tahansa avohoito- tai sairaala-toimipisteeseen, missä masennuksen kanssa kamppaillaan.

Niin naiivia, lapsellista ja vastuutonta kolumnia en ihan äsken (viiteenkymmeneenkuuteen vuoteen) ole lukenut kuin oli tuo pläjäys. Vai että viha.

Jos masennuksen juureksi otaksutaan viha, se pitää sitten kertoa kaikissa dimensioissa:
1) tappaa
2) tulla tapetuksi
3) tappaa itsensä

Siinä sitä olisi pohtimista, jos ei kaikki aika mene Alpo Rusin vihan ymmärtämiseen entivanhasen DDR:n liepeillä. Upea savustus kaikenkaikkiaan, Almalta ja porvarihallitukselta, hyvään hintaan!

Onko kukaan huomannut, että nytkin on DDR ja sen asiamiehet?

Daily Disconted Rate.

Repikääpä siitä, markkinavoimat!

* * *

Käsivarteen satoi aamulla ensilumen. Sunnuntaina on meän ruohikkokin kenties valkea.

Lumi on vasta 8 kuukauden kuluttua menneen talven lunta.

Mutta on se pirun kaunista. Ja väreiltään upeaa.

Ja perjaintai-aamu on Rollossakin liki pakkasen puolella. Kohta pitää, oikeaoppisten mukaan, kaivaa autolle piuhaa, että ydinsähkölle Kemijärveltä olisi riittävästi tilausta.

Viimein helpottaa

Erikoinen torstai: ensimmäinen sellainen päivä, jona kommunikaattorissa on vain yksi merkintä: yspsy. Lukee siinä tosin sekin, että Hau Turku, mutta Turkuhan on indeed-Suomen pääkaupunki, joten sopii se hyvin. Tärkeintä kuitenkin on, että on päivä ilman kokouksia, palavereita tai muita työn ulkopuolisia tapahtumia. Sellaisia osuu yksi vuotta kohden.

Valkoinen takki niskaan, hihat kääritään. Hihat on käärittävä, etteivät ne kuljettaisi stafylo- ja streptokokkeja tai MRSA-pöpöjä. Tätä on meän sairaalassa vaikea saada ymmärretyksi. Olisi kai parempi, että lääkärin takit tehtäisiin tyylii Ben Casey (lyhyet hihat)?

Aamun aviisissa lukee, että psykiatrit ovat loppumassa Lapista. Näin ei toki ole. Ne ovat karanneet vain sairaalasta, jossa on liikaa selvittämättömiä solmuja. Kuka ne selvittää? Jaa-a.
Eivät ainakaan ne, jotka ovat solmut tehneet, koska sellaisia ei löydy.

Aamun aviisissa on myös kolumni, jossa maanantainen kiistakumppanini kirjoittaa numeroista ja pikkuprinssistä. Siinä skribentti nostaa esiin punoittavan pullean miehen: osui ja upposi.
Pitää miehelle muistuttaa, että numeroita käsittelevä teksti saa syvyyttä, jos lukee Steven Hall´in Haitekstin. Siinä numerot ja kirjaimet osoittavat voimansa ainutkertaisella tavalla. Suosittelen (monettakohan kertaa tässäkin blogissa?).

* * *

Nyt pitäisi Suopon ja Sarasvuon (kymmeniä miljoonia yhdestä hyvät-pahat-ja-rumat-tuotannosta) ynnä muiden median inhokeiden olon helpottua: sopulit (lemmus-lemmus) ovat alkaneet suurvaelluksen Pohjois-Lapissa, Tenon varressa. Ne muuten syövät, sopulit, ihmisiä Utsjoella. Jonot terveyskeskuksessa pitenevät. Syövät ne ihmisiä etelässäkin, kts alla:

Alman Helsingin toimitus, Iltiksen uusi iltalehtiläinen 2. päätoimittaja, Suomen Kuvalehden Ruokanen ja virkavapaalla oleva Ervasti: kaikki ovat Olli Ainolan perässä vaeltamassa massoittain.

Ja vieläpä ennen ruskaa, jolloin yleensä sopulit (30 vuoden välein) ja erityisesti tyttösopulit (joka vuosi) vaeltavat avaamaan talvihiihtokautta, tavallisimmin Leville.

Muutoinkin keskiviikko on ollut tavattoman rankka päivä, työläs-työläs.

Odotan mielenkiinnolla, mitä ystäväni valtakunnansyyttäjä Kalske sanoo 6-0 pelin voittaneen hra ZS:n asianajolaskusta, kun herra A (muistattehan Bodomin jutun) ei laskuttanut kymmenesosaakaan.

Ainakin talousoikeudenkäyntien yhteydessä toukokuulla ylilaskutus (moninkerroin ylilääkärin bruttovuosiansio) sai jyrkän tuomion.

Laskuttajan vitsi: ”oikeusvaltiosta kannattee maksaa oppirahat”.

Ei ihme, että juristeista on paljon enemmän inhoja kaskuja kuin lääkäreistä ja/tai sopuleista. Ja kansan suosio sen kun nousee, kun hra ZS MTV3:n ja TV1:n uuteloissa totesi jouhevaan tyyliin: ”Helppo nakki”. MItähän maksaisi kunnon musta makkara tai puolimetriä hampparin käyrää?

Pikkulauantai on saunailta. Nyt se pitää viettää supistetulla köörillä (-2), kun yksi museotoimenjohtaja meni museoon. Hyvää matkaa, kil-kan-kal-kan.

Ja yhtä keskimmäistä simputetaan Someronharjulla. Eivätkö ne koskaan opi: ei lapsia saa kiusata, hyi hyi.

Vielä pitää vähän palata hyssälöintiin: naiset suostuvat vain oireilemaan, kun miehet ihan reilusti sairastavat. Miehet siirtyvät kansalaispalkkaan, naiset jatkavat kurjistumistaan: miesten voitto 12-20.

Että "sosiaalisempi" Suomi

Alaleuka loksahti, mutta ei hammaslääkärin vaan hammaslääketieteen tohtorin* vuoksi.

Hyssälä* (odont tri) oli keskustellut HS:n kansssa masennuksesta ja siinä se on: MattiVanhanen II:n tai MV2-hallituksen uusi sosiaalisuus (HS 28.8. s A5).

Kuin norsu porsliinikaupassa ammuttiin masentuneita ihmisiä joka puolelle herkkää sielua.
Puolet masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä aiotaan karsia työmarkkina- ja vakuutusmaailman ohjauksessa. Voi hyvät hyssälät sentään!

Toki tiedän taustatyötä ammattilaisten kanssa tehdyn, mutta tällä valtalehden ulostulolla taustoittajat häpäistään ja heidän ammattikunniansa mestataan.

Meillä on pula hammaslääkäreistä eli Liisalle kyllä olisi oikeatakin työtä.

Vahinko on tapahtunut eikä siitä kukaan kanna vastuuta, mutta tuhannet kantavat seurausten raskaan taakan.

Urheiluvammat aiheuttavat vuosittain miljardiluokan kulut sairaanhoidossa ja työkyvyttömyyden takia. Ehkä sielläkin voisi yrittää puolittamista: työmarkkinajärjestöt ja eläkevakuutus huomio, siellä olisi nyt töitä. Mutta älkää masentuko!

* * *

Valtionhallinto aikoo tuottaa uupuneita ja masentuneita itse kasapäin mm superministeriötä rakentamalla ja haaveileepa vielä siitäkin, että tärkein luonnolaki olisi kumottu Pekkarisen ja Matti Vanhasen toimesta (hidasvoiman laki).

Nyt olisi asioista päättävät ja todellista valtaa käyttävät pakotettava lukemaan Albert Cohen´in Rakkaani, valittuni.
Loppuisi tämän kokoluokan hölmöily ja ihmisten syöttäminen sellaisille Inka-Vallan arktisille alttareille, joissa takuulla veri virtaa valtoimenaan.

Ilmaisuni on kärkevä ja kärjistävä, mutta 40 vuotta jälkiä parsineen ihmisen älyllisesti hallitusta mietinnästä ja kokemuksesta syntyvä.

Minulla on oikeasti niiden puolesta hätä, joita nyt uhrataan hektisen muutostahdon alttarille.

Tässä on samaa kuin siinä todella tehokkaassa lobbauksessa, jota viinaveron alentamisen yhteydessä ammattilaisten puolelta harjoitettiin.

Joka ainut sailas – ja hyvät hyssälät päälle – aivan varmasti tiesi, kuinka monta vainajaa syntyy, kun kansantaloutta nautinta-aine-veropolitiikalla ohjailtiin.

Nyt vaan ei kukaan ota vastuuta niistä sankarivainajista, ei niin kukaan. Ja niiden määrä on liki eksponentiaalisesti lisääntymässä, tämä on vasta alkua. Liikenteessä, itsemurha- ja laajennettu homicidi-luvuissa, avioeroissa, huostaanotoissa, maksa/haima/aivo-tutkimuksissa ja ”siirroissa”…

Että sellaista, MVI- ja MVII-sosiaalisuutta.

Lupaan seuraavissa blogauksissa olla sävyisämpi ja etsiä Lapin ruskasta kauneusarvoja, mutta lupauksista ei poliitikoilla koskaan tiedä ;>/

* * *

HS 29.8. s A6 korjaa paljon eilen syntynyttä kuvaa. Arvaan, että ministeriön ja HS:n välillä on käyty aika lailla puhelinkeskusteluja?

* * *

Iltalehti kyseli ammattien arvostuksia (aika monta niitä oli). Aika paljon se taas opetti, kun näki, mitä ammatteja arvostaa, mitä ei.
Lopuksi kysyi lehti, mikä itse haluaisin olla, jos joka ammatista maksettaisiin sama palkka.
Arvannette vastauksen, vai arvaatteko? Museonjohtaja? Koululainen? Sanomalehdentoimittaja? Kemisti? Lentosotamies? Luokanopettaja?

Sosiaalisempi Suomi

Alaleuka tippui eilen.
Ei siksi, että hammaslääkäriltä tuli ilmoitus että taas pitäisi (edellinen kerta maksoi liki tonnin). Ei, vaan siksi, että

1) 75-jäseninen Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyi sellaisenaan virkamiesvalmistelusta sellaisenaan kaupunginhallituksesta tulleen terveyspiiri-kannanoton (kts eilinen blogaus). Mutta ei ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt myöskään Tornion tai Kemin kaupunginvaltuusto, vaan hyväksyivät sellaisenaan. Asia paljastui, kun valtuuston aivot olivat päätöksen jälkeen Lapin Radion haastattelussa. HuhHuh

2) Pääministeri Matti Vanhanen II kertoi keskustan kansanedustajille, että hänen hallituksensa on paljon sosiaalisempi kuin MV I. Perusteenaan perusturvauudistus. Siinä hallituksessa – MVII – ei ole ensimmäistäkään ministeriä, joka tietäisi, mitä se on uudistamassa ja mihin suuntaan. Ei myöskään valmistelijoissa, joista liki kukaan ei ole ollut laillani 40 vuotta täällä kuraportaassa näkemässä, mistä oikeasti on

a) tähän asti ollut kyse

b) tulee jatkossa olemaan kyse

Veikkaan, että takkia tehdään, kalukukkaro (miten vanhasmainen ilmaisu) tulee, ja sekään ei ehkäise.
Eli tulee sellainen kansalaispalkka, että vihreät pääsevät hehkuttamaan, mutta Kallion ja Itä-Helsingin timosoini-friikit kuolevat kylmään (tai puukkoon, huumeisiin ja viinaan) entistä sankemmin joukoin.

Pelkään pahoin ja perustellusti, että porvarihallituksen sosiaalisuus koetaan hyväksi lähinnä West Endissä ja eräässä länsisuomalaisessa ilotulitteita maxi-käyttävässä kartanossa.

Tai oikeastaan tiedänkin, kun tiedän valmistelijat ja päättäjät ja tunnen suomalaisen sosiaaliturvan kentän takitilheen.

Mutta kehukoot ja kulkekoon sopulilauma kritiikittä perässä – ne nyt kaiken vähiten tätä juttua osaavat.

Oli muuten *entiVanhanen tyttöystävä ja gyldyyriministeri (*Saukki ja Matti) kutistunut ja ohentunut. Aikooko hänkin juoda lisää amerikkalaisen riistäjä- ja luonnontuhoaja-konsernin nollalinjan litkua (sitä minullakin autossa on, mutta tosiasiassa Maxi on parempaa)? Nai(s)tenlehdet huomio! Toiset laihtuu perusturva-syistä, toiset toisinpäin, useimmat ei.

* * *

Kaunis pakkasaamu, Ounaskosken siltakin on kuin parhaissa Heikkilän Jaakon kuvissa maailma on: kaunis katsella, mutta vaarallinen ylittää (kts Aineen Taidemuseo, jossa Jaskan kuvia on jazz-otsikolla näytillä. Aika järkkyjä – erityisesti videoteos, jossa 36 ihmistä puhuu yhtä aikaa, Arkadianmäkikö mielessä???).

Kemi aikoo pykätä Phalloksen keskelle kylää. Entinen (kaupungintalo) alkoikin käydä viagra-vammaiseksi, vaikkeivat saksalaiset sitä saaneetkaan räjäytetyksi.

Rovaniemellä kun vastaavaa yritettiin (ei räjäyttää vaan Phallosta rakentaa), poliitikot sanoivat – onneksi – ei. Vain Matin Molkku tehtiin (Jätkänkynttilän silta) insinööritaiteen sormenjäljeksi Ounasvaaran laakeaan profiiliin. Kyllä insinööri osaa, ja jos ei osaa, kutsutaan saksalainen insinööri ja kas: Pohjanhovia ei enää ole (syyskuu 1944).

Jään odottelemaan Iken, Paavon, Jyrin, Maurin ja Matin lisääntyvää sosiaalisuutta, jota Kataisen kokemus kuntien sosiaalitoimistojen arjesta ryydittäköön. Hyssälä (hammaslääketieteen tohtori) ja Risikko (hoitotyön opettaja tunnetuin seurauksin) ovat naisia, ei heitä tässä kuunnella. Pitäisiköhän?

Mutta eniten jään odottelemaan, että joku ison median toimittaja tosissaan perehtyisi suomalaisen sosiaalipolitiikan arki-todellisuuteen syvällisesti ja johtopäätöksiin oikeuttaen (uus-Karpo?).

Edellinen perehtynyt – Pekka Kuusi – näyttää lähinnä päässeen Rusin hampaisiin, niinkuin mies hyökkäämällä tässä voittaisi? Voi voittaakin, mutta mites se menikään: voi voittajia (vai oliko voitettuja), ihan sama!

Lopuksi ilouutinen ydin(vuoto/onnettomuus)myllyä kärkkyvälle Kemijärvelle: säätövoimaa on kohta omasta takaa:

”Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) mielestä hallituksen tulisi keskustella Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamisesta. Vesivoiman lisärakentaminen on hänen mielestään välttämätöntä nostaa esiin.
– Tarvitsemme tulevaisuudessa lisää puhdasta energiaa, ja vesivoiman lisäys on yksi vaihtoehto, Katainen sanoo keskiviikon Suomenmaassa.

Katainen myöntää, ettei energiantuotantoa mullisteta pelkällä vesivoimalla. Hänen mielestään vesivoima on kuitenkin tärkeä osa päästötöntä energiaa, ja EU:n edellyttämiin päästövähennyksiin pyrittäessä kaikki keinot on otettava käyttöön.

– Vihreät suhtautuvat tunnetusti vesivoiman lisärakentamiseen nihkeästi. Kun täytetään EU-velvoitteita puhtaan energian suhteen, niin luulen että meillä ei ihan mielettömästi mahdollisuuksia ole, valtiovarainministeri sanoo.”

Odottelen Timo Törmäsen ja Heidi Hautalan (samassa puoleessa, ihan totta!!!) kannanottoja. Tännekin ne saa laittaa, vassåkuu!

Siihen asti: Rovaniemi toivoo yhteistyötä tulvasuunnitelmien valmistelussa. Keneltäkö? Jaa-a.

Puheen politiikkaa vai poliittista puhetta

Onkohan niin, että mitä enemmän puhuu, sen vähemmän tekee. Ja onkohan se hyvä vai paha. Kenen mielestä?
Alla poliittinen puhe, joka on käytetty usean eri ihmisen hyväksyttävänä tai katsossa ja pidetään tänään alkuillasta, jos eivät päivystystehtävät kovin tule häiritsemään:

Antti Liikkanen / sd-ryhmäpuheenvuoro Rovaniemen kaupunginvaltuusto 27.8.

Valtuuston asiat 90 ja 91
– Kuntien terveyspiirihanke
– Kunta- ja palvelurakenteen toimeenpanosuunnitelma

Rovaniemi on ollut jälleen edelläkävijä: Paras-hanke on perusteiltaan lähtenyt käyntiin tämän valtuustokauden alussa ja on jo käytännössä aika paljon kokemusta muillekin kunnille antanut

Keskeinen kuntien yhdistymisen sisältö on kuvattavissa selvitysmies Arto Kosken lanseeraama
strateginen yhdistyminen. Se tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että tärkeintä ei ole kuntien ja kuntarakenteen selkiyttäminen vaan se, mitä siitä seuraa. Ja se, kuinka hyvin suunniteltu vastaa todellisuutta. Nyt siihen jo voi alustavasti vastata.

Keskeisin strateginen tavoite Rovaniemen kaupungin synnyssä oli tuottaa kaikille kuntalaisille palvelut, jotka ovat taloudelliset, riittävät ja laadultaan hyvät.

Suurin palvelukokonaisuus kunnassa on sosiaali- ja terveystoimi. Siinä taas eniten varoja vaativa on erikoissairaanhoito.

Suomen uusi hallitus on aikonut hyvin nopealla aikataululla muuttaa sairaiden hoitoa koskettelevan lainsäädännön sellaiseksi, ettei ensi vuonna enää ole erillisiä perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa sääteleviä lakeja.
Tämä muutos velvoittaa kuntia laatimaan sellaisen terveyttä vaalivan ja sairauksia hoitavan verkon, jossa myös nuo raja-aidat poistuvat.

Tähän tähtää nyt esillä oleva terveyspiirihanke, jossa useasta vaihtoehdosta valmistelijat ja kaupunginhallitus ovat päätyneet suosittelemaan kunnalliseen liikelaitokseen perustuvaa palvelujärjestelmää.

On mielenkiintoista tässä hiukan visioida.
Tanska siirtyi tämän vuoden alusta viiden sairaanhoitopiirin sairaanhoitoverkkoon, Norja vähensi omat valtiorahoitteiset piirinsä viidestä kolmeen. Kummassakin maassa on edelleen isona ongelmana hoidon hinta, ei niinkään sen laatu. Ruotsissa maakunnat/läänit sekä keräävät varansa että tuottavat sairaanhoidon vaativamman sektorin.
Suomessa taas on vireillä monta erilaista mallia nykyisen terveyskeskus-aluesairaala-keskussairaala-yliopistosairaala-verkon tilalle, jota vielä täydentää useiden yksityisten palvelutarjoajien valikoima (Orton, Mehiläinen, Folkhälsan, Diakonissalaitokset, nyt myös jo Rovaniemellekin rantautunut Suomen Terveystalo).

Kunnallinen liikelaitos on Rovaniemellä useista eri syistä aika kartettu ja huolta herättävä käsite. Kunnan valtuutetut ja muut luottamuselimet ovat joutuneet liikelaitosten lisääntyessä yhä useammin kysymään turhaan, mitä liikelaitosten maailmassa itse asiassa tapahtuu. Sekä tuottaja- että tilaaja-organisaatiot joutuvat opettelemaan kilpailua, tuotantoa ja taloudenpitoa, reviisiosta puhumattakaan, johon käytettävissä oleva viisaus ja valta eivät ole viime vuosina aina ulottuneet.

Suomessa yksityisillä ihmisillä on 2006 velkarahalla ostettuja asioita 80 miljardin edestä. Valtiolla vastaava summa on 54 miljardia, kunnilla sen sijaan vain 8 miljardia. Näiden summien merkitys tulee esiin silloin, kun lainakorot muuttuvat suuntaan tai toiseen. Nyt, kun laskennallinen inflaatio syö lainojen pääomaa yli 3%:n vuosivauhdilla, lainan-antajan korkolasku on nousemassa viiden prosentin pintaan. Yksinkertaistaen sanottuna rahoitus kuittaa nyt potin ja veronmaksaja sen maksaa.

Kunta tuottaa palveluita vuodessa Suomessa 32 miljardilla, valtio 42 miljardilla. Kunta kerää rahat palveluihin verolla (suurin osuus), palvelumaksuilla ja valtiontuella.
Kuntaverokertymästä erikoissairaanhoito ottaa tänä vuonna leijonanosan, yli 60%. Lopulla maksetaan terveyskeskus-, koulu-, tekniikka- ja kulttuuri-liikunta-pavelut. Ja nyt sitten myöskin lainojen korot. Onneksi Rovaniemen lainakanta ei ole lappilaisittain kovin iso eikä koko maan tasoonkaan verrattuna kärkisijoilla.

Sen sijaan Rovaniemen terveyden ja sairaanhoito ovat kustannuksiltaan kärkitiloilla, vertaistemme joukossa olemme heti Kemin jälkeen maan kakkosena.

Kannattaa vielä muistaa, että liikelaitokset ovat sellaisia yksiköitä, joihin velkarahaa saattaa kätkeytyä aika lailla ilman, että sen kertymistä ainakaan tiukassa demokraattisessa kontrollissa tulee huomattua saati säädeltyä.

Kannattaa myös muistaa, että kuntien henkilökunnan ”tasa-arvo”-tupo ei tätä rakennelmaa lähellekään niin voimakkaasti heiluta kuin on annettu ymmärtää (useiden kuntavero-%:en nousu), mm ja esim koska palkkojen noustessa tosiasiassa progressiivinen kuntavero puree ja lisää näin verotuloja.

Edellä haetuin ja käsitellyin reunaehdoin näen nyt edessä kaksi suurta haastetta.

1) Lapissa ja Suomessa tulee pikaisesti kehittää sellainen erikoissairaanhoidon tuottajaverkosto, joka kykenee nykyistä oleellisesti pienemmällä kasvun kulmakertoimella tuottamaan vähintään nykyisen laatutason palvelut vanhenevalle ja aina vain sen takia sairaammalle väestölle aina vain kalliimmilla, mutta myös tehokkaammilla ja turvallisemmilla menetelmillä. Tämä verkoston on oltava kuntapäättäjien käsissä eli sen kehittäminen ja rahoittaminen tulee tapahtua avoimesti ja kontrollin mahdollistavasti: muutoin siitä ei päättäjä voi toden teolla ottaa vastuuta, niin kuin demokraattisessa järjestelmässä on oltava. Muutoin ei myöskään äänestäjä, kuntalainen, voi tietää, ketä ja minkä asian ajamiseen hän päättäjäksi toivoo. Tämä vaikuttaa suoraan ihmisen haluun ja motivaatioon osallistua osaltaan mm vaaleihin ja yhteiseen työhön vaalien välillä vastuullisena kuntalaisena. Läheisyys, taloudellisuus ja laatu, tasa-arvoisesti jokaiselle!

2) Lapissa ja Suomessa ei saa enää syntyä tilaa nykyisenkaltaisille virheille ja terveystaloutta nopeasti heikentäville hoito- ja huoltoverkoille. Erinomainen esimerkki on katastrofaaliseen tilaan ajautumassa oleva terveyden- ja sairaanhoidon tietojärjestelmä, joka on menettänyt sekä luotettavuutensa, laatunsa että keskeisimmän sisältönsä: riittävän ja virheettömän tiedon välittäminen kaikille hoito- ja huolto-tapahtumaan osallistuville, mukaan lukien kansalainen, potilas, terveysalamainen, huollettava, palvelujen tarvitsija ja käyttäjä.

Itse asiassa kunnallinen, maakunnallinen, läänikohtainen ja valtiontasolla käytössä oleva tietoverkko on tällä hetkellä lähes yhtä iso virhelähde ja uhka kuin puuttuvat, uupuvat tai taidoiltaan epävarmat tai huonosti koulutetut tekijät. Samaan aikaan edessämme on haaste luoda yhteinen Euroopan kattava tietoverkko sen takaamiseksi, että EU-kansalainen saa vapaasti hakea apunsa ongelmiinsa haluamastaan paikasta tehokkaasti ja turvallisesti..

Tässä meillä on erittäin vaikea pulma ratkaistavaksi, myös Rovaniemellä, jossa terveyskeskus ja keskussairaala, viidestä yliopistosairaalasta ja yksityisistä palvelutuottajista puhumattakaan, eivät kommunikoi turvallisesti ja luotettavasti sen paremmin hädän kuin rauhankaan aikana.

Kumpikin käsitteillä oleva asia, erikoissairaanhoidon yhteistyötä mahdollistava uusi rakenne ja Lapin/Suomen kuntien palvelurakenteen uusiminen, ovat mahdollisia vain, mikäli perusrakenne ja tiedonkulku ovat kunnossa. Nyt kumpikaan ei sitä läheskään riittävästi ole.

Suomi tarjoaa väestölleen terveys- ja sairaanhoitopalvelut liki halvimmalla koko EU:ssa (keskimäärin BKT:sta 9%, Suomessa alle 8%). Sillä resurssilla kuntien tärkein palvelu tulee hoidettua vain, mikäli kumpikin nyt käsittelyssä olevista uudistuksista rakennetaan sekä tiedon- että ihmisen kuljettamisen ja hoitamisen osalta tasa-arvoiseksi, avoimeksi, tiiviiksi ja sisäistä verkkoansa täysimittaisesti hyödyntäväksi.

Nyt ei ole enää maailmanmitassa johtavassa it-maassa varaa harjoitella eikä erehtyä enempää vaan valjastettava koko porukka, palvelujen käyttäjät etunenässä, puhaltamaan yhteiseen hiileen.

Mitääntekemätön sunnuntai

Sää on kylmä, vettä vielä vihmoo eikä lääkärin työtä ole sovittu ennenkuin pihvien jälkeen (joskus alkuillasta pari juttua).

Kun poliittisella agendallakaan ei ole kuin kuntien ja kuntayhtymien yhdistely, talouskatastrofi ja koko rakenteen uudistaminen, on sikälikin tyhjä päivä.

Simon kunnanjohtaja (ei Pokka-Jussa vaan tämä entinen) esittää lehdessä ratkaisua, joka on niin mahoton, ettei tarvitse nyt sitten pelätä, että jokin muuttuisi (kts PK5 edellä).
Ruottisa tuo ratkasu on jo käytösä, nomen est omen. Poromestar-rules, hah.

Perämeren lävessä mennään yhteen, jos valtio muuttaa vaalilain pitkien puukkojen suuntaan. On sitä kaikenlaista tämänkin asian kimpussa, on. Herraonni yksillä, kesä loppuu kaikilla.

Palataan asiaan joskus toiste, nyt
vietämmä lepopäevää,
ei hepo hupata,
ei raktor rupata

* * *

Koko päivän on satanut ja paistanut sekä ollut syksyistä. Siksikin oli ilmastonmuutoksen nimissä mielenkiintoista kuulla, että ensilumi aikoo sataa tunturiin. Elokuussa. NoJoo.

Kuvia on katseltu – eli laitettu vaimon Mac´iin – ja pihviä paistettu. Vaimo eilen vielä varmuudeksi leipoi pullaa ja mustikkapiirakkaa, joten pihvien kanssa oli suorastaan pakko laittaa myös sieniä. Gourmet!

Syksyn kalenteri osui silmiini, kun privaatti-klinikka tarvitsi aikoja. Huh hellettä, sano jänes pakkasta. Vaan ehtiihän sitä, kun ei kiirutta pidä.

Huomisen kaupunginvaltuuston kokoukseen kirjoittelin ryhmäpuheenvuoron. Copy-pastaan sen tänne, kunhan taas ehdin kotio sakset kädessä.
Darfuristakin pitäisi kohta jotain lausua, eikö totta?
Päivän lehtikatsauksessa pisti silmiin uutispäivän köyhyys ja Hesarin piiloindoktrinaatio. Siteerasivat sekä Kansan Uutisia että Loka-Laitista osoittaakseen, ettei Alman Helsingin toimitus ole ansainnut Suomen Kuvalehden ja sen lappilaislähtöisen teräväkynäisen porvari-päätoimittajan journalistipalkintoa. Saas nährä!?!

Kuullos, pyhä…

Perheen elossaolevista jää tämän lauantain jälkeen enää yksi miespuolinen sotilasvalan velvotteiden ulkopolelle.
Viisaammat jäsenet – naiset – ovat kait sitten niitä kohteita, joiden puolesta vannotaan.

Kataista kun katsoo, ei tule ensimmäiseksi mieleen ”koti-uskonto-isänmaa”-kypäräpäinen, mutta hänen politiikkansa kyllä tähän osuu.

Sikäli sotilasvala on vähän epätasapuolinen, mielikuvana.

Kun nykyinen hallitus on muuttanut poliittista julkikulttuuria, on tullut – ainakin minulle – aika paha mieli. Entiset hallitusvaihdokset eivät minun muistini aikana ole johtaneet edeltäjä-kollegoiden raisuun mollaamiseen, mutta nyt sitä harjoittavat niin pää-(kesk), oikeus(vihr)-, valtionvarain(kok)- kuin liikenneministerikin. Vain ruåts on pysynyt hissuksiin, muut puoluehallittukset ovat muuttuneet hullutuksiksi.

Oikeastaan ainoa, joka ei hauku edeltäjäänsä ja tämän tekoja tai johtamistyyliä pystyyn on Keski-Suomen lahja kaupalle ja teollisuudelle, Mauri Pekkarinen. Taidan oivaltaa, miksi ;>/

Ovatkohan muuten pitäneet sellaista sitsiä valtioneuvostossa, jossa tällaisestä räksytyksestä on päätetty?

Vaikka maassa kuinka on hyvät ajat ja pyörät kuumina pyörimässä, on ympärillä koko ajan niin suuria uhkia, että yhteiseenkin kansalliseen toimintaan pitää olla optio, sellainen ”kansakunnan vala”.
Sitä ei tuollainen ministerien tuoleilta räksytys ainakaan edistä, optiot palavat kuin Pitkäsilta 1918.

Lapin lennoston alokas vannoo valansa Tervolassa.
Tervola oli viimeisessä sodassamme aika paljon vartija. Asiasta on kirjoitettu näytelmiä, kerrottu legendoja ja vieläkin tuo Saksa-Suomi-maaottelu elää perinnetiedostoissa jokivarren taloissa ja pihoilla.

Siihen maaperään kun sitten osui kirjalijaveljesten armoitettu kööri ja koti, oli Arton Ulvova mylläri kirjoittamista vaille valmis, Ernon viiltävä essee-analytiikka hautumassa ja Reinon riemukkaan älykäs poliittinen ja satiirikon ura predestinoitu. Paasilinna-rules!

* * *

Aamukahvilla Marjatassa uudella torilla tein havainnon Rovaniemen imperialistisesta toiminnasta: torin laidalla on hiekka/roska-laatikko, jonka kyljessä lukee Ranuan kunta. Ei omat riittäneet, piti varastaa pieneltä ja urhealta naapurilta?

* * *

Rovaniemen kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaina, Lapin liiton hallitus kokoontui perjantaina. Kumpaisessakin alkaa vähitellen valjeta, mitä tarkoittaa, kun kokoomus voittaa vaalit. Se tarkoittaa kuntien housuilla tuleen istumista.

Koko kuntakenttä ajetaan hurjaan lihamyllyyn, jossa yksilön työhyvintointi ei taida olla ensimmäinen reunaehto. Kun olen Rovaniemien yhdistymisen jälki-strategioden toteuttamista seurannut ja ollut siitä päättämässä ja säätämässä, katselen säälin ja myötätunnon sekaisin tuntein niitä sataa kuntaa, jotka nyt ovat tulossa kaveriksi kuntauudistukseen. Se on aika kova juttu, Salo, Raasepori, Kuusankoski ja Jyväskylä & Co. Mutta vielä kovempaa on tulossa.

Erikoissairaanhoito, jonka potilaiden keski-ikä alkaa lähennellä seitsemääkymmentä, käyttää tällä hetkellä kuntien verotuloista 60-70%. Jos sitä rahaa halutaan kouluihin, teihin, teattereihin ja fudis-stadioneihin saada riittämään, on edessä erikoissairaanhoidon remontti. Ja se rassaa luteita (joiden tosin sanotaan olevan maailman sitkeimpiä elukoita).

Norjassa on 3, Tanskassa 5 erikoissairaanhoitopiiriä. Suomessa on 21. Noista luvuista voisi viisas jotain päätellä.
Joku jää lähitulevina vuosina ilman keskussairaalan petipaikkaa tai poliklinikka-aikaa, se on jämptti niin. Kuka ja miksi? Siinä on useamman tuhannen miljoonan euron kysymys.

* * *

No, ei tässä mitään: käydään viettämään kesän viimeistä viikonloppua.
Seuraava lauantai – jolloin taas päivystän – on jo virallista syksyä. Lukekaa lehtiä, blogeja ja katsokaa – diginä – typeriä töllön satiiriohjelmia, mutta älkää uskoko, mitä näette.
Menkää mieluummin ulos raikkaaseen syysilmaan, poimikaa muutama mustikka ja joku kanttarelli. Ennenkuin lumi tulee ja peittää ne.

* * *

muutamaa tuntia myöhemmin:

Vala on nyt vannottu, esilukijana tervolalainen veteraani. Mukana erittäin kastelevassa sateenvihmassa oli kolmisen tuhatta hernerokkaa hyvällä ruokahalulla popsinutta sivullista. Ja tietenkin tykki- ja lentosotamiehiksi ylennetyt baskeripäät.

Tilaisuuden lopuksi laulettiin Lordin Hallelujah. Sitä ennen laulettiin Suomen tunnetuimman pasifistin (rauha hänen kuolemattomalle runoilijansielulleen) tunnetuimpia iskelmiä, sotilassoittokunnan säestyksellä (Juhani Leskinen, Juankoski).

Kun perheessäni nyt on kolme lentosotamiehen arvoon korotettua, jään odottamaan kahta viimeistä. Äiti tosin sanoo, että niin pitkillä tukilla kuin meän vauvoillamme on, lähletään palvelemaan 13 kk syrjäytyneiden asiassa. Jää nähtäväksi.

antti liikkanen, res lääk kapt

ps
Sade, joka tänä kesänä on hyvin pienipisaraisena ja siis veden pintajännitteeltään poikkeavana vihmonut, on yhtä poikkeava ilmasto-ilmiö kuin Pohjois-Korean tulvat ja Kreikan metsäpalot. Jotain on säässä nyt globaalisti vinksallaan?

PK5

PK5

Olen vuosien varrella käynyt aika usein Kemissä poliitikon asioilla. Vielä useammin olen siellä käynyt psykiatrina. Kymmeniä kertoja olen pistäytynyt kaupungissa ihan ilman rooleja. Teatterissa, taidenäyttelyssä, kaupoilla, kavereita tapaamassa, syömässä.

Nyt on taas yksi Kemin matka tehtynä, EU-poliitikon roolissa.

Otsikko blogaukseeni tulee opasteesta, joka osoittaa StoraEnson Veitsiluodon tehtaan paperikone N.o 5:n luo. Hyvään Kemissä käyntiin kun kuuluu ilman muuta pistäytyminen joko Leivän isän (Kemi-Yhtiö, sittemmin Metsä-Botnia) tai Gutsetin (StoraEnso Veitsiluodossa) tehtailla. Niin nytkin.

Kun ajelin takaisinpäin yön yli kestäneeltä vierailulta omine aikoineni, laitoin autoradion auki Radio Yle ykköselle, jota useimmiten matka-ajossa kuuntelen. Autoon puhkesi soimaan pianomusiikki, joka tuntui jotenkin kovin tutulta. Asia alkoi selvitä, kun oloni tuli haikeaksi ja huomasin silmieni kostuvan. Ei niin paljoa, että auto olisi pitänyt laittaa parkkiin, mutta niin paljon, että muistin musiikin ja sen välittämän tarinan.

Kun ennen kotiin lähtöä olin käynyt keskustelun Kemin tilanteesta kolmen eteläsuomalaisen kaupunginjohtajan kanssa, tuntui jotenkin tarpeelliselta yhdistää nuo kolme asiaa: PK5, pianokappale ja Kemin sekä kemiläisten tilanne. Eikä tuo tiukkaa tehnyt.

´* * *

Pianokappale, joka autossa sai mieleni kiihdyksiin on Chopinin Nocturno, cis molli. Sen esitti Vladislav Spielman.
Ensimmäisen kerran kuulin tuon esityksen Roman Polanskin Pianistin, loistavan ja erittäin syvästi vaikuttavan elokuvan lopussa ja tuolloin itkin. Tiedän, miksi kyyneleet tulivat silmiini, mutta en osaa sitä oikein sanoiksi laittaa.

Tästä lähtien muistan kuullessani tuon valtavan kauniin sävellyksen Kemin ja siellä käydyn kaksipäiväisen keskustelun.

Kaupunki on Lapin vanhimpia – vain Tornio on vanhempi. Sen historia on sotaisa, väkivaltainen, vastakohtia täynnään ja tuo historia on edelleen koettavissa kulkipa missä osassa kaupunkia ja minkä syyn takia tahansa.

Nyt kuljimme Perämeren leivän isän kaduilla, poliksissa ja tehtaissa hyvien uutisten ja rohkaisevien asioiden parissa. Mutta kauniiseen maisemaan osui monta ruusuille niin ominaista piikkiä. Sairastaminen, ikärakenteen kehitys, työllisyys, kuntatalous, yhteistyö naapureiden – myös Rovaniemen – kanssa: piikki toisensa jälkeen.

Eniten suretti vastakohta, jonka koimme konkreettisesti. Katsoipa kaupungintalon korkeuksista mihin tahansa, joka puolella oli viestejä rahasta ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Tehtaita, kaivoksia, laivoja, leveitä teitä, sairaaloita, pikkukauppoja, marketteja, uusia autoja ja suuria lentokoneita. Kaikkea sellaista, millä tavataan osoittaa, että täällä osataan, voidaan ja kehitytään.

Ja kuitenkin. Kaupungin ja sen useimpien naapurikuntien kassat ovat tyhjiä kaikesta muusta paitsi velkakirjoista.

Mihin se on johtamassa? Niin kuin asian ilmaisi eräs seurueemme jäsenistä, ison ja varakkaan kunnan johtaja etelästä: Kemi on rikas kunta, mutta elää upporikkaan elämää, eikä sellainen onnistu pitkän päälle.

Surullisin asia on, että tuo tilanne on kaatumassa Kemijoen suulla sellaisten päälle, jotka eivät ole mitenkään tilanteeseen syyllisiä. Muusikot, teatteri, taidemuseo, työttömät, alkoholistit, rikosrekisterin hankkineet ja muut syrjäytyneet, nuoret ja lapset.

Chopinin Nocturno soi, sen ensimmäisen kerran kuullessani, sellaisen tositarinan lopuksi, jossa saksalainen upseeri pelasti II maailmansodan loppumelskeissä juutalaisen pianovirtuoosin varmalta kuolemalta.
Kun pelastettu pianisti, vuoteen 1980 asti elänyt Vladislav Spielman, sodan jälkeen ryhtyi etsimään pelastajaansa, hän sai tietää, että tuo saksalainen oli kuollut sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Hyvä ei saanutkaan palkkaansa.

Tiedän, miten Kemin seutu voitaisiin pelastaa sellaiseen tilaan, että museot ja teatteri olisivat auki, soitto soisi ja syrjäytyneet voitaisiin nostaa takaisin rattaille. Niin tietävät kemiläisetkin päättäjät, erityisesti erittäin kokenut isäntämme, kunnallisneuvokseksi jo tituleerattu rehtori.

Mutta tiedän myös, ettei tuota selvää pelastustietä olla valitsemassa, koska rajat on piirretty aikoinaan niin syviksi. Juuri niin syviksi kuin Polanskin elokuvaksi pukemassa Spielmanin elämänkerrassa.

Kemissä oli aika vähän aikaa sitten yli 5 000 ihmistä töissä kahdessa puunjalostustehtaassa. Nyt heidän lukunsa on alle 3 000 ja siitä huolimatta tehtaat tuottavat monin kerroin sen, mitä noiden suurten joukkojen työssäoloaikana.

Mutta nyt ne tehtaat ja kaivokset, sen paremmin Kemissä, Torniossa kuin Keminmaallakaan, eivät enää ole Lapin leivän isiä. Niiden pääkonttorit ovat muualla. Niiden lisäarvo kuuluu sijoittajille, joiden oikeutettu vaade on saada yhä vain suurempia voittoja jalostusasteen noustessa, kulujen pienentyessä ja laadun parantuessa.

Niillä voitoilla he eivät sponsoroi taidemuseota, teatteria, kunnansairaalaa, tai yksittäistä, Chopinia soittavaa pianistia. Ei ole kait syytäkään, koska kiitollisuuden osoittaminen ja maksaminen kasvottomille markkinoille ei taida olla mahdollista.

Ei kait ihme, että Nocturne (”yötunnelmaa ilmentavä romanttinen (piano)sävellys”) saa mielen haikeaksi.

Perälapin merellä

Jähti vei alueiden komitean Perä-Lapin merelle joka käyttäytyi rauhallisesti. Samoin Jähti, 1850-luvun malliin rakennettu laiva.
Muutaman kymmenen henkeä vetävä purjealus on rakennettu Kemin ja Rovaniemen yhteistyönä osoittaen, että työrajoitteiset ja kuntoutettavat osaavat Lapissa puhaltaa yhteiseen hiileen.

Jähtiä hallinnoi sama yhtiö joka kuljettaa myös jäänmurtaja Sampoa. Paketti on toimiva, kuten muutenkin peräpohjalainen keskustelu.

Tärkein teema on nyt kuntien yhteistyö, so yhdistyminen. Väestöstä Kemi-Tornioseudulla kannattaa viiden kunnan yhdistämistä 92% (Radio Perämeren gallup). Jos alueen suuret yhtiöt nyt löisivät nyrkkiä pöytään niinkuin Rovaniemellä tapahtui, saattaisi asia edistyä ”Salon malliin”.

Juttelin espoolaisen kokoomusvaikuttajan kanssa metropoli-asioista. Ei hyvältä näytä. Metropolialueet Suomessa tulenevat jatkossakin olemaan kaavoiltaan ja muulta yhteiskuntarakenteeltaan kaoottisia ja niin kalliita kuntataloudellisesti, ettei syrjemmän paljoa resursseja tule riittämään (pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Oulu).

Sää on kaunis ja kuulas, mutta mieli vähän apea: EU-kokouksemme yhteinen näkemys nimittäin on, että unionin verkot ovat menossa tukkoon ja tekemisen meininki on hiukan hukassa. Siis ihan sama tilanne kuin Peräpohjolassa, Suomen metropoleissa ja Irak/Afganistan-alueilla.

On sentään aamun uutisvirrassa hyväkin löytö: Jeremenko ja Tainio tekivät saman kuin RoPS: vievät joukkuetta ja alueensa viestiä eteenpäin ja kohden päämäärää ihan mukavaan malliin.