Valtakunnan hovinarrit

Kautta sapiens-lajimme historian on vallan vaiheilla aina ollut se Xantippa, Ξανθίππη, joka on terävästi osoittanut, missä oksalla se piru istuu.

Jostain syystä Suomessa tästä joukosta ovat jääneet jäljelle tehollisina Axel Oxenstiernoina vain vanhat miehet.

Heitä katsellessa ja kuunnellessa huomaa nopeasti parhaat.

Se huippulaatu tulee esiin pienistä murusista, ei suurista linjoista.

Linjoista me Tannerin jälkeen eläneet olemme olleet samaa mieltä. Sen takaa meidän koulutusjärjestelmämme.

Sillä koululla on nimi, mutta se ei kuulu tähän yhteyteen.

Viimeksi tuollainen kultajyvänen osui korviini eilen, kun muuan suomalaisen musiikin grand old man totesi, että kenraali Heinrichs edellytti nimensä lausunmista e- , ei a-kirjaimella.

Tunnen ihan lähietäisyydeltä tämän päivän ”Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää”-ihmisistä monta. Osaan arvostaa heitä siksi, että en kunnioita heitä eivätkä he halveksi minua. Suhde vallan hovinarriin on sellainen.

Se suhde pitää meidän tyhjänpäiväisten narsistien kyetä luomaan itse.

Ei lukien tai tv-uutisia katsoen.

Minua ihmetyttää tuo sukupuolikysymys, koska tiedän, että parastakin hovinarria ohjaa keittiön pöydän ääressä hänen itseään parempi puoliskonsa.

Ketä nämä nykyisen Suomen vallan vahtikoirat sitten ovat?

Ei nimillä ole väliä vaan sillä, miten heidän sanansa kuuluu ja erityisesti miten se vaikuttaa.

Mutta Kafkasta, Camus´sta ja arvosaloista heidät erottaa yksi asia.

He elävät edelleen keskuudestamme ja he nauttivat edelleen kahdesta korvaamattomasta asiasta.

Heitä ei kukaan erota (1)

Heitä ne kunnioittavat, joiden pitääkin se tehdä (2)

Vaikka tähän siunattuun loppuun kirjoittamaani latinankielistä lausetta ehkä koskaan ei lausuttu, se elää.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Kalajoella ja Kaliforniassa palaa

Suomalainen kansalaisten sairauksien hoitoverkosto on valtaisan muutoksen edessä.

Vuoden 2023 alusta Suomessa asuvien sairauksien julkinen selvittely siirtyy yli 300 kunnan harteilta parinkymmenen hyvinvointialueen urakaksi.

Hoidon taustalla lääke- ja oheistieteissä on tieto siitä, mikä parantaa.

Tämä tieto otettiin huomioon esimerkiksi läheltä seuraamassani Tanskassa, kun siellä tehtiin Suomea nyt odottamassa oleva uudistus vuonna 2007. Sen tiedon oleellinen lisämääre ja rajoite on lause ”me emme tiedä”.

Asia on paljastavalla tavalla tullut esiin hoidon kruununjalokivessä, kirurgiassa. Umpilisäkkeen tulehduksen, hartia-kipujen ja polvien kulumisen asioissa on jouduttu miettimään tarkasti, mikä on hyväksi:

”Primum est non nocere”.

Tässä tilanteessa on koko sairauksien hoitoa kohtaan noussut melkoinen epäilys sinänsä aika ”viattoman” sars-Cov-2-viruksen otettua niskalenkin ihmiskunnan pelosta ja turvallisuudentunteesta. Korona, oikeammin Covid-19.

Pelkästään Suomessa on sankka joukko tietäjiä, jotka vain aamuyön pimeinä tunteina muistavat tuon ”me emme tiedä” ja ”primum est non nocere” reunaehdot ihmisen sairauksien tutkimisessa, diagnostiikassa, hoidossa ja kuntouttamisessa.

Primum est non nocere tarkoittaa, että Hippokrateen oletettu lause ”autetaan vahingoittamatta” on tiukasti taustalla mukana.

Kun tilanne on nyt Suomessa viitoitettu ”Tanskan tieksi” eli 309 kunnan vastuu asukkaidensa sairauksien hoidosta siirtyy parinkymmenen hyvinvointialueen tehtäväksi ja valtionvarainministeriön ”piikkiin” eli hoidon rahoitusta ei enää kerätä kunnan vaan valtion verotuloilla ja verkko nitisee ja natisee delta-rna-viruksen koettelemana, on syytä toivoa, että asioista päättäneet ja päättävät tuntevat alueidensa heikot ja vahvat puolet ja tukevat vahvoja, korjaavat heikkoja.

Muutama lukusuositus minulla olisi niille, jotka päättävät siinä kentässä, jonka itse olen jättämässä taakseni. Olen ollut päättämässä EU:ssa, maakunnissa, kunnissa, seurakunnissa ja kolmannen sektorin veikkausvoitto-vetoisessa verkostossa. Olen ollut tekemässä lääkärin työtäni yli 50 vuoden ajan maailman kenties parhaassa hoitojärjestelmässä ja maailman selvästi nopeinta vauhtia parantuvan kansan terveyden haasteissa.

Älkää pilatko tätä vaikeata tilannetta jättämällä huomiotta Kafkan, Camus´n, Zweigin tai Senecan oppeja ja varoituksia.

Nimilista on toisaalta aika mielivaltaisesti, mutta toisaalta yli 50 vuoden kokemuksella kerätty.

Sydänverellä.

Euroopan Unionin, vähintäinkin Euro-alueen, pohjoisimman krematorion lasketaan olevan tuhkaamassa kuolleita vuoden kuluttua.

Rovaniemen seurakunnan Tavivaaran kappelin pihapiirissä.

Otsikkoon: kun Kaliforniassa, Brasiliassa, Siperiassa, Tuntsassa, Kalajoella ja Kauko-Idässä on suuria maastopaloja, se nopeuttaa ilmastonmuutosta. Tulivuorenpurkauksiakin on Telluksella kymmeniä, jopa satoja vuosittain eikä niistäkään ilmasto kiitä. Tässä katsannassa on suhteellisuutta syytä pitää mielessä – ja faktoja (”Faktojen maailma”, Hans Rosling).

Kun kuulet hevosesi varjon

Aika ajoin radion päivän mietelauseena on täysosumia.

Tänään sellainen taas osui.

Julio Cortázarin, Etelä-Amerikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan kynän mestarin eräs teos on suomennettu vasta 2001 ja sieltä toimitus on poiminut opastuksia matkan, tai edes maanantain varalle. Ymmärrän nyt, mitä tarkoittaa, kun kuulee hevosensa varjon.

Sitä en ihan ymmärrä, mieskvartetin 2. tenoria pian 30v opeteltuani, minkä takia JC neuroo jättämään Schumannin rauhaan.

Itse asiassa ja onnekseni Bellman ja Brahms ovatkin suosikkejani, ei Schumann.

Ymmärrys lisääntyy, jos tietää, ettei ennen conqvistadorien tuloa maanosassa ollut lainkaan hevosia. Atsteekit, mayat ja inkat kävivät verisiä, julmia sotiaan kävellen. He tuhosivat kulttuurinsa alunperin ihan itse.

Aamukahvilla tehtiin tikusta asiaa.

Kerroin, kuinka 1965 toukokuussa heitin perheemme levyvaraston leijoina kotikaupunkini läheiseen järveen. Rapojärvi. Bill Haley, Annikki Tähti, Olavi Virta, Pariisin Varpunen (”Padam”).

Juttukaveri oli juuri palannut Pohjois-Savosta levynhankintamatkalta ja kertoi sieltä kerran lähetetyn hänelle kokoelman savikiekkoja. Hänen tarvitsi vain maksaa rahti.

Se olikin kallis pieti: 92-vuotias lähettäjä oli laittanut yli 100 kg levyjä ja posliinikoiran tulemaan.

Luin iltapäivälehdestä testin. ”Minkä aikakauden lapsi olet”.

Vastasin kaikkiin 12 kysymykseen ”oikein”. Tiesin, että gramofoni on levysoitin, joka toimii ilman sähköä. Veivinvääntö-voimalla.

Täytän, JLS, lokakuussa 75 vuotta. Perilliset opettivat jo vuosia sitten, että aikakauteni on ”OKBoomers”.

Savikiekkoja veivin voimalla. Balladi Olavinlinnasta, Rock Around the Clock, Tiger Shark. 78 kierrosta / minuutti

Adam ja Eve olivat jo eri aikakautta. 45 kierrosta.

WEB 3.0, ystävä 1.0

Elämäni varrella olen opettanut, että yksi olisi hyvä olla. Ystävä.

Ei vaimo, ei sukulainen, ei liikekumppani vaan ystävä.

Sellainen tuottaa 70 000€ vuodessa henkistä pääomaa, hän ehkäisee kolmea tavallisinta tautia (demenssi-, sydän- ja syöpä-taudit).

Kun sellaista nyt ei enää minulla ole, on kuitenkin mahdollisuutena WEB 3.0, jota tarkastelee lehdessä Miltonin asiantuntija, mutta itsekin olen vähän ollut. (Suomen Kuvalehti 29/2021, sivut 32-45).

Eräs kaukainen ystävä kirjoitti asiasta kirjan: ”He eivät tiedä, mitä tekevät” (Jussi Valtonen, 2014).

Siitä hän pokkasi kirjallisuuden Finlandiapalkinnon.

Katsoin elokuvan, jossa Victor Hugon tytär menetti kaiken, mutta eli perheessään vanhimmaksi: Adèlen tarina.

Rakkauden menettäminen lisää elinpäiviä?

Mielenkiintoista Truffautin tarinassa oli se runsas ystävien määrä, joka päähenkilöä ympäröi. Vossikkakuski, vuokraemäntä, mitä kaikkia.

Pidän kannastani kiinni. Yksi ystävä, joka kuoltuaan jää tarinaksi minuun. Ei virtuaalikypärä, niinkuin Jussi Valtosen kirjassa tai Miltonin maailmassa.

Ikäiseni ihminen ähkii yksin saunan lauteilla kuivassa löylyssä kunnes vaimo tulee pesemään selän.

Yksikään elämän varren kolmesta ystävästäni ei nimittäin koskaan ole pessyt selkääni.

Eikä sitä tee Epic Games, jonka emoyhtiö ei kykene edes miljardeilla toimivaa Apotti-sairauskertomusohjelmaa Suomeen pystyttämään.

Tiesittekö, että EPIC-yhtiön pääjohtaja on maailman yksinäisin nainen. Adèle de Jour

Vaihdoin Finlandiapalkitun kanssa pari sanaa verkossa hiljan. Muistutin häntä, että kirjassa (2014) laulukaskaiden joukkoesiintyminen oli yksi juoste. Se ilmaantuu USA:n itärannikolle 17 vuoden välein.

Kirjan tarina on siis 7 tai 24 vuotta etuajassa. Tai 10 vuotta myöhässä.

Ready Player One

Kylväkää valkoapiloita

Olen pian 75-vuotisen elämäni aikana ollut monessa.

Niissä ollessani olen saanut oppia kaikilta rälsseiltä, monenlaisilta tapaamiltani vallan, hengen ja käden mestareilta.

Tärkeä koululuokkani on vallan valtijoiden lisäksi ollut kultttuuri kuten vaikkapa kirjallisuus, musiikki, elokuvat, näytelmät ja kuvataide (Caravaggiosta Kalevi Ahoon, Veksi Salmesta Anni Ylävaaraan).

Kymmenien vuosien toiminta ihmisten valitsemana päättäjänä kymmenissä eri asemissa on ryydittänyt joskus aika mutkittelevaa ja kivistäkin polkuani ”tässä ihmisen maailmassa”, jota nykykäsityksen mukaan eniten on rikkomassa itse ihminen.

Tästä tosin on useita eri tulokulmia ja versioita: ”Kuka, miten, miksi…”. Gretoista roslingeihin.

Olen elämässäni ollut pitkin matkaa lisäksi lähellä mediaa, jonka kanssa on ollut hyvä miettiä, miten on, ”jos siltä näyttää”.

Kaikkein tärkein oivallukseni ja ymmärrykseni kasvattaja ovat kuitenkin olleet ne kymmenet tuhannet kärsivät ihmiset, joita olen tavannut kymmenillä työhuoneillani satoja tuhansia kertoja 1960-luvun lopulta alkaen.

Ilman tuon alussa mainitsemiani osaajajoukkojien antamaa taustatietoa ja -kokemusta en kuitenkaan olisi kyennyt saattamaan kliinistä lääkärin työtäni omassa entrooppisessa mielessäni vähitellen lisääntyvään  järjestykseen, negentropiaan.

Entropia = luonnon tavoittelema epäjärjestys 

Negentropia = voiman avulla aikaansaatava ja ylläpidettävä järjestys

Paljon asiassa on ollut apua lääkäreiden ammatissa voimassa olevasta kollegiaalisuudesta. Kokeneempi ja/tai osaavampi on opastanut ja usein opastaessaan itsekin oppinut. Tällainen verkko ei ole erikoisala- kunta-, maakunta-, valtakunta- tai maanosakohtainen vaan ihmiskunnan kokoinen erityisverkko. Sinuhe egyptiläisestä Kos-saaren Hippokrateeseen, Kittilän 1950-80-luvun kunnanlääkäri Pekka Peltosesta Wehrmachtin II maailmansodan aikaiseen salaneuvos Sauerbruchiin.

Tärkeimpiä opetuksia ammatissani taitaa olla virheistä, omista ja vähän muidenkin erheistä, oppiminen.

En nosta esiin enempiä nimiä, koska tämä ei ole ihmistä vaan ihmisyyttä käsittelevä mietintä.

Maassamme on hyvä ”herra/rouva/muusukupuoli-onni” eli koko historiallisen olemisemme ja sittemmin itsenäisyytemme ajan ihmisten Suomen ruoreissa ja kansi/konemiesten ja -naisten joukossa on ollut väen antamalla hyväksyttävyyden mandaatilla toimivia laatuisia ihmisiä.

Muuan vuosia oikeuslaitoksessa (HO) leipätyössä ollut mietti asiaa hiljattain moniselitteisen käsitteistön avulla.

Toisaalta hän kertoi, että useilla meistä, jopa Alajärven Pärruutilla, on hänen laillaan joukko ”lähettämättömiä kirjeitä”, joissa kerrotaan, miten asiat oikeasti voisivat tai niiden tulisi voida olla.

”Jälkiviisauden makeutta”.

Kun neuvoa sitten kysyttiin, hän opasti meitä kylvämään puutarhoihimme valkoapiloita.

Niistä pörriäiset näet pitävät ja niiden sukujen elinvoima lisääntyy.

Elämänkierto elinpiirissämme tällä planeetallamme näin ehkä säilyy ja edistyy.

Psykiatrista lääketiedettä

Ihmisen kirjoitetun historian aikana on monta asiaa, jotka eivät ole muuttuneet juuri lainkaan.

Yksi näistä asioista on psykiatria eli oppi ihmisen ”sielun/mielen vakavista sairauksista ja poikkeamista”.

Keskeisimpiä asioita lääketieteellisen psykiatrian verkostossa on ”emme todellakaan tiedä”-toteamus. Sama, joka ainakin vielä joku aika sitten luonnehti suhdettamme merkittävään osaan tartuntatauteja (”Spotta ej på golvet”).

Harhat, masennus, ahdistus, unen puute, pakko-oireisuus, henkinen taantuminen.

Kun keskeisimmät vaivat, joita tuhansien vuosien aikana ei ole onnistuttu ratkomaan, eivät parane, on niistä vastaava hoito-, tutkimus- ja tiedeyhteisö löytänyt muuta hoidettavaa.

Tämä päivitys ei käsittele tuota aluetta, joskin siellä(kin) käsite (auto)immunologia on aika merkittävässä asemassa.

Maailma on muuttamassa psykiatrian luonnehdintoja uusien tautiluokitusten muodossa (DSM5, ICD-11).

Tämä muutos ei tuo uutta siihen, että epävakaa hermoston toimintatapa ja mieliala, harhaisuus (sekä aisti- että vainoharhat) ja kestämätön henkinen kipu edelleen jäävät kiduttamaan osan meistä elämää. Kerrallaan 1/4 – 1/5 ihmiskunnasta on tällaisten joko keskeisten tai kehittyneiden uusien ongelmien ja asioiden kanssa tarvitsemassa/hakemassa ja/tai saamassa apua.

Joukkoon on hyvä lukea myös henkinen taantuminen, joka lisääntyy myös ihmisen keskimääräisen eliniän nopeasti pidentyessä.

*

Turhaanko apua haetaan tai sen saamiseen luotetaan.

Helppo, mutta todellisuutta muistuttava vastaus on kyllä.

Kannattaa muistaa, että viime ja tällä vuosisadalla myös muilla lääketieteen aloilla on painiskeltu vaikkapa polvi-, selkä- tai hartiaseudun kipujen, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan tai tulehtuneen umpilisäkkeen hoitamisen ongelmien ratkaisuja etsittäessä.

Prognoosi

Olen nähnyt Elben, Moselin ja Reinin tulvat. Ne olivat katastrofeja.

Vltvavan ja Isarin tulvat eivät ole olleet kovin paljon vähemmän katastrofaalisia, ei Veikselinkään.

Luen EU:n komission tuoretta, monituhatsivuista ilmasto-ohjelmaa.

Media keskittyy sitä esitellessään pohtimaan liikenteen, erityisesti henkilöautojen osuutta ja sen, mutta myös muun verkon leikkaamista (meri, rata, ilma).

Joku kysyy, mitä tehdään sementille ja betonille, jotka vastaavat 4/5:sta ilmaston kuormituksesta.

Prognoosini on, että Suomen eduskuntavaaleissa 2023 nykyinen hallituskoalitio kohtaa tiensä pään ja uusi rakennetaan betoniin ja sementoidaan Kansallisen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan.

2024 tasavallan presidentin vaaleissa SDP:n johdon Antti Lindtmanille ”luovuttanut” Marin voittaa täpärästi Rehnin.

Kymi-, Kokemäki-, Oulu-, Vuoksi- tai Kemijoki eivät tulvi, koska ne on valjastettu ja niiden väliin on rakennettu tuulivoimaloita.

Ennustan, että viimeisten elinvuosieni tai -vuosikymmenieni aikana eletään epävarmuudessa siitä, koska aurinkopulssi (EMP) yllättää ja tekee merkittävän osan liki 8 000 000 000 jäsenen ihmiskunnan tarvitsemaa energian- ja tiedonsiirtoa aika pitkäksi aikaa lähes mahdottomaksi.

15.7. 2021 Suomen YLEn Teema-kanava näyttää ”Pitsinnyplääjä”-elokuvan (1977, O. Claude Goretta, P Isabelle Huppert). *****

En voi välttää tässä yhteydessä muistamasta kirjaa ”Hyväntahtoiset”, jonka päähenkilönä on Maximillian Aue, saksalais-ranskalaisen kulttuurin kasvattama juristi, joka kirjan alussa lopettelee pitsitehtaansa toimintaa 1990-luvulla (Jonathan Littell, 2006). Kirjaa ostettiin Euroopassa miljoonia kertoja, Suomessa sitä myytiin (ALE-myynti mukaanluettuna) alle tuhannesosan tuosta.

Mutta eihän kaikkea kannata verrata.

Pitsiäkään.

Ei ehkä myöskään mRNA-virus sars-CoV-2 alatyyppejä delta ja lambda?

https://www.duodecimlehti.fi/duo15971

Loman jälkeen

Liekö ollut elämän viimeinen loma?

Merkkejä sellaisesta on ilmassa.

Loman merkittävimmät hetket koin Mäntän Gösta-museossa, jossa tytöltä on punainen pallo (Tellus) päässyt karkuun.

Kaikki lapset ja lastenlapset toki tuli ”silmästä silmään” luetuksi.

Yksi tosin on vielä ilmojen teillä, mutta Tori-Kebab kutsuu häntäkin 17. heinäkuuta, kirkastus-sunnuntain aattona.

Suomen linnan Hyvän omantunnon linnakkeessa, jossa 15 vuotta täyttävä tyttö saa pallon kiinni (Sofien maailma), läikähti myös mielessäni. Ei ehkä kovin lämpöisen sulosti.

Tällä kertaa kotiin palaaminen ei ollut iso nautinto, koska kuuset, joista olen ollut tarkka, on parturoitu palstaltani lopullisesti.

Myöskään se, mitä Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä vakioystävieni parissa näen, koen ja luen, ei paranna mielialaa.

Kaikki vastustaa, elämän merkit, saha yksin puoltaa (mm Aimo Ajo).

Tästä ei ole lupaavaa lähteä kohden seuraavia vuodenaikoja (Harvest time, Brilliant Autumn Colours, Black Snow, Christmas Period of Polar Night, The Frosty Winter, The Crusted Snow, Departure of the Ice, The Midnight Sun), see http://www.anttiliikkanen.net

”The People on Eight Season”

Hilla, mustikka, puolukka.

Viisi viisautta

Maanosassamme on viisi asiaa.

1. kapakoissa istuminen
2. luonnon kulkukelpoiseksi kesyttäminen
3. oman historian kyllästyminen
4. järjen ja ilmestyksen liitto
5. tieto omasta perikadosta

Tietenkin lista on lainattu. Ei minusta ole tuollaisten listojen laatijaksi.

Grand Hotel Europe

Ainakin antiikin Kreikan tarustoissa.

Ilja Leonard Pfeijffer, Gummerrus 2021, 597s