Taas siunaustaan suopi

Maassa on kulovalkean tavoin levinnyt Suvivirsi-liike.
Sen valossa on syntynyt syviä, tummia varjoja.
Niistä eräässä piileksii Mikko Salmi, oululainen punatukkainen saarnamies.

Mikko (Väylänvarresta) asettaa eräitä teologisia seikkoja oman analyysinsä leikkuupöydälle ja hups! Niin vain menee, lapsi pesuveden mukana.
Mies on piispan lapsi.
Pesuvettä huljuttaa aina niin viisas lainoppinut: TUOMIOkapituli, Seppo Ahtisen (r.i.p.) mestaaja.

Kun olen paljon istunut kirkon luottamuselimissä ja kehittämispalavereissa, olen aika lailla hämmentynyt.

Ne, jotka eivät maksa, käyttävät nyt valtaa (Suvivirsi-liikkeessä huomaan olevan runsain mitoin kirkonveronsa maksun homomerkeissä lopettaneita: Ecce homo).

Kun äskeisissä EU-vaaleissa paikkansa jättivät uusimatta keltti-katolinen jytky-Timo, helluntailainen kävelijä-leidi, ortodoksinen hyvinsyönyt ja posiolainen kansankynttilä-piilo-lestadiolainen, tuli mieleen paljon ajatuksia.

Valtakirja jäi saamatta myös maan mahtavimman mediatalon toimari-päätoimittajalta (srk, ex).

Suvivirrestä, teologiasta, ekumeniasta ja valkeaksikalkituista seinistä syntyy kysymyksiä.

Valkeaksi kalkittu seinä on sellainen, että jos sitä raaputtaa, paljastuu verenkarvainen syntimuuri, jonka yli mukamas-valkea ei koskaan ole päässyt: pyytänyt ja saanut syntejään anteeksi, armoa.

Kittilään on valittu paimeneksi ja vihreän kunnanjohtajatar-rukan apulaiseksi lestadiolaispappi.
Pyhännällä on alettu tehdä ulkomaalaista mukamas-suomalaista sinappia (kunta lie maan lestadiolaisimpia).

Muistan nuukaan, kun Kittilässä oli kunnanjohtajana Aarne Pietari Nikka ja kirkkoherrana hyvin omaperäinen itälappilainen saarnamies Toivo Kulpakko.

Kunnanlääkärinä Päivikin ja Palsan kasvukunnassa oli Pekka Peltonen, Paasikiven mies, Syvärin sankari.

Oi niitä aikoja.

Lapin Kansakin oli Kekkosen pää-äänenkannattaja.
Tosin pää lehden mielestä olisi ollut parempi ihan irtaallaan.

Ei käy kateeksi, Samuel Salmi (Muonio).

Aiheesta enemmän

Ἴκαρος

Mainokset

Suuri puhall… Kuntauudistus

Kristi himmelfärdsdagin takia ei lehteä ole laatikossa, mutta ruokapöydällä on.

Kuntalehti.

Siinä todetaan, että Suomen n 300 kunnan tehtävistä ja rahoista yli 2/3 on kunnilta katoamassa.

Jotta Suomi pysyisi luottoluokitus-AAA:ssa ja Katainen saisi ison pallin, on Suomen tehtävä Tanskan ja Belgian mallin mukainen hallinnollinen uudistus.

Sen uudistuksen jälkeen ei enää olisi mahdollista, että Rautavaaran lukiossa vain yksi nuori painaa huomenna valkoisen lakin päähänsä.

Sen uudistuksen jälkeen on mahdollista, että ihmisen sairastuessa vaikkapa syöpään tai skitsofreniaan (solun ja aivojen katastrofeja, joita pian kutsutaan autoimmuunitaudeiksi) hän voi hakea hoidon Auroran tai Keroputaan sairaalasta siinä kuin Lissabonista tai Palermostakin.

Harva on osannut laskea sitä, kenellä on riittävästi rahaa tähän uudistukseen.

Usea kuitenkin väittää, että keskiasteelta (ammattikoulu, lukio jne) valmistuva, syöpään tai skitsofreniaan sairastuva tarvitsee euroja koko hela-hoitoon selvästi vähemmän kuin Rautavaaralla lukionsa ainoa ylioppilas Julkulan psykiatrisessa sairaalassa tai maan kalleimmassa yliopistosairaalassa (Kuopiossa kumpainenkin).

Tässä uudistuksessa on vielä sopimatta se, saako sama ihminen olla sekä kansanedustajana ja ministerinä säätämässä lakeja että kunnallisvaltuutettuna soveltamassa niitä samoja lakeja uusissa kunnissa ja ERVA-piireissä.

ERVA-piirejä maassa on – ja tulee olemaan – viisi kappaletta.
Viisi sairaalaa.

Mitä maastamme on hävitettävä hötöä julkista rahaa (veroasteemme on EU:n korkeinpia) kuluttamasta, että uudistus tulisi voimaan ja homma halpenisi riittävästi luottoluokittajille & EU:n komissiolle?

Maasta on hävitettävä erittäin paljon julkisia työpai/l/kkoja.
Mitään muuta kautta kuntien sairauksien ja koulutuksen liki 90%:sti palkoista koostuva kymmenien miljardien palveluiden vuosipotti ei pienene.

Mitä työpaikkoja on hävitettävä?

Sal/u/li Sairaanhoitajan, Ol/i/li Opettajan ja Laur/i/a Lääkärin työpaikkoja on ruman paljon lopetettava, jos aiotaan pitää kolmen A:n (AAA) luokitus ja jos halutaan taata Kataiselle riittävän vaikutusvaltainen asema EU:n Baabelissa, Schumanin aukion varrella.

Yksinkertaista, rakas Watson.

Mikä maa – mikä valuutta

Maailmassa ei ole monta maata, jossa tällaisia hoitoja on mahdollisuus saada ja vielä vähemmän maita, joissa yhteiskunta hoitaa kulut” (Halmkrona, sivistystoimenjohtaja, Tornio)

Totisesti on noussut, Kristus

Koska helatorstain aattona paloi kaksi reittä vasten käärittyä kuubalaista ja vajuivat Metusalmen-rommi-, Caol Ila viski- sekä Calvados-astiat, on kaunis torstai kulunut aika hiljaisissa merkeissä.

Kuopus kilauttaa ja kysyy, miksi hänen on kannettava itseään kaksi kertaa painavampaa ihmistä.

Totisesti noussut.
Tuonelaan jää kahlittu saatana (Horan Museo, Konstantinopoli)

Alman baari

Iltapäivälehdessä lueteltiin ne yksitoista paikkaa, joissa jokaisen globetrotterin (maailmankiertäjä) on poikkeaminen.

Kun katsoin ne huomasin, että oli siellä jotain tuttua, mutta tärkeimmät puuttuivat (eräs roomalainen kappeli, konstantinopolilainen museo ja bretagnelainen saari esimerkiksi).

Aatos alkoi viime yönä lentää ja pian oli poimittuina jostain mitokorioideni ja ribosomieni RNA-varannoista (siellä se muisti piilottelee) yksitoista sellaista paikkaa, joissa pit/ää/i (ja olisi Sinunkin, vieraani, pitänyt) käydä.

Suuri osa näistä on jo poissa tarjonnasa, maailmankiertäjän helvetissä, jonne tie on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Aloitetaanpa.

Kirjokiven kartanon palotorni (Savon radan varressa oleva valkea tiilitorni, jonka portaat jo 1950-luvulla olivat lahot ja jonne kiipeäminen vaati samanlaista rohkeutta kuin Kouvolan Palomäen puinen hyppyrimäen vauhdinottotorni, jossa Pietikäisen veljekset ennen toista hyppykierrosta olivat jo pullollisen Jaloviinaa saaneet juotua – ennen voittoaan) (I)

Kymen Wienerin kahvio Kuusaantien varrella, joka palveli Kouvolan Manner-baarin alakulttuurin vaalijoiden vaihtoehtona tuon kuulun identiteetin tyyssijan ollessa remontissa 1960-luvun puolivälissä (II)

Hotelli La Madeleine (Bryssel), jossa oman huoneen tai käytävällä olevan WC:n löytäminen on sattumankauppaa ja siksi yövyn läävässä aina – halvalla – tuossa nEuRon Baabelissa poiketessani (elämässä pitää olla jännitystä) (III)

Käyrämön Keidas E 75:n (vt 4) varrella puolivälissä Rovaniemeä ja Ylämaata, jossa enimmillään olen mitannut kylmää -55C (28.1. 1999): parhaat mikrolämmitetyt lätyt mitä maa kiinalaisen kokin tekemänä päällään koskaan voi kantaa (IV)

Eeron Kahvio, elämäni eräät saranakodat pelastanut perinteikäs rovaniemeläinen pelipaikka Korkalonkadulla, jossa myös Eero Heinäluoja ja ravi-juontaja & -sanoittaja Jukka Virtanen toistuvasti poikkesivat – kunnes kioski lopetettiin. Kahvion vakijengin koskaan voittamaton lottorivi on edelleen hallussani (V)

Laanihovi ja Sininen tupa Saariselällä muodostivat kokonaisuuden, joka ylitti jopa Paratiisikurun ihanuudet 1950-60-lukujen taiteessa (Kullervo Kemppinen) tuoreen rieskan (hiivalla kohotettu, ei peräpohjalainen lätty) ja kahden maidolla alashuuhdellun wienerleikkeen voimin (ennen vaellusta ja sen jälkeen). Vaellus erämaiden syliin aloitettiin Sinisestä tuvasta ja päätettiin Laanihoviin (VI)

Utsjoen ja Inarin majat muodostivat parivaljakon, joka menestyksellä kisasi Hetan, Kilpisjärven ja Pallastunturin majojen kanssa sekä naisen saatavuudellaan että mahdollisuudella esittää Jussa-väärtin kanssa Tiernapojat pidemmän kaavan mukaan itsenäisyyspäivän tietämissä, ennen poroerotusta. Myös CSV ja ”Terveiset Kutturasta” syntyivät täällä – ja vanhimmat kaksi kollia klaanissani (VII)

Pokan/Alman baari, Alman ylläpitämä viimeinen syöttö- ja juottopiste ennen Karvaselän kämppää Palosaaren saunan ja Lemmenjoen kultamaiden välisen tien varressa, jossa (Karvaselkä!) paikalliset staalot veivät etelän mieheltä niin sielun kuin ruumiinkin tasapainon tavalla, joka ei kor/v/j/autunut – ei niin millään. Kiitos vaan, Alma & ministerit (VIII)

Adriano Bar Satamakadulla Lappeenrannassa tarjosi Suomen ensimmäiset pizzat sekä cottoletta milanesen kun samaan aikaan nälkäinen ja köyhä asiakas saattoi osamaksuksi soittaa huilullaan sormensa II MS:ssa menettäneelle Vinciquerralle ”Kuolleet lehdet” – Kietäväinen hymyili tietäväisesti taustalla vice versa (IX)

Paukarlahden Esso viitostien varressa Kuopion-Leppävirran välillä, jossa kuplastani paukahti moottori ja jossa myytiin vuosikausia maan halvinta löpöä, mutta ei suurimpia saati tuoreimpia munkkeja/lihapiirakoita. Rakkauden ikiveisu on tuosta baarista lähtöjään: ”Akselin ja Elinan häävalssi”; requistate in pace, isosisko (X)

Speden Saluunan (Kouvola, 1960-luku) keittiö, jossa tuleva suurmies (BMI > 40) sai opetella tiskaamisen jalon taidon makkara- ja markka-palkalla – mutta sainpa samalla nähdä kuinka todellisessa elämässä kuopiolainen Pasanen käyttäytyi, kun suojana ei ollut mitään, ei niin mitään, ei edes Pirreä saati Simoa (XI)

*

Tuossapa nuo ovat, elämäni Eldoradot, yksitoista kappaletta.

Mitä ihminen voi muuta täällä maan päällä ylösnousemuksen juhlan aattona kaivata kuin ribosomiensa ja mitokodrioidensa syövereissä olevia kirjavanlaisia muistoja asioista, joita ei saa takaisin.
Asioista, joita voi rauhassa muistella vääristyneinä tai tarkasti paikkansa pitävinä.

Elämä oli niinkuin me olimme. Me olimme elämä.

On Alman päivä, aurinko Pokassa ei laske.

Luottamus

Hyvin vähän on tehty tutkimusta, joka sekä koskee luottamusta että on luotettavaa.

Hyvin paljon luottamusta on mietitty ja nerokkaasti asiasta on kirjoitettu ja puhuttu.

Yksi luottamus on sellainen, jota vastasyntynyt kokenee tultuaan reväistyksi äitinsä kohdun 40 viikkoa kestäneestä lämmöstä omaan erilliseen maailmaansa.

Repeämisen jälkeisten ensimmäisten elämän viikkojen arvellaan oleva ihmisenalun luottamuksen lähde koko vastaisen elämän tarpeisiin.
Repeämistä edeltävien kohdun sisällä tapatuneiden tutkiminen on vielä lapsenkengissä enkä puutu siihen tässä yhteydessä.

Terävät ajattelijat väittävät, että tuona aikana, syntymän kurimuksesta aina liki vuoden ikäiseen asti ihmisentaimella ei ole itsensä ulkopuolisia syyllisiä tai palkittavia pahoin- tai hyvinvoinnilleen vaan pentu jollain erityisella alkukantaisella tavalla kokee, että kaikki hänen maailmassaan on häntä itseään ja vain häntä itseään.

Minun on helppo uskoa tuohon viime vuosisadan syviä ajatelleiden kulttuurimme palavien pensaiden tulkintaan:

Ensimmäisten elämämme viikkojen taipaleen aikana meihin kehittyy luottamus, jota mittaamaan kelpaa vain ja ainoastaan se, minkä peilissä näemme ja itsessämme aivan yksin koemme.

Luottamuksen elämässä joutuessa koetukselle, se osuu aina luottamusta tuntevan tai siinä asiassa pettyneen ihmisen syvimmälle ja omimalle alueelle, reviirille.

Sitä tunnetta ei mikään muu sovi mittaamaan kuin kokija itse.

Luottamus ei ole korjattavissa, se ei ole ohjattavissa eikä sitä myöskään voi – ainakaan arvokkaasti ja ”aikuista” itseään kunnioittaen – kehittää.
Kun se – minä, minä, minä – on valmistunut.

Luottamus on suurin piirtein valmis ihmisen taimelle siinä vaiheessa, kun hän huomaa, että maailmassa on muitakin napoja kuin hänen oma napansa.

Siinä huomiossa on jo jotain aikuisen maailmalle, narsismille, perin tuttua.

Ne muut navat tässä ihmisen (saalistavassa, suojautuvassa, lisääntyvässä ja tietävässä) maailmassa koetaan niinkuin aurinko kokee planeetat.

Ne kiertävät minun napaani.

Luottamus, ja epäluottamus, kehittyvät myräkässä, jossa vain, ja yksin minä kierrän itseäni.

Lisää aiheesta
Ignore your emotions
(Eemil Karila; öljymaalaus kankaalle, Kansallisgalleria 2005)

Voi voittajia

Tilaamani sanomalehden – yhden kolmesta – kemijärveläis-lähtöinen päätoimittaja kirjoittaa tänään:

Yksi on selvää. Demarien tulos on umpisurkea. Se on huono startti uudelle puheenjohtajalle Antti Rinteelle eikä lupaa hyvää jo vajaan vuoden päästä pidettäviin eduskuntavaaleihin.”

Hiukan tätä ennen sama ammattilainen kirjoittaa levikkiluvultaan ja omistukseltaan plastisessa lehdessään:

Tiedotusvälineillä on myös oma vastuunsa siitä, että euroasiat ovat jääneet etäisiksi. Talousvaikeudet ovat heikentäneet median EU-seurantaa”.

Rakastan historiaa.

En tosin rakasta kaikkia niitä lentäviä lauseita, joiden varassa esimerkiksi Sitran ”Suomi-kurssit” tai vastaavat herraseurat, joissa olen ollut mukana, toimivat ja rasvaavat niveliään.

Tässä on eräs lentävä lause:

Brennus heitti miekkansa vaakakuppiin ja sanoi: ”Vae victis!”

Tässä on toinen:

Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

Alun perin lainaus kuuluu latinaksi:

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur”.

Axel Oxenstierna – Suomen ensimmäisen Destian ja Itellan (molemmat kaupan!) ja maailman ensimmäisen kansanterveyslain (SoTe-uudistuksen) säätäjä – sanoi näin pojalleen liittyen Westfalenin rauhanneuvotteluihin 30-vuotisen sodan päätyttyä 1648.

Alamme lähipäivinä Suomessa ”säätää” SoTe-uudistusta.

On kaksi syytä, miksi uudistus on säädettävä.

Ensimmäinen on EU:n komission tiettyjen tahojen vaatimus.
Toinen on kahden lähinnä amerikkalaisen luottoluokituslaitoksen ”ehdotus” (kiristys?).

Ei, en todellakaan katsonut illalla Vladimir Putinin riemua Venäjän voitettua Suomen jääkiekko-ottelussa Valkovenäjällä.
Rauhanneuvottelut Georgian ja Ukrainan asioissa ovat vielä aloittamatta.

Oxenstiernan muisto elää ja hänen lauseensa lentävät, Itella kantaa Antti Kokkosen ja Paavo Väyrysen Lapin Kansan laatikkoon aamuisin, EU-parlamenttiin vie Finnair.
Ei kansa.

*

Matkalla Ylämaihin valitsen Yle 1:n ja Lapin Radion sijasta YLEX-kanavan, jossa kerrotaan Rautavaaralaisesta ylioppilaaksi loppuviikosta julistettavasta Jani Markus Ensio Ahosesta.

Tarinaa hymy silmissä kertovat ja kuulevat oppivat rivien välistä jotain.

Sodankylän Essolla kohtaan erään 1970-luvun alusta alkaen minua mentoroineen politiikan osaajan in spe / h.c.

Marianien haudan syvällä vakavuudella (lähde: Yle/uutistoimitus) toteamme yhdessä, että mandaatti meillä demareilla on nyt ohentunut aika lailla.

40.9% maan äänioikeutetuista halusi sanoa sanansa Suomen ja EU:n unioni-politiikasta, jossa itse olen ollut varsin aktiivi 1996 alkaen (3 EU-vaaliehdokkuutta, pian 9 vuotta EU:n lähipolitiikan päättäjänä).

Ohut on, mandaatti.

Toisaalta, Rautavaaran kunta valtionrahoilla tuettuna koulutti Janin ylioppilaaksi ainoana tänä keväänä lakin lukiostaan saavana.

Ylämaissa on aurinkoista, +2C.

Promootio

Arvoisat kaksisataaviisikymmentäyksi suomalaista kandidaattia.

Kun teidät tänään seppelöidään unionin vaalimaistereiksi, se ei ole yhtä iloinen asia kuin uima- tai riemumaisteri-promootiot ovat.

Miekkoja on hiottu viikko- ja kuukausikaupalla, silinterihattuja (monenvärisiä) soviteltu ja tutkintoon välttämättömiä tenttejä suoritettu niin papereilla, sähköisinä kuin suullisinakin.

Kun itse olen kolmesti ollut, tahdon lausua Teille etupäässä lohdutuksen sanoja.

Lohdutusta siksi, että takananne on myllytys, jonka tuottamaa tuskaa ei kukaan oikein ole puuduttamassa tai sen aiheuttamaa surua osaaottamassa.

Eräs rankimmista opintojenne saranakohdasta lie ollut, kun kilpanne kalkkiviivoilla verorahoitteinen eli yhteisesti maksamamme tiedonjakaja osti kokoomuslais-omisteiselta tutkijajoukolta tiedon siitä, ketkä vajaa 240 teistä joutuvat ensi yönä poistumaan kuihtuva maisterin seppele kutreillaan suureen tuntemattomuuteen.

Mutta helppoa ei ole niilläkään kolmellatoista, joiden nimet Suomen YLE (oyj) meidän veronmaksajien rahoilla Keravalta ”viekkauvella ja vääryvellä” osti ja nosti tikun nokkaan.

Maisterismiehen tai -naisen kohtalo ei nimittäin vaalivoittajanakaan ole pelkkää riemua ja ruusuillatanssimista.

Palkka nykyisin on tosiasiassa kehno, valtaa ei ole sihteeristöiltä saatu parlamentaarikoille siirretyksi vieläkään eikä flaamilainen kielten baabeli ole nautinto kuin ehkä yhdelle Teistä.

Hyvät kandidaatit, tänään klo 20:00 (GMT + 2) päättyvän tutkinnon jälkeen maistereiksi vihittävät.

Teillä on takananne valtavan raskas ja kallis opiskelujakso.

Edessänne on paluu suomalaiseen, eurooppalaiseen ja tämän ihmisen maailman todelliseen arkeen, taisteluun ja hammastenkiristykseen.

Uskon Teidän kaikkien saaneen siihen taisteluun eväitä:

”Mutku, Sitku & Joo-joo-joskus”-tieteen purtavaa.

Niiden kanssa sitä on tuleva elämä ehkä vähän oivaltavampana, mutta ainakin ”vahingosta viisastuu”-miettein taapertaa.

Lyllertää kohden uusia taistoja, rauhan satamia ja lainojen maksuposteja.

Toivotaan nyt kuitenkin, että ne, jotka maassamme oikeasti päättävät ja päätöksistään vastuun joskus harvoin kantavat, pitävät huolen siitä, ettei opintolainojenne korkokanta lähde kasvuun.

Siunausta niin niille, jotka yrittivät kuin niillekin, jotka eivät vastakaan yritä.

Te kaksisataa kuulutte huomisaamuna tuohon ensin mainittuun: sankareiden joukkoon.

Me, joilla on edelleen oikeus äänestää, kuulumme perheinemme sitten jälkimmäiseen, mooseksensa perässä kohden luvattua maata raahustavaan joukkoon.

Onneksi Te olitte.

Erottajan Esson äänestäjäpaneelissa syöpäisen kaurapuuron kahvin kera (€ 2:40) jaksaakseni lippujen liehuessa piirää kohta kylän koululla oman punaisen viivani todistukseenne.

Vaihtorahat tiputetaan vaalihuoneison eteisessä olevaan vammaiskeräyslippaaseen.

*

aiheesta enemmän:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Karlsson/a1400906037339?ref=tallennettu-aihe

http://fi.wikipedia.org/wiki/Promootio

http://www.taloustutkimus.fi/

http://www.ts.fi/keskustelut/viesti/175267

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punainen_viiva_(romaani)

Ekumenia

Kun Suomen ev lut kirkko tyhjenee maksajista, on syyksi tähän epäilty kovasti SoMe-tyyppisiä hyvinkin ajankohtaisia vihanpuuskia.

Osaltani olen syyksi arvellut myös ahneutta: ne roposet, joita veronkannon yhteydessä kilahtaa kirkkolaitoksen palkkoihin, hautuumaihin, väestökirjanpitoon, rakennuksiin ja sananjulistukseen, halutaan omaan käyttöön.

Suurella osalla kirkosta eroavia säästö vuodessa on saman verran kuin yksittäisen kansalaisen ”EU-jäsenmaksu”.
Kansalaista kohden EU-mörkö tänä vuonna ottaa Suomesta enemmän kuin antaa vajaat pari sataa euroa.

Kirkosta eroanminen (satoja tuhansia suomalaisia viime vuosina) lisääntyy moraalisen närkästyksen noustessa (Päivi Räsänen ja homot oli hyvin puhutteleva, tekijöidensä ylpeilemä, palkittu esimerkki – TV-2, homoilta).

Olin hiljattain Konstantinopolin patriarkaatissa, jossa keskustelun sisältö oli ekumenia.

Ajatus on, että kristilliset kirkot voisivat laittaa hankkeitaan yhteen sen välttämiseksi, ettei uskonnon varjolla enää puhkeaisi taisteltavia, tuhoisia sotia.

Kotiin tultuani huomasin uutisista, että argentiinalainen katolisen kirkon paavi on lähdössä lähi-itään tässä samassa tarkoituksessa.

Hän aikoo tavata eri kirkkokuntien edeskäypiä ja pitää yhteyttä myös islamilaiseen verkkoon.

Se maailmanrauhan liike, joka nyt on ilmeisesti voimistumassa, ansaitsee kaiken mahdollisen tuen.
Niin moni ihmisen historian sodista on taisteltu ”in hoc signo vinces”-merkeissä,

Konstantinopolin totaalinen tuhoaminen ja Hagia Sofian aarteiden silmitön ryöstö 1200-luvulla ovat puhuttelevia todisteita siitä, että paikkaamiseen on lujasti syitä.

Rikhard Leijonanmieli, virtuaalihenkilö Robin Hoodin ”palava pensas”, ei ollut tässä barbariassa aivan viaton.

Se, että todellisuudessa sodat käydään markkinoiden ehdoilla ja provosoimina on tietenkin toinen juttu, mutta ainakin se ekumenialla saavutettaisiin, ettei ”lännen punaniska” tai ”Boforsin / Jassin stakeholder” pääsisi piiloutumaan puolikuun tai ristin taakse kansaa rintamille miekan tai tykin ruoaksi kutsuessaan.

Lopuksi puhuttelevia esimerkkejä.

Uutisissa kerrotaan huutokaupasta, joka pidetään tänään Helsingissä.
Yksi huudettava esine on Mannerheim-risti N:o 140.

Ristillä tehdään sen nykyisen omistajan veronmaksu- ja kulutuskysyntään nyt paikko.

Sitä ansaitessaan ritari tuskin näitä mietti, vaikka ristiin liittyikin aikoinaan melko huomattava rahapalkinto.

Tarinan mukaan Mannerheim ensimmäisen maailmansodan aikana käskytti joukkonsa hyökkäykseen täysin mahdottomassa tilanteessa.
”Itsemurha-isku”.

Kun taistelu oli ohi ja käsketty joukko oli tantereessa hengettömänä, meni Mannerheim arvostamansa ratsumestarin ruumiin luo ja kiinnitti tsaarin itselleen myöntämän Yrjönristin vainajan rintaan.

Seinälläni on Yrjönristi.
Suomen leijonan I luokan ritarimerkki.

Kaulassani sen sijaan riippuu ketjussaan St Columban risti.
Sitä kutsutaan myös nimellä ”Irish or Pillow cross”.

(pillow = tappilaakeri, nypläyspatjanen, kokkapuun jalkapolvet: Tuomikoski-Slöör, 1948)

lisää aiheesta:

– TV-1, Ykkösaamu, 24.5. 10:05
”Kalle-Kustaa Korkki ja prinssieversti Pekka Lipponen Rantasalmelta”
(kenraali Puheloinen Jari Korkin haastateltavana)

– Celtic Cross (Ionic Cross, Cross of St Columba)

The Celtic Cross (Ionic cross) has its roots in a pre-Christian variation of the Solar cross. Examples of the Celtic cross date back as far as 5000 years BCE. The origin of the Celtic cross are not clear, but it was known to be an early symbol of the Gallic sun god Taranis. After the conversion of the Celtic people to Christianity, the Celtic Cross became an emblem of the Celtic Christian Church. Irish legend holds that the cross was introduced to Ireland by St. Columba, so it is sometimes referred to as Columba’s cross, or the Ionic cross, after his monastery on the isle of Iona

– Spiel (saksa) = peli, leikki

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2224219

-http://www.hs.fi/ulkomaat/Jordaniaan+saapuva+paavi+Franciscus+pit%C3%A4%C3%A4+j%C3%A4ttimessun+30000+kristitylle/a1400896551377

-http://www.hs.fi/ulkomaat/Brysselin+juutalaisessa+museossa+ammuttiin+kolme++suomalaissilminn%C3%A4kij%C3%A4+paikalla/a1400900150676

Ups

Kun aamulla ennen kukonlaulua maito kaatuu (I kaad it, ite) aamulehden, -lääkkeiden ja kännykän päälle, ei ”hepo hupata, ei raktor rupata”

*

Kun minua on eri puolilta hälyytetty tarpeesta aloittaa nais-alkoholistien kuntoutus myös kuntoutuskoti-tyyppisenä, kiersin helteen merkeissä kotikaupunkini terasseja.

Näin myös näyttää, jos näin on.

Aika lailla keski-iän ohittaneita naisia istuu auringosta ja juovutustuotteista nauttien toistensa seurassa – miehiltä pääsy kielletty?

Leskiä, eronneita, sinkkuja – yhteinen piirre on se, ettei tuo joukko ole huokutuskykyistä.
Naiseus esteettisenä asiana on jäänyt matkan varrelle.

Aikapommi?
Ei, koska en usko, että pyydetyn kaltaisia hoitomahdollisuuksia syntyy kuin sieniä sateella.
Vaikka pitäisi.

Koska en ole ihan eilisen teeren poika terassi- ja pub-kulttuurissa uskallan arvella, että ilmiö on todellakin määrällisesti lisääntynyt ja aika uusi ja tulee aiheuttamaan varsin vaikeasti ratkaistavan haasteen.

I maailmansota ja EU-vaalit

Aamun paikallislehdestä luen, että I maailmansota syntyi eurooppalaisen hallitsijasuvun sisäisestä kiusaamisesta.

Saman kustantajan maakuntalehdestä luen, että kunnan johtaminen edellyttää henkilökohtaista näkyvyyttä ja narsismia.

Molemmat kirjoitukset ovat kokeneiden miestoimittajien kynistä (läppäreistä/tableteista/PC:sta)

Kun pari sataa suomalaista haluaa päättämään EU-parlamenttiin, jossa työ on erittäin näkymätöntä, mutta vapaa-aika sitäkin näkyvämpää, osuvat näiden toimittajien (Leppänen, Rehtonen) kannanotot hyvin hedelmälliseen mustaan multaan.

Downtown Abbey´han se tässä.
Peyton Place, Dallas, Puhtaat valkeat lakanat, Kotikatu, Hyvä veli, Kauniin ja rohkeat…

Istanbulissa viime viikolla näkyi, mitä tällainen asioiden ”släkten är värst”-verkottaminen tarkoittaa ja mihin se johtaa.
Ne, jotka todellisuudessa pyörittävät tätä ihmiskunnan stagea (back-stage-kööri), saavat toimintarauhan ja käärivät voitot.
Muppet show´n keskilännen punaniskat.

Samalla ne marionetit, jotka ovat narsisminsa tuskistaan pääsemättömissä, saavat mahdollisuuden edustautua lööpeissä ja testareissa.

Vai onko joku todella sitä mieltä, että Maria Antoinetten pää giljotoonin korissa ratkaisi Ukrainan kriisin tai euroviisuvoittajan?

Paitsi ”Frederik”-Sysimetsä, Leppänen ja Rehtonen.

*

Kuuntelen Mendelsohnin vilukonserttoa Radio Yle 1:lta, vedän reikäiset sukat jalkaani ja siirryn Ylämaihin.
Äänestys on vasta sunnuntaina, Lapin Kamariorkesterin konsertti jo tänä iltana.
Mitä vetoo ettei Rehtosta tai Leppästä siellä näy?

aiheesta lisää:

-päivitys perustuu Lapin Kansa- ja Uusi Rovaniemi-lehtien 21. ja 22. 5. ilmestyneisiin tabloideihin, toinen ei ole linkitettävissäni

-http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194902670065/artikkeli/eero+leppanen+kiinnostavuus+on+vaikuttavuutta.html

-tohdin kuitenkin olettaa, että äijien kolumnien keskeisin anti on edellä tyhjentävästi käsitelty

http://nyt.fi/a1400662118850

(= ”ethä sie hitoksee vaa äänestämäs käy”)