Potilaan Lääkärilehti

Huomaan e-median kiinnittäneen huomiota Arktiseen puskurikapaisiteettiin.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13957/type=1

Siltä varalta, että tämän takia joku poikkeaa näillä sivuilla, pahoittelen.

Olen joutunut tämän blogin puitteissa nettihäirinnän kohteeksi ilman mahdollisuutta vastatoimiin, mutta en toisaalta halua poistaa blogialustaa sen sisältämän runsaan ja minulle aika tärkeän tiedon ja kokemusmaailman takia.

Uutta jaksoa tähän blogiin mietin siinä tapauksessa, että tekeillä oleva selvitys nettihäirinnän luonteesta tuottaa tuloksia.

Se on epävarmaa, koska lähdesuoja on aika tiukka ja nykyiset nettihyökkääjät ovat alan huippuosaajia erityisesti oman identiteettinsä kätkennän osalta.

Hyvää talven alkua.

Mainokset

Soon siinä

2371 lukee blogialustan laskurissa, +4.6C lämpöklasin mittarissa.

Lapin Kansa sanomalehdessä sivulla 013 lukee Tuija 52.

Rosa Liksomin tarinassa terva ja yhden tähden Jaloviina ovat pääosassa.

Olen miettinyt ääneen vaimon kanssa tätä.
Että jos tämä on tässä.

Osaan arvioida, että on ihmisiä, joille vajaan seitsemän vuoden aikana Arktinen puskurikapasiteetti on muodostunut osaksi arkea ja vähän pyhääkin.

Nyt, MJQ:n (Modern Jazz Quartet) soittaessa Radio Yle 1:ssa Concerto d´Aranjuezia Laurindo Almeidan kanssa, on tullut aika jäähyväisille.

Kiitos seurasta, Sayonara, näkemiin.

Kurkiainen

+8C, satanut.

Merkittävimpiä neroja luonnehtii homoseksuaalisuus tai naissukupuoli.

Vain heillä on käytössään aivoistaan koko kapasitetti.
Heidän ”fingridinsa” (verkko) on kunnossa: ”sähkö kulkee”.

Ei ihme, että typerät yksineuvoiset (ihan Lapin nuorinta kansanedustajaa myöten) eväävät kokö-aivoisilta ihmisiltä aseman yhteiskunnassamme.

Joitakin valintoja ihminen joutuu katumaan.
Niistä yksi on kieltää homojen oikeus avioliitto-nimiseen parisuhteeseen.

Kuuntelen Juhani Ahon raporttia Michelangelon taiteesta Roomassa, Vatikaanin kappelin katossa, ja luen aamun lehteä.

Ja mietin, mikä on se ominaisuus, joka saa meidät vihaamaan neekereitä, juutalaisia, homoseksuaalisia ja James Hirvisaarta.

Tai mikä saa Hirvisaaren vihaamaan, tai nuorimman Lapin kansanedustajan.
Saamelaisia, mustalaisia, neekereitä ja homoseksuaalisia.

Huomenta

*

Lähteet:

http://www.hs.fi/tiede/Einsteinin+aivoissa+oli+hyv%C3%A4t+yhteydet/a1380855887028

8.05 – 8.30 Radioteatteri esittää: Juhani Aho: Matkakuvia, osat 11 – 13.

Vastaan varmuuden vuoksi, koska kysytty ei seuranne Arktista puskurikapasiteettia:

Homoja, ryssiä ja saamelaisia vihataan demokratiassa siksi, että äänestäjät eivät muutu, jolloin ääniä hamuavan on muututtava.
Foobiseksi.
Tai luovuttava poliittisesta mandaatista.
Seuraavissa vaaleissa.

*

Rovaniemellä aiotaan lopettaa muutamia kaupungin toimintoja, ettei juustohöylällä jatkuvasti vinoiltaisi:

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194843694341/artikkeli/paluu+juustohoylaan.html

Eräs lopetattava toiminta on 7-päiväisen sanomalehden painaminen, 5-päiväisen sanomalehden painaminen, 2 kertaa viikossa ilmestyvän ilmaisjakelulehden painaminen…

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt

Lisäksi lopetuslistalla, juustohöyläämisen sijasta, on Lapin keskussairaala, helikopteripalvelu, lentokenttä, lennosto ja ilmatorjunta.

Veikkaan, että ennenpitkää ALMA päättää lopettaa yhtä ja toista muutakin.

Alistukaamme

*

Kaleva lopettaa tänään kaksi asiaa:

Alkuperäiskansalle pyhien esineiden pitämisen esillä museoissa (1)

Arktisen keskuksen (Arktikum) Rovaniemeltä (2)

Sarasvuomaailma

Vaihteeksi lämmin yö, vaisut revontulet. +7C

Lusin illalla jo toisen Sarasvuon (T V-4).

Menneinä aikoina HPR oli pakko-katsottavia.
(Hyvät Pahat ja Rumat: Sarasvuo ja se toinen Simon & Carfunkelin osapuoli)

Joskus olen ollut lämppärinä Esa Saariselle ja istunut tunnin Mirja Pyykön hiillostettavana.

Sarasvuon kanssa olin entisen Liekkihotellin raunioilla tuskaani karjumassa joku vuosi sitten: lasitalossa, jossa kukaan ei kiviä – vielä silloin – heitellyt.

Hannu Karpon kanssa yhteistyö oli helpointa.

*

Jari Sarasvuo on taustalla tehnyt aika ison duunin kolmannen sektorin apuna.

En tiedä, onko hän kohteet valinnut oikein, mutta Teemu Selänteeksi mies ja hänen yhtiönsä eivät ole ryhtyneet vaan toimari on keskittynyt paljon syrjäytyneempiin kuin syöpälapsiin.

Sellaisiin Sarasvuo on panostanut, joita kukaan ei oikein siedä.

No, ei siedä kukaan Sarasvuotakaan.

En palaa hänen eilisiin projektio-selityksiinsä, vaikka ne Venäjän energiateollisuuden osalta ovatkin valitettavan tosia.

Viittaan Antti Mykkäsen poliisi-kirjaan Saarnaaja, Isomäen Sarasvatin hiekkoihin-dekkariin & Maailma Fukushiman jälkeen-pamflettiin.

*

Kyllä maailmaan Sarasvuo mahtuu, mutta mahtuuko siihen Kanerva, Zysse, Putin, Soini, Lindtman, Vapaavuori ja kaikki tämä ”minä olen Liikkanen”-karja?

Niin, tämä eilisillan Sarasvuo on laatuisa, viikon takainen ei ollut.
Ensi viikolla mukana on Sofi Oksanen joka tarkoittaa, etten ohjelmaa katso.
Siinä leidissä on jokin juttu, joka ei osu rintaan vaan selkään.

En siksikään katso, että Wihurin viesti on silloin, merenkulkumahti, likempänä kuin rikki-, typpi- ja fosfori-direktiivien maailma.

Huomenta

*

Erottajan Essolla menneisyys vyöryy kehiin.

Ihminen, jota Sarasvuo ei takitilhen haastattele ohjelmassaan, mutta tukee muuta kautta, ottaa minut syleilyynsä.

Tämä mies kuului Karpon jengiin (olikin kerran kait ruudussa).

Rovaniemen teatterin näytelmässä ”Kulma” hänellä on rooli.

Edesmenneen asianajaja, armoitettu ihmisytävä Kauko Nevalan kanssa tsemppasimme hänen asiassaan ja edesmennyt ylilääkäri heitti häntä ”Kulma”-epookin aikaan Scholl-puukengällä.

Muistelimme kuinka annoin hänelle roknoosin:

Jos näet 40-vuotispäiväsi, et kuole ihan tuossa tuokiossa, jos koskaan”.

Hän on nelikymppisensä saavuttanut aikapäiviä.

Sytytän Zipollani tulen hänen tupakkaansa.

:-/

Hymyilemme, silleen vinosti.

Me vedätetään, hei!

Sää-nainen iltakymmeneltä lupasi lämmintä yötä, joten ei ihme, että auton etuklasi on aamulla teräsjäässä.

-1.0C, riittävästi sumua jäätämään mustaksi tien ja mielen Ylämaihin kohta lähtiessä.

On,on talvikumit, mutta onko muilla?

Palaan (itse)rakkaaseen aiheeseeni, passiivisaggressiivisuuteen.

Jos ihminen – ja osa muista eläimistä – haluaa kunnolla tuta olevansa olemassa, tarvitaan hänelle jokin raja tai vastus, jota vastaan pungertaa.

Sitten ja siinä vasta se/hän tietää, kuka sitä oikein on.

Noin yksi kolmannes meistä on sellaisia, ettemme tarvitse rajoja vaan jonkun sellaisen nöyrän sulostuttajan, joka pitää kaikesta huolen.
Henkilökohtainen sosiaalitantta on tämän joukon toive.

Yksi kolmannes taas on niitä, joilla ei ole rajoja, mutta jotka etsivät niitä takinselus vastatuulesta pullottaen ja laivan kokassa keulien.
”Heikot sortuu elontiellä, jätkä senkun porskuttaa”.

Loput ovat meitä vedättäjiä.

Jos yläpuolellamme – mielestämme yläpuolella – on joku, menee valveillaoloaikaa melkoisesti hänen kintereidensä näykkimiseen.

Se joku voi olla yhteiskunta, jokin yhteisön järjestelmä, mutta useimmiten se on jonkin tällaisen edustaja: henkilö, persoona, ihminen, pomo, rakas…

Meitä vedättäjiä paapotaan aika lailla mediassa, josta saamme runsaasti tukea ja julkisuutta.

Lehti, kanava tai SoMe tukee oman minänsä pönkkää etsivän narsismia somasti, koska siitä saa tilaajia, irtonumeron ostajia ja ilmoittajia, hivelyä.

Mutta auta armias, jos se, jonka kintereitä kaluamme, omistaakin akilleen kantapään ja sitä sattuu, oikein kipeästi ja pitkään.

Sitten se hulabaloo alkaa: pai, pai, pureppas!

Sille on annettu nimeksi rajojen asettaminan, niiden vahventaminen, kuri, kurinpalautus, järjestys, työpaikkakiusaaminen, rikosilmoitus, poliititutkinta, syyttäminen, oikeudenkäynti ja tuomitseminen, julkinen paljastaminen ja kostonhimoinen mollaaminen, lööppileka.

Ei noita kaikkia yhteen sotaan tarvita, vaan tuollainenkin kimppu on mahdollisuuksia, joilla ärsytetty karhu voi murahtaa ja tarpeen mukaa käpälällään huitaista provon päänahan tämän silmille.

Yksi passiiviaggressiivisesti toimivan yksilön tai ryhmän suurimmista riskeistä on, jos se ottaa kohteekseen missionsa eli elämänsä tärkeimmän elossasäilymisen ehdon.

Se on julkisuuskone, media.

Niin kauan kuin provokaattori saa tiedonvälittäjän pysymään nöyrästi missionsa kannattajana ja edistäjänä tai niin kauan kuin passiivisaggressiivinen vinoilee median tekijöille näiden raivostumatta, asiat piikikkäästi kohteitaan tökkivän sankarin kannalta ovat hyvin.

Mutta ainahan siinä voi käydä niin, että itsekin riippuvuuttaan aggressiolla osoittava median tekijä kyllästyy itseensä kohdistuvaan passiivisaggressiiviseen nalkutteluun ja kääntää peukalonsa alas.

Siinä sitä sitten on yleisölle katsottavaa: kumpi provo tippuu ensin.
Toimittaja vai ”elämän matit, iket ja sarit”.

Kumminkin päin on esimerkkejä olemassa joka aamu niin omasta sängystä, netistä kuin postilaatikostakin poimittaviksi.

Huomenta

*

Muuten, kun vedätte aamulla sukkia jalkaan, kummasta jalasta aloitatte?

Itse jättäisin mielelläni sukat laittamatta, mutta…

*

Päivän mittaan käy ilmi, että viime yön revontulet ovat komeinta, mitä tähän mennessä on napapiirin taivolla nähty.
kts esim fb-sivuiltani.

https://www.facebook.com/#!/hellolapland.fi

Risto Isomäki (Saravatin hiekat, Litium 6) aikanaan kysyttäessä todennäköistä maailmanlopun ”ohjelmaa” arveli, että se liittyy auringosta tulevaan voimakkaaseen radiopulssiin.

Sellaisestahan noissa revontulissa on kyse.

Kun aamulla WLAN-verkot eivät toimineet ja kun YLE:n radiolähetyksissä on toistuvia katkoja, tulee vähän kylmä.

Iso radiopulssi näet tuhoaa viimeisen 150 vuoden aikana ihmisen rakentamat verkot kerralla (sähkö, tieto jne).
En rakentele skenaariota edemmäs, tehkää se itse.

Kunhan olette sitä ennen ratkaisseet sukanpukemisen pulman:
Siis kumpaan jalkaan ensin ja miksi?

Tiilikainen ja muita provoja

Pakkasta pitelee, akkunat Volvossa jäässä, -5C.

Kaksi upeaa provoa on saanut ervastit (ns tutkivat journalistit) ihan polvilleen.
Teija Tiilikainen ja Sini Saarela.

Yksi juristi yritti vielä samaa Moskovan lentoasemalla, mutta se ei enää mennyt läpi.

Näistä Brysselissä nyt puhutaan.

Ei siksi, että ilmasto ei lämpenekään eikä Koillisväylästä tule lasta, ei paskaa.

Vaan siksi, että journalismin tutkijaosasto on niin avuton, ettei se osaa tai enää viitsi taustoittaa.

Kaiken takana on näet Condoletta Rice (oikeinkirjoitus tarkoituksella oikein väärin), Ilkka Kanerva ja Tuulikki Ukkola (etunimi muutettu).

On siinä tietysti sekin, että Romantschuck (she) jätti pestinsä kesken kaiken ja Iken tekstarit menivät – taas kerran – väärään osoitteeseen, jonka takia korealaistelakka veti herneet ja siirti risteilijänvalmistuksen Ranskaan tekemään konkurssia tai diskurssia.

Tämä näiden apusenpoikain ja -tyttöin olisi pitänyt osata kertoa, ei Nallen sokerijuurikkaita.

Niin, on keskiviikko ja se tarkoittaa että aamukoneelta on riennettävä töihin, sieltä sauhnhan, puhtaiden lakanoiden väliin ja Ylämaihin.

Sieltä palatessa on etsittävä taas tuo dösä 319, vaihdettava se Alamaissa Express n:o 12:een ja sitten ei kun korjailemaan niitä vaurioita, joita tutkiva journalisti Petri Sarvamaa on saanut aikaan.
Etelä-Suomen maataloustuet: pyh!

Huomenia

Niin, ja sori että kryptasin, mutta kun se juristi siellä Moskovan lentokentällä (Silvennoinen) muutan voisi väittää, että valehtelen.
Ei, en valehtele.

Karjalan ja Suomen Kuvalehdetkään eivät valehtele.
Ne vain jättävät joko
a) tutkimatta
tai
b) kertomatta

*

Huomasitten kai, että Paavo (se Päivin ukkomies) on päättänyt, ettei Stadiin mitään Kukkenhaimia tule.
Se nimittäin veisi Apuselta näköalan Kolera-altaaseen.

Jonne se – näköala – kuuluukin.

Loppusyksyn ensimmäinen päivä

Lämpöä riittää, kuivaakin on.

Tänään päättyy riekonmetsästys, mutta Väinönmetsästys (ilves) puolestaan alkaa ja hirvilahti jatkuu.

Tänään päätetään EU:ssa osaltani vesiviljelystä, eläinten terveydestä ja sosiaalisesta matkailusta.

Lisäksi Lapin liiton hallitus Lohen johdolla kiertää Brysseliä bussissa, jossa en ole mukana.

Illalla rakensin mielessäni synopsista 1900-2013 ajanjakson kuvaukselle.

Kun pääsen kokouspaikalle, saatan olla monisanaisempi.

Huomenia

*

Solidariteetista muutama lause.

EU:n parlamentissa on vajaa 800 jäsentä, jotka äänioikeutetut 27 jäsenmaassa ovat valinneet ja valitsevat taas ensi keväänä, nyt 28 jäsenmaassa (Kroatia on ensi kertaa mukana).

Suomesta jäseniä on valittavana vajaa viisitoista.

Unionissa on myös muita edustuksellisia päätöselimiä, joista ei juuri puhuta eikä kerrota: Talous- ja sosiaalikomitea (EESC), maatalouskomitea ja alueiden komitea (CoR).

Päätökset tosin EU:ssa tapahtuvat komissiossa (sen DG:issa) ja ministerineuvostoissa sekä erityisesti yhteensovituselimessä (coreper), jossa valtaa käyttävät EU-maiden suurlähettiläät.

Olen ollut alueiden komiteassa (CoR) pian kymmenen vuotta.

Komiteassa on 350 jäsentä, kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Eli yhteensä päättäjiä on 700.

Suomesta komiteassa on yhdeksän jäsentä (ja siis varajäsentä, yht siis 18).

Kaksi jäsenistä ja yksi varajäsen on Lapista (3/18 eli 1/6!, kun väestöä on 183 000/5 400 000 eli 1/30-osa).

Jäsenet valitsee neuvosto (ministerien kokous, jollaisessa Vapaavuori ei juuri käy) jäsenmaiden hallitusten esityksestä.

Komitean suomalaisjäsenet ovat jäseniä, kukin, kahdessa valiokunnassa (niitä on 6). Lisäksi kaksi jäsenistä on komitean hallituksessa (byro) ja heillä on siellä varajäsenet. Kumpaakin pallia olen kuluttanut.

Komitean jäsenille ei makseta ansionmenestyskorvauksia, kokouspalkkioita saati vuosipalkkioita.
Vain matkat korvataan, päivärahoineen (n 200€/vrk).

Yksi suomalaisista puolueista on määritellyt niin, että myös varajäsen on varsinaisen jäsenenä jossain valiokunnista, jolloin varsinaiselle jäsenelle jää paremmin aikaa ja tarmoa keskittyä omaan valiokuntaansa (hallinto, sivistys, ympäristö, luonto, valtioiden välinen, talous…).

Kaikki CoR-päätökset valmistellaan valiokunnissa (ja päätetään täysistunnossa, joita on vuosittain viisi)

Sama puolue on sopinut, että puolueen parlamentaarikko antaa Brysselin kämpästään yösijan alueiden komitean jäsenelleen tämän yöpyessä Brysselissä.

Tuon puolueen jäsenillä on mahdollisuus istua jäseneä komiteassa enintään kaksi kautta (10 vuotta).

Tuollaista kutsutaan solidaarisuudeksi ja se säästää jäsenten aikaa, vaivaa ja rahoja aika lailla.

Sen lisäksi tuo tapa lisää osallistumista, tietoa, päätösvaltaa ja osaamista Suomessa päätöksiä EU-asioista kunnissa, Kuntaliitossa ja maakunnissa tehtäessä ja sovellettaessa.

Niiden etua alueiden komitea on pystytetty valvomaan (subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate).

Yöpyminen Brysselissä maksaa hotellissa 80-150 € ja niitä saattaa kahdessa valiokunnassa, komitean hallituksessa ja lausuntoa valmistelevalle jäsenelle osua vuoden mittaan jopa viitisenkymmentä.

Mikähän tällainen solidaarisuuden ja hyödyn yhdistävän puolueen nimi mahtaisi olla.

Siis sen, joka kertoo uudelle alueiden komitean mandaatilleen tulleelle H.V.-tyyliin heti alkajaisiksi, millä säädöillä ja tulokulmilla tämä alueiden komitean työ parhaiten, taloudellisimmin ja solidaarisimmin kulkee?

Valitse näistä: kok, sdp, kesk, vasL, vihr, Åland

.

Vai onko tämä taas niitä arktisen puskurikapasitoijan iltasatuja?

Ei kai tuollaista poliittista liikettä voi olla?