Yksin, kaiken keskellä siis

Ilmasto: Koleahko, mutta kirkas ja pilvetön, ei tuulenpuuskia.

Tutkijat, nuo entiset dosentit, mutta nykyiset professorit, ilmoittavat aamun mediassa, että saatamme olla yksin maailmankaikkeudessa. Vakio (Draken kaava) onkin pettänyt matemaatikot, kaksi kuuluinta suomalaista on väärässä. Kosmologeja, astrologeja, syvissä ja äärettömissä bosonien sfääreissä, Jumalan kieltäen ja sittenkin väärässä.

Äsken aamut vielä vaativat vähintään kahden koiran, enemmän kuin viiden lapsen ja minimissään kolmen morsion tilanne-analyysia, nyt on tunnin kuluttua vain yksi koira.

Varmasti tutkijat ovat oikeassa. Vakio ja Enqvistit ovat väärässä. Olemme maailmankaikkeudessa sittenkin aivan hitokseen yksin.

Yhdellä tai kahdella poikkeuksella ryyditettynä.

Higgs´n bosoni (1), joka halutessaan voi saada koko ketjun – 14 000 000 000 vuotta – takaisin mittaamattomaksi pisteeksi ilman ombudsmanin etukäteistarkistusta. Nopsemmin kuin eilinen Ferrari, joutuisammin kuin nanosekunti.

AI (2), joka jo nyt ratkaisee, minkämoinen kansikuva läppärilläni on kun herään. Tänään se on kanootti, jota alkuasukkaat veistävät Tyynen Valtameren etäisen saaren hiekkarannalla. AI on artificial intelligense eli oppiva äly, jolla voidaan hoitaa kuntoon viulun-, huilun- tai luutunsoittajan pikkusormen dystonia ”käden käänteessä”, jolloin käsi kiittää:

take five!

Jään miettimään päiväksi, kumpi maistuisi paremmalta.

Yksinäisyys, johon olen paremminkin tottunut kuin joukoissa tai niiden edessä remuamiseen.

Sosiaalisuus, johon olen tottunut vain silloin, kun olen yksikseni sosiaalinen:

 

”Kenen joukoissa seisot” on jotenkin niin turha, ah! niin turha kysymys.

Kuva (-aLii-26.62018): yksinäisen kalliohaudan asujan postilaatikko

Mainokset

Tulenpunainen sateenkaari

Vettä ja tuulta, olemme siirtymässä heinäkuuhun?

Jupiter on kirkkaimmillaan, kuu on laskeva, mutta kumpainenkin uinuu ”loin des yeux, loin de coeur” paksun harmaan pilvipetteen tuudittamina, +11C.

Illalla istuin valkealla puupenkillä oleskelupaikkakunnan kirkon juurella. Kirkon kello löi, sen akkunasta soi trumpetti ja satamassa TP N houkutteli parran ja rummun pärinällä porvareita äänestämään valinnanvapauden, mutta ei maakuntauudistuksen puolesta.

Sitten se tapahtui.

Nuoleskelin kioskista juuri ennen sen sulkemista ostamaani jäätelöä. Annos oli valtava, koska kioskin leidi halusi näin. Se oli ahdettu vanhanajan vohvelitötteröön, mutta hän myi koko 7 euron komeuden viidellä eurolla. Tai siis kaksi viidellä.

Jäätelö ei laulun sanoista huolimatta ole hyvää kun yksin syö.

Jäätelön nimi on ”Sateenkaari-töötti”, ulkonäkö samoin. Kirkon nimi on Oulun tuomiokirkko, jonne ollaan valitsemassa pride-vammaisia (2) tai ei-pride-vammaista (1). Tai olisiko kohteliaampaa sanoa ”rajoittunutta”, Pietarin kirjesiin kiinni juuttunutta?

Ihan samahan tuo. Olen yhtenä valitsemassa.  Ja tänään on maailman pridepäivä.

Ihan sama?

Se ei ole sama, että laiturille kurvaa tulipunainen Ferrari, josta kuoriutuu vanhvasti keski-ikäinen pariskunta. He suuntaavat vormula-paatille, mutta ohimennessään selvästi nyökkäsivät myönteisellä mimiikalla pride-jädeillemme – ei meille.

Piispanvaalin ensimmäinen kierros on 15.8., kun kesä Lapissa on jo loppu, mutta eteläisemmässä Euroopassa vasta puolessa välissä.

kuva (-jLii-28.6.2018) vikinglotto-pride-marssiltamme: yli-ikäinen wannabe-dandy

 

Trinity Bridge

Kesäsää, vasta viikonloppuna sataa kaiken kesäkuun vedet, 50mm.

Vesien ylitys on mieluista kolmella tapaa: kapulalossi, S/S Oihonna ja Trinity Bridge.

Kaikki muu on vain kalpeata aavistusta.

Mahdittoman iso ja korkea Normandia-silta Le Havressa on esimerkki öykeästä sillasta. Sielta ranskalaiset tiputtautuvat yli 100m:n matkan veteen ja kuolemaansa takaisin.

Vuosi sitten Matti kuoli ja tuhkattiin. Tuhka varisteltiin Trinity Bridgelta Neva-jokeen.

Aika monilla on nykyisin tällaisia toiveita jälkeenjääneille.

Usein niitä ei pesä toteuta, kun on niin kallistakin ja on se perintövero maksettavana.

Nuorin poikamme poikkesi äsken tuo sillan ja kaksi jalkapallomatsia katsomassa ja arveli, että Pietari on varmaan yksi maailman kauneimpia kaupunkeja.

Ei Heinola tai sen silta.

(Kuva-aLii- 18.6.2018 ”Trinity Bridge”, kuvakaappaus internet)

Döbeln Juuttaalla

Lämmin, heinälle kasvava ja tuoksuva yö ja aamu.

Kun sodassa keskijohto menettää malttinsa, ei siinä auta Sven Tuuva , ei ruhtinas. Turhaan Kustaa II Adolf, Kaarle XII, Sandels, Dolgoruki tai Döbeln johtavat, jos 200 kansanedustajajaa, 12 MEPpia tai vajaa 20 ministeriä alkavat pölätä.

Näin taitaa olla aika odottaa ihmettä tai kirjettä kotoa.

Mie en sellaista ihmettä ole tällä kirjoituksella tarjoamassa, mutta muistutan kaikkia, jotka pölkäävät, Aleksis Kiven sanoin:

”Elettiinpä ennenkin ja ojast´oltta juotiin”.

Se kunnian kukko laulaa sitten kylän mieskvartetin toimesta ”hauturin tarttuessa lapioon”. (Carl Michael Bellman)

Aamun kuva (-aLii-) on muistoksi 27-vuotiaalle, jonka saama rakkauskirje katkaisi hänet mielisairaalan pihasta ammutulla tarkalla kuulalla kahtia. (Dolgoruki Koljonvirran B-sairaalaa vastapäätä, Koljonvirran itäpuolella, lokakuussa 1808).

 

 

 

 

 

 

Se on ihan tatti!

Lämmin  yö, olemme keski-kesässä.

Aamun Lapin Kansa – lehdessä saamelainen nainen, Liisa Holmberg, pohtii siemenpuiden asentoa ja metsän ikiaikaista tapaa keskustella.

Uudemmille sukupolville asia on selvä: ”Taru sormusten herrasta” kertoo puhuvista ja pelastavista, mutta tarpeen mukaan myös tuhovista puista.

Olen löytänyt metsästä ja metsältä useita puheita, mutta en ole aivan varma, olenko uskonut sitä, mitä metsä sanoo: ”Sitä kuusta kuuleminen”.

Olen kait ollut myös avarien alueiden ystävä, tunturin rinteessä tai ison veden aalloilla.

Aamu kuva kertoo kokemastani oleellisen.

Jos sieni sanoo metsälle ”tattista”, metsäkin kumartuu sienen puoleen.

Juuri näinä aikoina mietin, miten saisin metsän nokkoset ja punkkien pienet lyme-bakteerit hiljenemään tai ainakin estäisin niiden vahinkoja.

Borrelioosi punkeilla ja muurahaishappo nokkosilla.

Ei se oikein suju, puuttuminen prioneiden, virusten, bakteerien, sienten tai sädesienten maailmaan.

Ne kun ovat olleet pidempään ja tietävät kyllä, miten hobbiteja autetaan ja pahoja rangaistaan.

Aamun kuva (-aLii-25.6.2018) ”Hobbittien koti”

Crash

Ennen aamun säätä aamuyön uni, jossa lentokone, jossa matkustin, teki ongelmitta hätälaskun luoteisranskalaiseen vuoristokylään. Koneen miehistö ei puhunut ennen sen pääkadulle rojahtamista matkustajille mitään, mutta toki me  huomasimme.

Ihmisille ei käynyt kuinkaan, mutta kamerani kauko-objektiivia en tahtonut millään saada toimimaan, koska se oli kuljetuksessa irtoillut kolmeksi eri palaseksi ja kiinni pitävät ruuvit ja hakaset oli hivenen työläs saada kerättyä pieneen taskussani kulkeneeseen muovipussiin.

Kaikki osat tuntuivat kuitenkin olevan tallessa, mutta kylän kaunis vuoristo- ja basilika-maisema ja sen ystävälliset ihmiset jäivät kuvaamatta.

Onneksi jäi mielikuva.

Ammattilaisena tuollainen unen viesti tulee purettua joutuisasti ennenkuin sekin tekee pakkolaskun ja rojahtaa miehillä niin kehittyneeseen aivojen lisko-osaan.

Naisilla näyttää olevan kehittyneempi hermoston dopamiini-osa eli järki- ja älyosasto. Se liittyy naisen aivojen pienempään kokoon ja vahvempaan aivokurkiaiseen, jotka takaavat että tieto kulkee verkossa joutuisammin, kokonaisvaltaisesti verkottuneemmin ja vähemmän tunnepitoisena materiaalina (bitteinä Giga-vauhdilla) big image´n helpommin hahmottaen.

Vertaa Sauli ja Haloska.

Tälle  unelle syntyi selvityksensä siitä, etten ole matkustellut lentäen viimeisiin kuukausiin lainkaan, kun edellisen 15 vuotta vietin lentokoneissa miljoonia ilmamaileja ja kentillä liikaa.

Myöskään meneillään oleva kesä ei kuljeta minua Finavian rattailla.

Lomamatkailua ei ole kun ei ole lomaakaan. Mitä vähä, linjalirattailla (joihin kuuluu myös pihassa mököttävä kiesini, Datsun100A 2.0).

En silläkään aio kurvailla edemmäs.

Sen sijaan lähiverkoissani on ilmojen halki lentäviä: joka ikinen starttaa tai on ihan äsken startannut.

Minä pysyn maassa.

 

Aamun kuva (-aLii-26.5.2018): taivasta kohden pääsee lentämättäkin

 

Ai niin, se sää?! Entisellään, +9C, ei sada.

 

Etäisyys Nürnbergiin

Kylmä, kirkas aamu, ohutta yläpilveä.

Aloitin Helsingin ja Kouvolan Sanomien lukemisen ennen Aku Ankkaa. Vain viime mainitun seuraamisen olen lopettanut, mutta Hesarin kesälahjana sen nyt ”maksutta” tilasin muutaman numeron ajaksi.

1950-luvun alusta alkaen media on muuttunut koko ajan moni-ilmeisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi, mutta nyt suunta on kääntynyt. Erittäin paljon vahvaa mustavalko- ja vihollisajattelua tulee vastaan liki viikottain lisääntyvänä.

Piru on irti.

Eihän tämä ensi kertaa maailmanhistoriassa näin mene. Enemmän juutalaisten, mustien, keltaisten ja homojen vihaa on varmasti aikanaan ollut kuin nyt. Mutta toisaalta, tämä pahuuden tsunamiksi muuntuva aalto on ehkä vasta alussa?

Toinen asia on, että artificial intelligence alkaa pian oppia tämän trendin ja sitten ei enää ole paluuta kultaisen säännön tai bolsevistisen rauhallisuuden aikaan.

Pitäisikö minun sitten huolestua tässä erityisesti jostain?

Kyllä vain. Eniten olen huolestunut tuomiopäivän sävyistä niissä ammateissa ja laitoksissa, jotka vastaavat työnsä kohteista eettisesti. Ainahan ne moraalisesti vastaavat, mutta että eettisesti, sisäisen normin velvoittamina. Moraali on ulkoinen normi, JSN:n, Valviran ja tuomiokapitulin valvoma. Eettinen on alkukantainen, varmuudella toimiva omatunto, silmä silmästä, hammas hampaasta.

Kolme erityistä ryhmää minua mietityttää. Lääkärit, hoitajat ja papit.

Jos – tai siis kun – heistä on tulossa Augustinuksensa, Nightingalensa ja Hippokrateensa kieltäjiä, on piru irti. Taas kerran.

Edellinen kertahan oli Belgian siirtomaaherruuden ja kolmannen valtakunnan aikana. Eutanasian, mengeleiden, leopoldien ja gretchenien age-of-aquarius-kausina.

Suomen tunnetuin ja  varmaan rikkainkin normintekijä kirjoittaa tuoreessa kaupallisessa aviisissa (R*) asiasta kolmella sivulla.

Hän toteaa, että jos jalkapallostadionille minuutin välein tippuu aina kaksinkertainen määrä vesipisaroita, stadion hukkuu 45 minuutissa. Viimeinen minuutti on hankalin, koska ennen sitä stadion on vasta puolillaan, mutta sen päätyttyä kaikki ovat hukkuneet.

Kehitys Risto Siilasmaan saarnan kiistämättömän viestin mukaan kun on eksponentiaalinen.

Ei lineaarinen, ei aaltoliikettä.

Mooren laki ei edes horjahda.

Ei siinä taida auttaa edes se varma tieto, että vastuu asiassa on johdolla.

 

Kuva: (-aLii- 14.2.2018): Ei auta, että vastuu asiassa on johdolla; Eduskunnan suuren salin katto

Lopussa joskus kiitoskin seisoo. Ei koneoppiminen pelkkää maailmanlopun odotusta ole.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005730684.html

 

 

Kesä 46

Olen viimeksi tällaisen sään kohdannut 46 vuotta sitten Narvikin leirintäalueella.

Ei siis mitään uutta.

Creedence Clearwater Revival.

46 vuotta sitten.

Olen nousuviikolla aloittamassa viikkojen, kuukausien, ehkä vuosienkin vaellusta, johon ruhtinas Dolgoruki ja aamun otsikkokuva antavat tematiikkaa.

Aloitan Dolgorukista ja hänen rakkaudestaan. Mukana on monta taistelua, mutta myös rauhantekoja. Kulkurin vaellus.

”Kun kylän viimein kohtasi, hän mielipuoli olikin, tuo kurja kulkuri”

Kuva (-aLii-22.6.2018) on Marrasjärveltä

 

 

Sääkii Brutus

Siihen nähden kuinka paljon säästä puhutaan se vaikuttaa pysyvän kovin samana.

Juhannussää.

Jos eilen olisi pidetty juhannusta,  kun kesäpäivä seisahtui, ilmoja olisi pidellyt, niin oli nättiä. Nytkin aamusta on kuivaa ja sateetonta.

Aamutupakalla, lehteä noutaessa, kuuluu Ounasvaaran lintufaunassa uusi ääni.

Käki.

Se kukkuu miltei vartin taukoamatta.

Lapissa kansa tietää kaksi tähän liittyvää viisautta. Paitsi että kukkujen määrä ennustaa jäljellä olevia elinvuosia, itse kukkuminen alkaa vasta, kun pesärosmolla on kypsä hilla suussa.

Aamun laatikolta hakemani lehti on tämä ”Periferia-Kaleva”, joka väittää, että poliitikot tuhlaavat koska nostavat kunnan veroja. Yhtään poliittista päätöstä vero-prosentin nostosta ei kuitenkaan ole RoPS:n kotitanhuvilla tehty; ehkä lehden kanta liittyy KalevaOY:n yt-neuvotteluihin?

Lapin Kansa ilmestyy juhannusaattona, Helsingin Sanomat ei. Väki maan vähemmän tunnetusta Stadista (Helsinki) on jättänyt asfaltti- ja pilvenpiirtäjä-erämaan ja näin maan paremmin tunnettu Stadi (Rovaniemi) saa printtinsä luettavakseen.

 

Kun Messi ei tee maalia ja Suomen kokoisen Balkanin maan ruutupaitaiset tekevät kolme, tulee sellainen tunne, että sielläkään ei mikään muutu, futiksessa.

Klubi on vanhastaan ja vielä paras, mutta Rovaniemen Palloseura tulee hyvänä kakkosena: aina vaan lähemmäs.

Mitäs tässä muuta, valmiissa maailmassa.

Aamun kuva (-hLii- 7.7.2015): sääkii, määkii vai muukii, Austria

 

 

Voi pientä kulkijaa, väsymys käy jo käpälään

Kolme Celsius-astetta kylmempää kuin eilen tähän aikaan, mutta tänään sitten pisimpään valoisaa. Maa alkaa tänään hetkeksi seisahdettuaan kellahtaa vastapäistä napaansa kohden.

1950-luvun alusta alkaen näihin aikoihin asti on elämänpiirissäni töistä ja kouluista ollut tapana olla pois säädetyt viikot päivän ollessa pisimmillään. Ennen 1945 kevättä näin ei ollut moneen vuoteen.

Yksi vahva peruste sorvin, koulun ja Kesärannan puistokutsujen nostamiseen pahisten joukkoon hetkeksi on levon tarve.

Lepo tosin olisi viisainta nauttia karhun tavoin. Loppusyksystä ja masu täynnä vastapoimittuja marjoja.

Mutta ei homo sapiens olisi viisas, jos ei hän toimisi jatkuvasti eri tavoin kuin peritty tieto ja kokemus kertoo tai käskee.

Tähän aikaan vuodesta on syytä tuntea itsensä väsyneeksi vuoden töistä ja vaipua itsesääliin siitä, että alaiset, esimiehet tai vertaiset eivät enää tue. Vain köysi tukee, mutta sekin usein liian raskaaksi asettuvaa kantamusta. Hiljaa virtaa Don, Volgan lautturit.

Koska minulla ei ole enää useaan vuoteen ollut osaa eikä arpaa työvuodenkiertoon, ihmettelen itsekseni, kuinka se väsymys voikin käydä niin käpälään, että itseään tekee mieli voivotella.

Sain hiljattain kolmea ei kanavaa pitkin viestin, jossa minua oikein joukolla kiitettiin siitä oivalluksesta, että olen ymmärtänyt väistyä pois työpöytieni äärestä antaen mahdollisuuden nuoremmille, viisaammille ja osaavammille siirtyä tilalleni.

Kuinka viisas viesti.

Aamun kuva (-aLii- 20.6.2018): Osa meistä osaa kantaa alkuperäiskansansa symboleja kunnialla

Association Football tänään: Messi