Huomenta.
Ei sada. Tosin illasta sataa ja tämä Tintti kastuu.
Mustarastas karjuu puussa, kirsikankukka on vaaleanpunaisen kaunis ja varekset tappelevat naakkojen kanssa.
* * *
Vihreiden omaksuma logo ja nimi (Suomen leijona ja Uusi Suomi) ovat herättäneet melkoista keskustelua, mutta perussuomalaisten johdon pohdinta hallitukseen menon ehdoista taitaa ohittaa senkin kolinan peltikatolla.
Kun media, sen sopuliosa, tuntuu heränneen vähän liian myöhään huomaamaan, mitä ne ovat saaneet aikaan (PerusS), voi olla vähän myöhäistä katua.
Mutta katuvat ne siitä huolimatta eli jokainen kunniansa säilyttämistä haluava ampuu nyt kaikkea, mikä vivahtaakaan hallaahosoinille.
On niillä tosin – sopuleilla – toinenkin ammuttava.
Tämän aamun HS:n nettiversion kuva lääkäri Räsäsestä ei mairittele kohdettaan.
Neljä vuotta sitten demareiden alasampumiseen SAK-mässäilykuvalla käytettiin viisi viikkoa ja onnistuttiin, mutta riittääkö tällä kertaa aika?
Mitäpä noihin voisi sanoa. Tai tarvitsisi.
Siksikin jatkan kukkivien kirsikoiden ihastelua Keski-Euroopassa.
* * *
Muuten
Pieni vinkki automarkkinoinnista.
Eräällä suurella eurooppalaisella lentoasemnalla on neljä autoa ollut jo pitkään vakiopaikoillaan tekemässä itseään tykö. Leveiden käytävien keskikaistalla, jolloin ne on pakko ohikulkiessa ”kohdata”. Siis autot.
Vuosien varrella jotain näissä autoissa on muuttunut (Toyota, Mersu, Audi ja Bemari).
Valot. Etu- ja takavalot.
Muuten ne näyttävät – ainakin kuluneen kuuden vuoden ajalta – samoilta.
Nokalla vähän erilainen merkki.
Tällä erää etu- ja takavalot ovat aiempaan verraten särmiä (teräviä, kulmikkaita).
Toyotalla lisäksi muuttunut on se, että ennen auto näytettiin kokonaisena.
Nyt siitä on neljännes tahkottu/riisuttu pois, että ohikulkija näkee, mitä auton sisällä on.
Näkee Toyotaa haluava, minkälainen on tämä Suomenkin suosituin kaara, jos siitä ottaa katonpuolikkaan, sivuoven ja etuklasin vasemmanlaidan pois.
Sitä olen ohikulkiessa ihmetellyt, että miksiköhän ne eivät ihmistä niihin autoihin koskaan laita.
* * *
Heräsin huomioon: Eppur si muove*
Suomessa käydään vaalit ja kouhkataan hallitusohjelman sisällöstä, vaikka kaikki asiaa tuntevat tietävät, että ohjelmapaperi on silausta vaille valmis. Ollut jo aika pitkään.
Belgia voitti eilen jalkapallo-ottelussa Euroopan neuvoston toisen jäsenmaan (Azerbaidzan vai mikä se oli).
Belgiassakin on kohta vaalit.
Mutta juuri nyt Belgia flaameineen ja vallooneineen toimii niinkuin maan pitääkin.
Vaikka sillä ei ole kohta vuoteen ollut hallitusta saati hallitusohjelmaa.
Miksiköhän näitä vaaleja järjestetään?
Eppur si muove* on lause, joka on laitettu Galileo Galilein suuhun tilanteessa, jossa paavi vaati häneltä uutta ”hallitusohjelmaa”.
Hän uuden ohjelman sitten inkvisition ja tieteensä tekemisen vapauden nimissä antoi.
Kumpi jäi mieleen? Paavi vai Galileo?
Vai se Belgian hallitusohjelma, johon Soini tahtoo sitä, mie tätä ja Hetemäki-Korkman sitten sanovat, mitä tehdään. IRL.
*Se pyörii sittenkin
* * *
Olen ollut kirkon jäsen syntymästäni ja jokainen viidestä kakarasta on riparin käynyt.
Jäsenmaksua olen tähän mennessä maksanut pappien ja perheneuvojien palkantilkkeeksi vajaa satatuhatta euroa (deflatoituna). Toisen mokoman keräsin yhteisvastuukeräyksessä, kunnes pappi saarnastuolista jyrähti:
”Väärin kerätty”.
Uskoin ja lopetin.
Olen nyt kuudetta (vai olikohan seitsemättä) kautta päättämässä kirkon asioista noin sadan äänestäjän valtuutuksella.
Olen todennut, että ehdokkaiden saanti – saati kokouksissa vallan käyttäminen – on yhteistä sosiaalista liimaa koskien kovan takana. Kirkkovaaleihin, kuntavaaleihin, eduskuntavaaleihin, eu-vaaleihin.
Mutta kun tulee jokin seksikäs juttu (homot, naiset, pedofilia tms ”kolmasti hiilivalkealla kielletty”) niin johan alkaa löytyä sanojaa ja päättäjää.
Adressia, eroamista, liittymistä ja kouhkaamista.
Ei se siis sen paremmin siis mene kirkolla kuin Belgiallakaan.
Asioista päätetään, mutta koirat ne vaan haukkuu.
Osin tämän takia olen matkalla katsomaan, miten ne karavaanit oikein käy.
Koirien haukkua en ole matkalla kuuntelemaan. Tunnen sen puolen jo riittävästi.
* * *
Odotettu päivän medisiinapläjäys (ei, en tarkoita HOrnet-pilottien kanssa käytäviä neuvotteluja lentlystä maataisteluun kyvyttömällä liidokilla Afrikassa) käsittelee sitä, miten elät pitkään (jos se nyt niin tärkeätä on, kun eläkeikäkin kuuluu nousevan):
”Uskotko, että iloisuus ja optimistisuus tuovat lisää elinvuosia? Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan tilanne on tosiasiassa päinvastainen. Kalifornian yliopiston Riversiden yksikössä tehdyssä tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että iloiset ja hyvän huumorintajun omaavat ihmiset elivät lyhemmän elämän kuin vähemmän iloiset ja vitsailevat henkilöt.
Amerikkalaistutkimuksen seuranta-aika oli poikkeuksellisen pitkä. Tutkimukseen osallistuneet hieman yli 1500 henkilöä olivat tutkimuksen alussa vuonna 1921 keskimäärin 10-vuotiaita, ja muun muassa heidän ihmissuhteitaan, perhehistoriaa, harrastuksia, työmenestystä, koulutusta ja muita tekijöitä seurattiin koko heidän elämänsä ajan.
Nyt tutkimuksen tulokset julkaissut psykologian professori Howard Friedman johti tutkimusta viimeiset kaksi vuosikymmentä.
Kenties uskomattomin löydöksemme oli se, että lapsuudenaikaiset persoonallisuuden piirteet ja sosiaaliset suhteet voivat ennustaa yksilön kuolemanriskiä vuosikymmeniä myöhemmin, Friedman totesi tutkimuksestaan.
Kun Friedman aloitti työskentelyn tutkimuksen parissa yhdessä kollegansa Leslie Martinin kanssa vuonna 1991, heillä oli ajatuksena tutkia puolen vuoden ajan terveyteen ja elinikään liittyviä ennusmerkkejä Stanfordin yliopiston psykologi Louis Termanin vuosisadan alkupuolella aloittaman tutkimuksen ja hänen keräämänsä tutkimustiedon pohjalta. Friedmanin ja Martinin tutkimus venyi kuitenkin parin vuosikymmenen mittaiseksi valtavaksi tutkimusprojektiksi.
Saimme uutta tietoa onnellisuudesta ja terveydestä. Yksi havainnoistamme, joka todella hämmästyttää ihmisiä kuten myös meitä, on se, että iloisimmat ja parhaan huumorintajun lapsena omanneista Longevity Projectiin [tutkimusprojektin työnimi] osallistuneista elivät keskimäärin lyhyemmän elämän kuin ne, jotka olivat vähemmän iloisia ja vitsikkäitä. Kaikista harkitsevaisimmat ja jääräpäisimmät henkilöt olivat niitä, jotka pysyivät terveimpinä ja elivät pisimpään, Leslie Martin kertoo tutkimuksen tuloksista.
Syy tälle piilee ilmeisesti terveyskäyttäytymisessä. Lapsena iloisemmat ja huolettomammat persoonat ottavat myöhemmin elämässä enemmän riskejä terveytensä suhteen. Vaikka esimerkiksi kriisitilanteissa optimistinen lähestymistapa asioihin saattaa olla hyvästä, voi elämässä tämänkaltainen huoleton asenne johtaa huonoihin päätöksiin terveyteen ja elinikään vaikuttavissa asioissa.
Muita havaintoja Friedmanin ja Martinin tutkimuksessa:
– avioliitto on hyvästä miesten terveydelle, mutta naisten kohdalla sillä ei ole merkitystä. Pitkään naimisissa olleet miehet elivät todennäköisemmin yli 70-vuotiaaksi, kun vain alle kolmasosa eronneista miehistä pääsi samaan.
– avioero on haitattomampaa naisten terveydelle, sillä se ei juurikaan vaikuttanut heidän elinaikaansa.
– stressaamattomuus ja sitoutumattomuus töissä ei ole hyvästä. Tutkimuksen tuloksien mukaan sitoutuneimmat ja tuottavimmat työntekijät elivät pidempään kuin laiskottelevammat työkaverit.
Lähde: UC Riverside http://newsroom.ucr.edu/news_item.html?action=page&id=2573
* * *
Katselin tämän päälle Kuntalehdestä 4/2011 kuntakohtaisia Suomen västöennusteita (keski-ikää ja nuorten/lasten määrää mitattiin, koska vain sillä on merkitystä, ihan totta – Suomessa).
Sanotaan lestadiolaisuudesta mitä vaan, niin III-kehän seutuja lukuunottamatta tulevaisuus Suomessa on kunnissa, jossa on vahva Rauhanyhdistys.
Niin se vain on.
Vai onko?
Kysykää siltä ooppelikuskilta (”Ventti-Tintti” Rovaniemeltä, huumorintajuine mies vaikka taisi lopettaakin tupaninpolton – yleensä sellainen vähentää huumorintajua).
* * *
Yhtäkkiä, mutta erittäin ymmärrettävästi kokouksemme tarttuu ydinvoimaonnettomuuteen erottaen sen luonnonkatastrifista ja keskustelu Rue d´Beliardilla räjähtää ilman että sen ydin kuitenkaan sulaa.
Korkeasti koulutetut ja hyvin kokeneet paikallis- ja aluepoliitikot ovat kuin öö aapisen laidassa.
No, lopulta huomattiin, että ”oma tupa, oma lupa” eikä EU ole tekemässä asiasta päätöstä vaan asia jää kansallisvaltioille.
Siis 17.4. äänestäjille.
Onko sitten Suomessa näin? Vai pohditaanko Soini-rules (onko se huumorintajuinen ja osaako se pomottaa vai onko se prinsessa ja toimistohirmu?).
Äänestäjät, herätkää!
Tämä ei olekaan Idols-kisa saati Euroviisut.
* * *
Tämä seuraava leikekään ei ole Euroviisut vaan yksi palmusunnuntai-vaalien kuuma kysymys, mutta tuossa jo raamitettuna ei/joo/ehkä/poissa/tyhjää.
Kehoitan äänestäjä lukemaan tämän tarkasti (myös ehdokkaiden kannattee), koska tässä on raamit, joissa tuleva eduskunta ”aikuisen oikeasti” tulee päättämään.
Ja tässä päätännässä Hakaniemi / Eteläranta kymppi – vaihtoehto ratkaistaan 17.4. äänestyskopissa.
Osaajia äänestämällä. Porvareita tai työväenhenkisiä:
Kas tuossa (lähde: Helsingin sanomat, netti, Perässähiihtäjä-blogi)
Markku J Jääskeläinen kirjoittaa:
30. maaliskuuta 2011 kello 15.47
Yllättävän vähälle huomiolle ovat jääneet työmarkkkinajärjestöjen nk. Työuraryhmän selvitykset, jotka tässä vähän aikaa sitten valmistuivat. Siellähän oli esillä mm. nämä kaksi eri toimenpiteistä koostettua vaihtoehtoa:
Yhdistelmävaihtoehto 1 sisältää seuraavat osat:
EI 1 Eläkeikä 65-68 vuoden 1952 jälkeen syntyneille
TP 1 Työttömyysputki poistetaan
OE 1 Osa-aikaeläke poistetaan
KA 4 Karttumaprosentit 59-62v. 1,9%, 63-64v 2,4%, 65-67v 3,4% ja muille 1,5%
TK 1 Alennetaan tulevan ajan karttumaa 1,5 % 1,2 %
PE 1Poistetaan perhe-eläke kokonaan 1992 jälkeen syntyneiltä
Yhdistelmä 2 (YH 2) malli sisältää seuraavat osat:
RA 1 Maksut nostetaan vuodesta 2015 alkaen pitkällä aikavälillä riittävälle tasolle
RA 4 Poistetaan 53 vuotta täyttäneiden korotettu työntekijämaksu
KA 7 Luovutaan työntekijämaksun vähentämisestä eläkepalkasta
KA 4 Karttumisprosentit 59-62v 1,9%, 63-64v 2,4%, 65-67v 3,4% ja muille 1,5%
TK 2 Työkyvyttömyyseläkkeet seuraavat palkkakerrointa, kertakorotukset poistetaan
EA 1 Elinaikakerroin vahvistetaan työntekijän 60 vuoden täyttämisen mukaan
Pienellä arvauksella voisi päätellä, että vaihtoehto 1 on Etelärannan mieleen ja toinen saa kannatusta Hakaniemessä. Onko lopputulos sitten yhdistelmä vai kompromissi näiden väliltä? Tiedä häntä. Vaalien jälkeen tiedetään