Tintin tarinoita

Parahin vieraani.

Kiitän käynneistäsi maaliskuussa (uusi ennnätys) ja lupaan, etten kutsu Sinua ”parahimmaksi” enää koskaan. Se nimittäin loukkaa niin ”kutsujaa kuin kutsuttuakin”.

Barak Obama tosin voisi olla sellainen, josta – jos olisin Soini – sanoisin: ”Dear quest, when do you leave; wrong colour, you see”. Jos ei olisi 1.4.
Lähiruoka-rules.

Lähetääs aprilliin, joka reilun parin viikon kuluttua kääntyy pääsiäiseen!

Jonkun päivän sisällä olen Liisa Keltikangas-Järvisen varassa pohtinut sosiaalista liimaa (social clue).

Tasa-arvo-ihmisten iloksi, osin kait kauhuksikin.

Eilisiltana oli televisiossa – ei, en ole nähnyt sitä täällä kukkivan kirsikan maassa – vaalikeskustelu: kaksi miestä, kaksi naista.

Vain yksi kertoi tarinan, muut selittivät.

Ajattelen, jos laittaisin omankin tarinan. Selittämättä.

Kolme miestä oli joutunut autiolle saarelle.

Venäläinen, ranskalainen ja englantilainen.

Ei Perjantaita (Robinson Crusoe onkin satu).

Rantaan huuhtoutui kolme pulloa: Shampanjaa (Mustaa Leskeä), Whiskyä (Mustaa Ballantinesia) ja Vodkaa (Aitoa venäläistä kivihiilivotkaa).

Ranskalainen huomasi pullot ensimmäiseksi ja avasi – tietenkin – poksahtaen shampanjan ja kas: sieltä tuli myös pullon henki.

”Toivomuksia?”

”Haluan rakastajattareni, presidenttini ja vaimoni luo!” – thsuhhh ja mies oli kadonnut rannalta.

Suhahduksen herättämä britti taapersi rantaan ja tarttui Ballantines-pulloon ihastuneena: musta Ballantines nautitaan kuivana (eihän autiolla saarella jäitä ole).

Uusi henki tupsahti esiin toivomuksia kyselemään.

”Three Oaks Pub, kiitos!” – viuuh ja monokkelimies oli poissa.

Venäläinen vääntyy pystyyn puolelta päivin ja toteaa, että ei ole kavereita näkyvillä, mutta kaksi tyhjää ja yksi täysi pullo on.

”Jahas, tässä lie oikeata lääkettä”.

Korkkaa ja ”Tavaritsh, toivohan yksi kerta!”.

”Avot. Josko hoitaisit ne kaksi herrasmiestä tänne, spashiba!”

* * *

Että sellainen ”Suuri vaalikeskustelu”.

Palmusunnuntaina on Teidän, arvoisat vieraani, vuoronne löytää pullo ja sen henki.

Muistakaa toivoa oikein.

* * *

Huomenta, itse kullekin säädylle.

Meillä päin ei juuri nyt sada.

Ei kenenkään laariin.

Tosin Vincent-nimisessä kioskissa tarjoiltiin illasta komeasti liekehtivää härjänlihaa parilla kympillä, joten alakarppaus ei isommin häiriintynyt.

* * *

Arkissuo esittää ”kommenteissa” tosi hyvän kysymyksen, johon on helppo vastata: Erkki Tuomioja ja Liisa Jaakonsaari.
Nyt täällä jo sataa, mutta kenenkä laariin?

Vaara ohi?

Huomenia, arvoisat vieraani.

Teitä on ilmestynyt paljon lisää, joten kertaan pari asiaa.

Tämä blogi on ollut olemassa reilut neljä vuotta. N 1500 blogauksen ajan.

Tällä on oma webmasterinsa ja hänen tärkein osuutensa nykyisin on puskurikapasitoijan aikaajoittainen kuritus:

”Ei noin voi sanua!”

Täällä sataa nyt toista päivää vettä, mutta Syväjärvessä, josta juuri soitettiin, on -25C ja aurinkoista. Niin paljon ei ole suvennut, että hankikantoa vielä olisi.

Asiaan!

* * *

Olen jo usean viikon ajan luekellut pikkuhiljaa Erkki Tuomiojan kirjailijan- ja poliittikkouran tärkeintä kirjaa: ”Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys” (Tammi 2010).

Kirjan tärkeys perustuu siihen, että se on äärimmäisen ajankohtainen.

Kirja kuvaa niitä tapahtumia, joita nyt voin aavistaa 27 Euroopan maan päätöksentekojärjestelmien ytimissä.

Tosin se, kuvatessaan 1930-lukua, on kuin hidastettu filmi, jollaista taas se, mitä maailmalla nyt on edessään, ei anna lupaa toivoa. Ajan video kulkee huippunopeudella.

Sama, mitä oli mahdollisuus Pätsin, Svinhufvudin, Stalinin, Hitlerin sekä Kustaa VI:n aikaan kokea verkkaisesti kuin Kuninkaan puhe-elokuvassa (Yrjö VI) ei enää ole mahdollista.

Ikäänkuin Pertsasta ja Kilusta (tai Pekka Töpöhännästä) olisi nyt väännetty Angry Birds.

Mutta tapahtumat ja ihmisten reaktiot, ne ovat samoja.

Persianlahden sota I ja II, Balkanin kansanmurhat, Afganistan, Arabikadun räjähtely, Kiinan ja Intian raju – ja totaalituhoa aavisteleva – nousu, ilmastonmuutos, USA:n pyramiditalouden ja sitä myötä Euroopan turvaverkon romahdus, Japanin ydinvoimala-katastrofi: kaikki samassa syltyssä. Sekunnin murto-osissa.

* * *

Näitä miettiessäni olen ollut EU:n alueiden komitean hallituksen kokouksessa.

Se edeltää 344-jäsenisen komitean täysistuntoa, joka on tänään ja huomenna.

Missään muualla ei koskaan ennen ole ollut mahdollista, että 27 maan ihmisiä läheltä johtavat ja ihmisten asemiinsa demokraattisesti lähietäisyydeltä valitsemat osaajat voisivat kohdata 15-25 kertaa vuodessa eri puolilla unionia. Maltalla, Inarissa, Bilbaossa, Limerickissa.

Keskiviikkona käsittelyssä oli lähes epätoivoiseksi esitelty Lampedusan saaren ihmis- ja pakolaishätä, Libyan säälimätön kansanmurha, EU:n ulkorajojen pintaan pystytetty idän ydinvoimaloiden sankka metsä (Sosnovyi Bori, joka tuhoaa Etelä-Suomen ja Polarnyje Zori, joka autioittaa Pohjois-Suomen ja lukemattomat muut vastaavat Euroopan Neuvoston, mutta ei Euroopan unionin, jäsenmaiden välistävedot).

Kun näitä asioita käsittelevät tavan kuntien päättäjät, on siinä aivan eri sävy kuin silloin, jos EU:n huippukokouksissa (yksi tai kaksi lautasta) tai ministerineuvostoissa (moniko Fi-ministeri osaa oman kansansa tai naapurien kieltä) kiireen kanssa ”sovitaan” isoista asioista niitä tuntematta ja komission kylmien teknokraattivirkamiesten valmistelusta.

Jos alueiden komiteaa ei olisi, se pitäisi nyt viimeistään keksiä.

* * *

No, mitäs tämän 344-jäsenisen köörin hallitus (45 jäsentä) eilen päätti?

Se päätti, että ”Vaara ei ole ohi, se vasta alkaa”

Lisäksi se keskusteli keskustelemasta päästyäänkin siitä, miten ja kuka ja mistä maasta valitaan sen EU-virkamiehen (Tanska) tilalle, joka pääsee eläkkeelle vuoden sisällä.
Kaunaisesti, kateellisesti, vainoharhaisesti, kveruloiden, jargonia viljellen.

Se keskusteli yhden nimityksen tiimoilta niin innolla, suljetussa osassa kokoustaan, että se miltei unohti Arabikadun, Libyan, Lampedusan, Japanin, idän huonokuntoiset RBMK-reaktorit ja ihmiskunnan tulevaisuuden.

Ihan niinkuin olisin ollut Rovaniemen kaupunginvaltuustossa.

Neljännesmiljardin talousarvio ja 9 miljoonan tilinpäätösvoitto menevät ”tosta vaan”, mutta julkisivulautakunnan virkamiehen tyylitajua tai kyläasiamiehen matkalaskuja helposti muutama tunti jauhetaan.

Tässä on vain se, että kun kaikki 344 tietävät, mitä on lähihallinto, ihmisen iholla, he myös kykenevät oivaltamaan sen hädän, jota Gaddafi, NATO-hävittäjät, Japanin väärin suunnitellut ydinvoimalat ja joditablettien loppuminen tavan ihmisille aiheuttavat.

Ja kun se lähi-päättäjä sen tietää, se ottaa sen myös huomioon.

Takitilhen!

* * *

Arvaan, hyvät vieraani, että lähimmät vuodet tulevat olemaan ihmiskunnalle aika vaikeita.

Sellaisessa tilanteessa uskon ihmisen pärjäävän parhaiten, jos hän osaa luottaa siihen, että hänen yläpuolellaan, mieluummin ihan siinä rinnallaan, asioista päättää ja niistä neuvottelee sellainen, joka tietää, mistä ”meillä” on kyse.

Sellainen tieto kertyy vain, jos päättäjä on yksi meistä.

Mutta sellainen ”yksi meistä”, joka on muiden luottamuksen saanut.

Osaamisellaan, tietämisellään, ystävällisyydellään, luotettavuudellaan, mutta myös inhimillisyydellään (so erehtyväisyydellään).

Kun hätä on suuri, tarvitaan itse kussakin kylässä ja perheessä liimaa (social clue).

Se syntyy vain, jos ihmiset tietävät tulevansa välitetyksi. Hoidetuksi. Avitetuksi.
Tai arvostetuksi siitä, että välittävät, auttavat, hoitavat.

Vaara ohi?

Eivain!

Hyvää syntymäpäivää, miniä!

* * *

Arjen havaintoja.

1 matka onikalla maksaa 2 egeä. 10 matkan lippu maksaa 12,50€.
Sarjalipun saa sateessa koneesta, joka antaa lipun vasta, kun seuraava ihminen tulee ostamaan koneesta lippua. Hän taas jää odottamaan seuraavaa.
Nätti tapa sosiaalistaa?

Kylässä löytyy, tosin kaltereiden takaa, Janneken Pis. Se ei pissi vaan on kyykyssä.
Kylästä löytyy myös metrin pätkä Berliinin muuria. Kirsikkapuun alta.

Sateessa oppii yhtä ja toista.

* * *

Sateesta sisälle päästyä ja vaatteiden vähän kuivattua törmään kaupunkiin nimeltä

Tshwane.

Kylällä on meininki nousta maanosansa johtavaksi, maailmanluokan kaupungiksi.
Kaupungilla on logonsa alla slogan, joka kelpaisi minullekin Rovaniemelle:

”We are the same”

* * *

Kokouksessa torstaina käsitellään Japanin katastrofia.

Yleensä en pidä tulkkeja (so kuulokkeita) häiritsemässä keskittymistäni (suuri osa osallistujista puhuu kieliä, joita ymmärrän paremmin sellaisenaan kuin tulkittuna).

Mutta nyt tein poikkeuksen, koska hyvin moni ydinvoimaloiden naapurimaiden edustajaa kertoi ajatuksiaan (entisiä Varsovan liiton maita).

Säpsähdin kun tulkillemme tuli läpilyönti.

Täysistuntoaan pitää Alueiden komitea.
Elimen nimi tulee usein puheissa esiin.

Kun tulkki toisen kerran sanoo ”Alueiden komedia”, en enää säpsähdä vaan jään miettimään.

Indeed!
Näitä kutsutaan ”freudilaisiksi lipsahduksiksi”.

* * *

Päivän medisiinapläjäys ei pinnallisesti vaikuta kummoiselta, mutta se on erittäin merkittävä uutinen.
Se kertoo, mihin tässä ollaan menossa, tässä ihmisen maailmassa.

Miettikääpä vähän:

VTT:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat ovat onnistuneet paljastamaan skitsofreniaan liittyviä metabolisia häiriöitä. Kyseessä saattaa olla merkittävä askel kohti kliinisen testin kehittämistä taudin määritykseen.

Skitsofrenia on krooninen ja vakava psykoottinen häiriö, jota ilmenee noin yhdellä prosentilla väestöstä. Tällä hetkellä skitsofrenian diagnosointiin ei ole olemassa kliinistä testiä, minkä vuoksi häiriön tunnistaminen tehdään potilaan oireiden perusteella.

Matej Orešič ja hänen kollegansa VTT:ltä sekä Jaana Suvisaari THL:stä ovat löytäneet skitsofreniaan liittyviä aineenvaihdunnan häiriöitä, jotka eroavat muihin psyykkisiin häiriöihin liittyvistä mahdollisista muutoksista. Maaliskuussa 2011 Genome Medine -lehdessä julkistetut löydökset saattavat olla tärkeä askel kohti skitsofrenian diagnostisen testin kehittämistä.

Tutkimusryhmä käytti aineenvaihduntatuotteiden analysoinnissa tehokkaita metabolomiikkamenetelmiä, joiden tuloksena tutkimuksessa saatiin määritettyä seerumin aineenvaihduntatuotteiden profiili potilaille, joilla oli diagnosoitu skitsofrenia, jokin muu ei-affektiivinen psykoosi (ONAP) tai affektiivinen psykoosi. Tutkimus osoitti, että tiettyjen triglyseridien kohonneet pitoisuudet seerumissa, hyperinsulinemian oireet ja seerumin kohonnut proliiniaminohappopitoisuus liittyvät nimenomaan skitsofreniaan. Tutkijat yhdistivät nämä metaboliset profiilit luodakseen diagnostisen mallin, jolla skitsofrenia voidaan erottaa muista psykooseista.

Tutkimus osoittaa, että metabolomiikalla voidaan tehokkaasti erottaa sairauksiin liittyviä metaboliareittejä ja tunnistaa diagnostisia tekijöitä ja prognostisia merkkiaineita, joita voidaan hyödyntää psykiatrisessa tutkimuksessa.

Metabolomiikka

Tutkimuksessa on hyödynnetty metabolomiikkaa, joka perustuu elimistön solujen, kudosten ja nesteiden kemiallisten aineenvaihduntatuotteiden toiminnan ja vaikutusten tuntemiseen. Ihmisen ikä, elämäntavat, ravitsemustottumukset ja suoliston mikrobisto vaikuttavat aineenvaihduntatuotteiden ilmentymiseen. Muutokset aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksissa voivat olla geneettisiä tai ympäristöstä aiheutuvia, ja ne voivat myöhemmin vaikuttaa alttiuteen sairastua kroonisiin tauteihin.

Uusi Suomi

Huomenta.
Ei sada. Tosin illasta sataa ja tämä Tintti kastuu.

Mustarastas karjuu puussa, kirsikankukka on vaaleanpunaisen kaunis ja varekset tappelevat naakkojen kanssa.

* * *

Vihreiden omaksuma logo ja nimi (Suomen leijona ja Uusi Suomi) ovat herättäneet melkoista keskustelua, mutta perussuomalaisten johdon pohdinta hallitukseen menon ehdoista taitaa ohittaa senkin kolinan peltikatolla.

Kun media, sen sopuliosa, tuntuu heränneen vähän liian myöhään huomaamaan, mitä ne ovat saaneet aikaan (PerusS), voi olla vähän myöhäistä katua.

Mutta katuvat ne siitä huolimatta eli jokainen kunniansa säilyttämistä haluava ampuu nyt kaikkea, mikä vivahtaakaan hallaahosoinille.

On niillä tosin – sopuleilla – toinenkin ammuttava.

Tämän aamun HS:n nettiversion kuva lääkäri Räsäsestä ei mairittele kohdettaan.

Neljä vuotta sitten demareiden alasampumiseen SAK-mässäilykuvalla käytettiin viisi viikkoa ja onnistuttiin, mutta riittääkö tällä kertaa aika?

Mitäpä noihin voisi sanoa. Tai tarvitsisi.

Siksikin jatkan kukkivien kirsikoiden ihastelua Keski-Euroopassa.

* * *

Muuten

Pieni vinkki automarkkinoinnista.

Eräällä suurella eurooppalaisella lentoasemnalla on neljä autoa ollut jo pitkään vakiopaikoillaan tekemässä itseään tykö. Leveiden käytävien keskikaistalla, jolloin ne on pakko ohikulkiessa ”kohdata”. Siis autot.

Vuosien varrella jotain näissä autoissa on muuttunut (Toyota, Mersu, Audi ja Bemari).
Valot. Etu- ja takavalot.
Muuten ne näyttävät – ainakin kuluneen kuuden vuoden ajalta – samoilta.
Nokalla vähän erilainen merkki.

Tällä erää etu- ja takavalot ovat aiempaan verraten särmiä (teräviä, kulmikkaita).

Toyotalla lisäksi muuttunut on se, että ennen auto näytettiin kokonaisena.

Nyt siitä on neljännes tahkottu/riisuttu pois, että ohikulkija näkee, mitä auton sisällä on.

Näkee Toyotaa haluava, minkälainen on tämä Suomenkin suosituin kaara, jos siitä ottaa katonpuolikkaan, sivuoven ja etuklasin vasemmanlaidan pois.

Sitä olen ohikulkiessa ihmetellyt, että miksiköhän ne eivät ihmistä niihin autoihin koskaan laita.

* * *

Heräsin huomioon: Eppur si muove*

Suomessa käydään vaalit ja kouhkataan hallitusohjelman sisällöstä, vaikka kaikki asiaa tuntevat tietävät, että ohjelmapaperi on silausta vaille valmis. Ollut jo aika pitkään.

Belgia voitti eilen jalkapallo-ottelussa Euroopan neuvoston toisen jäsenmaan (Azerbaidzan vai mikä se oli).

Belgiassakin on kohta vaalit.

Mutta juuri nyt Belgia flaameineen ja vallooneineen toimii niinkuin maan pitääkin.
Vaikka sillä ei ole kohta vuoteen ollut hallitusta saati hallitusohjelmaa.

Miksiköhän näitä vaaleja järjestetään?

Eppur si muove* on lause, joka on laitettu Galileo Galilein suuhun tilanteessa, jossa paavi vaati häneltä uutta ”hallitusohjelmaa”.
Hän uuden ohjelman sitten inkvisition ja tieteensä tekemisen vapauden nimissä antoi.

Kumpi jäi mieleen? Paavi vai Galileo?

Vai se Belgian hallitusohjelma, johon Soini tahtoo sitä, mie tätä ja Hetemäki-Korkman sitten sanovat, mitä tehdään. IRL.

*Se pyörii sittenkin

* * *

Olen ollut kirkon jäsen syntymästäni ja jokainen viidestä kakarasta on riparin käynyt.
Jäsenmaksua olen tähän mennessä maksanut pappien ja perheneuvojien palkantilkkeeksi vajaa satatuhatta euroa (deflatoituna). Toisen mokoman keräsin yhteisvastuukeräyksessä, kunnes pappi saarnastuolista jyrähti:

”Väärin kerätty”.

Uskoin ja lopetin.

Olen nyt kuudetta (vai olikohan seitsemättä) kautta päättämässä kirkon asioista noin sadan äänestäjän valtuutuksella.

Olen todennut, että ehdokkaiden saanti – saati kokouksissa vallan käyttäminen – on yhteistä sosiaalista liimaa koskien kovan takana. Kirkkovaaleihin, kuntavaaleihin, eduskuntavaaleihin, eu-vaaleihin.

Mutta kun tulee jokin seksikäs juttu (homot, naiset, pedofilia tms ”kolmasti hiilivalkealla kielletty”) niin johan alkaa löytyä sanojaa ja päättäjää.

Adressia, eroamista, liittymistä ja kouhkaamista.

Ei se siis sen paremmin siis mene kirkolla kuin Belgiallakaan.

Asioista päätetään, mutta koirat ne vaan haukkuu.

Osin tämän takia olen matkalla katsomaan, miten ne karavaanit oikein käy.

Koirien haukkua en ole matkalla kuuntelemaan. Tunnen sen puolen jo riittävästi.

* * *

Odotettu päivän medisiinapläjäys (ei, en tarkoita HOrnet-pilottien kanssa käytäviä neuvotteluja lentlystä maataisteluun kyvyttömällä liidokilla Afrikassa) käsittelee sitä, miten elät pitkään (jos se nyt niin tärkeätä on, kun eläkeikäkin kuuluu nousevan):

”Uskotko, että iloisuus ja optimistisuus tuovat lisää elinvuosia? Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan tilanne on tosiasiassa päinvastainen. Kalifornian yliopiston Riversiden yksikössä tehdyssä tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että iloiset ja hyvän huumorintajun omaavat ihmiset elivät lyhemmän elämän kuin vähemmän iloiset ja vitsailevat henkilöt.

Amerikkalaistutkimuksen seuranta-aika oli poikkeuksellisen pitkä. Tutkimukseen osallistuneet hieman yli 1500 henkilöä olivat tutkimuksen alussa vuonna 1921 keskimäärin 10-vuotiaita, ja muun muassa heidän ihmissuhteitaan, perhehistoriaa, harrastuksia, työmenestystä, koulutusta ja muita tekijöitä seurattiin koko heidän elämänsä ajan.

Nyt tutkimuksen tulokset julkaissut psykologian professori Howard Friedman johti tutkimusta viimeiset kaksi vuosikymmentä.

”Kenties uskomattomin löydöksemme oli se, että lapsuudenaikaiset persoonallisuuden piirteet ja sosiaaliset suhteet voivat ennustaa yksilön kuolemanriskiä vuosikymmeniä myöhemmin”, Friedman totesi tutkimuksestaan.

Kun Friedman aloitti työskentelyn tutkimuksen parissa yhdessä kollegansa Leslie Martinin kanssa vuonna 1991, heillä oli ajatuksena tutkia puolen vuoden ajan terveyteen ja elinikään liittyviä ennusmerkkejä Stanfordin yliopiston psykologi Louis Termanin vuosisadan alkupuolella aloittaman tutkimuksen ja hänen keräämänsä tutkimustiedon pohjalta. Friedmanin ja Martinin tutkimus venyi kuitenkin parin vuosikymmenen mittaiseksi valtavaksi tutkimusprojektiksi.

”Saimme uutta tietoa onnellisuudesta ja terveydestä. Yksi havainnoistamme, joka todella hämmästyttää ihmisiä kuten myös meitä, on se, että iloisimmat ja parhaan huumorintajun lapsena omanneista Longevity Projectiin [tutkimusprojektin työnimi] osallistuneista elivät keskimäärin lyhyemmän elämän kuin ne, jotka olivat vähemmän iloisia ja vitsikkäitä. Kaikista harkitsevaisimmat ja jääräpäisimmät henkilöt olivat niitä, jotka pysyivät terveimpinä ja elivät pisimpään”, Leslie Martin kertoo tutkimuksen tuloksista.

Syy tälle piilee ilmeisesti terveyskäyttäytymisessä. Lapsena iloisemmat ja huolettomammat persoonat ottavat myöhemmin elämässä enemmän riskejä terveytensä suhteen. Vaikka esimerkiksi kriisitilanteissa optimistinen lähestymistapa asioihin saattaa olla hyvästä, voi elämässä tämänkaltainen huoleton asenne johtaa huonoihin päätöksiin terveyteen ja elinikään vaikuttavissa asioissa.

Muita havaintoja Friedmanin ja Martinin tutkimuksessa:

– avioliitto on hyvästä miesten terveydelle, mutta naisten kohdalla sillä ei ole merkitystä. Pitkään naimisissa olleet miehet elivät todennäköisemmin yli 70-vuotiaaksi, kun vain alle kolmasosa eronneista miehistä pääsi samaan.

– avioero on haitattomampaa naisten terveydelle, sillä se ei juurikaan vaikuttanut heidän elinaikaansa.

– stressaamattomuus ja sitoutumattomuus töissä ei ole hyvästä. Tutkimuksen tuloksien mukaan sitoutuneimmat ja tuottavimmat työntekijät elivät pidempään kuin laiskottelevammat työkaverit.

Lähde: UC Riverside http://newsroom.ucr.edu/news_item.html?action=page&id=2573

* * *

Katselin tämän päälle Kuntalehdestä 4/2011 kuntakohtaisia Suomen västöennusteita (keski-ikää ja nuorten/lasten määrää mitattiin, koska vain sillä on merkitystä, ihan totta – Suomessa).

Sanotaan lestadiolaisuudesta mitä vaan, niin III-kehän seutuja lukuunottamatta tulevaisuus Suomessa on kunnissa, jossa on vahva Rauhanyhdistys.
Niin se vain on.
Vai onko?

Kysykää siltä ooppelikuskilta (”Ventti-Tintti” Rovaniemeltä, huumorintajuine mies vaikka taisi lopettaakin tupaninpolton – yleensä sellainen vähentää huumorintajua).

* * *

Yhtäkkiä, mutta erittäin ymmärrettävästi kokouksemme tarttuu ydinvoimaonnettomuuteen erottaen sen luonnonkatastrifista ja keskustelu Rue d´Beliardilla räjähtää ilman että sen ydin kuitenkaan sulaa.

Korkeasti koulutetut ja hyvin kokeneet paikallis- ja aluepoliitikot ovat kuin öö aapisen laidassa.

No, lopulta huomattiin, että ”oma tupa, oma lupa” eikä EU ole tekemässä asiasta päätöstä vaan asia jää kansallisvaltioille.
Siis 17.4. äänestäjille.

Onko sitten Suomessa näin? Vai pohditaanko Soini-rules (onko se huumorintajuinen ja osaako se pomottaa vai onko se prinsessa ja toimistohirmu?).

Äänestäjät, herätkää!

Tämä ei olekaan Idols-kisa saati Euroviisut.

* * *

Tämä seuraava leikekään ei ole Euroviisut vaan yksi palmusunnuntai-vaalien kuuma kysymys, mutta tuossa jo raamitettuna ei/joo/ehkä/poissa/tyhjää.

Kehoitan äänestäjä lukemaan tämän tarkasti (myös ehdokkaiden kannattee), koska tässä on raamit, joissa tuleva eduskunta ”aikuisen oikeasti” tulee päättämään.

Ja tässä päätännässä Hakaniemi / Eteläranta kymppi – vaihtoehto ratkaistaan 17.4. äänestyskopissa.

Osaajia äänestämällä. Porvareita tai työväenhenkisiä:

Kas tuossa (lähde: Helsingin sanomat, netti, Perässähiihtäjä-blogi)

Markku J Jääskeläinen kirjoittaa:
30. maaliskuuta 2011 kello 15.47

Yllättävän vähälle huomiolle ovat jääneet työmarkkkinajärjestöjen nk. Työuraryhmän selvitykset, jotka tässä vähän aikaa sitten valmistuivat. Siellähän oli esillä mm. nämä kaksi eri toimenpiteistä koostettua vaihtoehtoa:
Yhdistelmävaihtoehto 1 sisältää seuraavat osat:
EI 1 Eläkeikä 65-68 vuoden 1952 jälkeen syntyneille
TP 1 Työttömyysputki poistetaan
OE 1 Osa-aikaeläke poistetaan
KA 4 Karttumaprosentit 59-62v. 1,9%, 63-64v 2,4%, 65-67v 3,4% ja muille 1,5%
TK 1 Alennetaan tulevan ajan karttumaa 1,5 %  1,2 %
PE 1Poistetaan perhe-eläke kokonaan 1992 jälkeen syntyneiltä

Yhdistelmä 2 (YH 2) malli sisältää seuraavat osat:
RA 1 Maksut nostetaan vuodesta 2015 alkaen pitkällä aikavälillä riittävälle tasolle
RA 4 Poistetaan 53 vuotta täyttäneiden korotettu työntekijämaksu
KA 7 Luovutaan työntekijämaksun vähentämisestä eläkepalkasta
KA 4 Karttumisprosentit 59-62v 1,9%, 63-64v 2,4%, 65-67v 3,4% ja muille 1,5%
TK 2 Työkyvyttömyyseläkkeet seuraavat palkkakerrointa, kertakorotukset poistetaan
EA 1 Elinaikakerroin vahvistetaan työntekijän 60 vuoden täyttämisen mukaan

Pienellä arvauksella voisi päätellä, että vaihtoehto 1 on Etelärannan mieleen ja toinen saa kannatusta Hakaniemessä. Onko lopputulos sitten yhdistelmä vai kompromissi näiden väliltä? Tiedä häntä. Vaalien jälkeen tiedetään

Sata parasta

Lapin sata parasta naista on nimetty.

Lista löytyy Lapin Kansa lehdestä.

Koska eilen oli erittäin kuormittava päivä (hullu on taas töitään luetellut, on se rankkaa), lainaan itseäni, joka taas lainasi joku päivä sitten Liisa Keltikangas-Järvistä:

Homo homini lupus

”…On esitetty, että armeija-aika kasvattaa miehet yhteen. Ero näkyy kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Tiedetään, että tytöt liittoutuvat yhden ystävän kanssa ensimmäisestä päiväkotipäivästä saakka. Kun kolmas tulee paikalle, ei hänelle tehdä tilaa, vaan alkaa kilpailu, kumman kanssa tulija liittoutuu, ja kuka sen jälkeen tiputetaan joukosta pois. Pienet pojat leikkivät laumassa, ja mitä enemmän heitä on, sitä vahvemmiksi he kaikki kokevat itsensä. Eräässä interventiotutkimuksessa yritettiin muuttaa tätä lasten luontaista tapaa: pojat ohjattiin leikkimään pareittain parhaan ystävän kanssa, ja tytöistä rakennettiin ryhmiä. Leikkitapaa onnistuttiin muuttamaan niin pitkäksi aikaa, kun tilanne oli aikuisen tiukassa ohjauksessa. Kun lapset jätettiin omilleen, palautui tilanne heti entiselleen.

Ihminen voi kuitenkin toimia myös vastoin ”luontaisia valmiuksiaan”. Naiset voivat tietoisesti rikkoa itse naisten esteenä olevan lasikaton. Se tapahtuu niin, että naiset päättävät tukea naisia aivan niin kuin miehet ovat kautta ajanlaskun tukeneet toisiaan.”

Liisa Keltikangas-Järvinen
psykologian professori
Helsingin yliopisto

* * *

Marian kiitosvirsi soi, laitan sukat jalkaan ja lähden kohden…

Huomenta!

Jos käytte katsomassa pörssiä, se vaikuttaa toipuneelta (seitsemän kiloa on vaihtunut seitsemään ja puoleen kiloon).

Istanbulissahan se Haloskakin on. Vai Ankarassa?

* * *

Aamuhartaudessa (reply klo 07:45) Marja Kantanen (nainen) Helsingistä kertoo Esterin (nainen) Israelista alakarppauksesta, Pikku-Ana Heikkilällekin opiksi: 3 päivän paasto ja kuolemaan!

Mutta Kantanen ei, kolholla äänellään, jätä tähän.

Hän jatkaa Jesajan alakarppaus-ohjeella, jota Pikku-Ana Heikkilä ei selvästikään tunne, mutta minä tunnen.

Hän suosittaa ohjetta vaaleihin ja hallitusohjelmaksikin, kus sitä Säätytalolla ennen Getsemanea lähdetään – valmista paperia – vääntämään.

Jesajan paasto on kuin Forssan ohjelma (sivistyneet tietävät, mitä tämä hernhutilaisuus pitää sisällään, vuodelta 1904).

Ei ole politiikasta vapaa yhteiskunnallisten ohjelmien sihteerin saarna, eivain!

Mutta käytännön politiikalle se on aamusaarnaajan mielesta vierasta.

Timolle, Marille, Jyrkille, Jutalle, Paavolle, Stefanille.

Ei niillä taida olla aikaa aamuhartauksien kuunteluun, ei ehkä Päivilläkään, kun on nuo homot parannettavina.
Hänellä.
(hänen sädesairauksiin 25 vuotta sitten – Neuvostoliiton aikhan – kuolleiden lukunsa, joka on tieteessä syvältä, oli päässyt aamun Alman tabloidin armoihin paikkansapitävänä. Höpön-höpön: ei ole medialla lähdekritiikkiä, ei)

* * *

En malttanut olla poikkeamatta lupauksistani huolimatta (kts eilinen blogaus) Erottajan Ollilalla (Shell).

Siellä se oli, väsymättömän Ventti-Tintin mersu (yleisnimi autolle, joita valmistetaan osavaltiossa, jossa porrrvarrrit ottivat viime viikonloppuna Saksan vaaleissa turpiinsa).

(Tintti = pieni lohi, Ventti = hänen numeronsa vaaleissa)

Sen kyljessä luki:

”Tähän sammui johtotähti, kävelemään jätkä lähti”.

Siinä se nyt on ollut, vartin parkissa useiden päivien ja kesäaikamuutosten tuiverruksessa. Jätkä kävelee, heh!

(Opel = mersu)

Mie tästä lähden henkeni kaupalla kahtelemaan, missä ja miten Jesaja sen forssanohjelman mukaisen paastonsa kiehi kokoon: elämässä pitävän, sitä jakavan, ei Esterin, joka tappoi kolmannen päivän jälkeen.
Alakarppaus-rules (Antti Heikkilä ja Atkins, vm kuollut).

* * *

Päivän keltainen lehdistö raportoi nipponilaisesta maaperästä löytyneen plutoniumia.

Lukevatkohan ne Arktista Puskurikapasiteettia?
Mie siitä tänne raportoin jo pari viikkoa sitten.

Mutta eiväthän ne minua uskoneet. Silloin.

Tietolähteeni oli tuolloin lähtenyt kipin kapin venheellään pois paikan päältä havainnon tehtyään ja siitä kerrottuaan.

Nuori, reipas, vielä lapseton mies.

* * *

Suomalaista social policy from the top (to the bottom?):

http://blogit.hs.fi/perassahiihtaja/2011/03/28/onko-sosiaalipolitiikasta-puhuminen-vanhanaikaista/

* * *

Älkää nyt kuitenkaan ainakaan päälärin kokoisia kotityranneja laittako alakarppaamaan vaan viekää heidät korvalääkäriin (päivän medisiinapläjäys – Archives-lehdet ovat lääketieteen aatelia, jovain):

”Kroonisista välikorvatulehduksista kärsivät lapset saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan kokea muutoksia makuaistissaan, mikä voi johtaa jopa lapsuusajan lihavuuteen.

Toistuvat välikorvatulehdukset ja liimakorvatauti eli sekretorinen välikorvantulehdus ovat kiusallinen ja hyvin yleinen lasten korvasairaus. Vaikka useimmiten välikorvatulehdukset saadaan hoidettua hyvin, varsin monella lapsella ne toistuvat tai jäävät vaivaamaan pitkäkestoisina.

Korean tasavallassa Soulin kaupungissa sijaitsevassa Kyung Hee -yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat 42 välikorvatulehduksista kärsivän lapsen makuaistin tarkkuutta ja sen yhteyttä lasten painoindeksiin. Tutkijoiden alkuperäisen hypoteesin mukaan makuaistimuutokset voisivat olla yhteydessä kohonneeseen painoon. Korvatulehduslasten tuloksia verrattiin 42 kontrollipotilaan vastaaviin.

Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että toistuvista välikorvatulehduksista kärsivien lasten painoindeksit olivat huomattavasti korkeampia kuin kontrolliryhmässä olleiden lasten. Niin ikään tuloksista kävi ilmi, että välikorvatulehduksista poteneiden lasten kielen etuosan makuaisti oli parempi kuin kontrolliryhmäläisillä. Makutesteissä havaittiin, että korvatulehduslapset maistoivat muita heikommin makeaa ja suolaista, ja myös karvaan ja happaman maistaminen oli hitusen hankalampaa, muttei merkittävällä tavalla.

Tutkijoiden mukaan toistuvista välikorvatulehduksista kärsivien lasten ylipainon ja makuaistin tarkkuuden välillä on yhteys, vaikkakaan tutkimus ei suoranaisesti osoita välikorvatulehdusten johtavan lapsuusajan lihavuuteen.”

Tutkimus julkaistiin Archives of Otolaryngology—Head & Neck Surgery –lehdessä.

* * *

Illaksi ehdin A´la Mort Subité (tarkoittaa korttipelissä äkkikuolemaa), mutta toki hengissä. +16C.
Matka jatkuu eikä road movie.

Sitä varten ovat Pelloonpää ja Kaurismäki, viisi tähteä. Arvottomat.
Viimeinen ylistys lankapuhelimelle (1982)
Tänään, YLE-Teema.

Armas aamu

Ottaen lukuun/huomioon, että edessä on kahden viikon rankka kierto tässä ihmisen maailmassa, Armaan päivä – kesäajankin takia – valkenee vähän myöhäisesti ja pilvettömyydestä huolimatta pimeänä.

Varpuspöllö viheltelee päivän käyntiin.

Kaikenlaisella kropalla sitä pitääkin tolkun järkeä kulettaa.

Ei mennyt demareilla Saksassa kohdalleen.

6,1 magnitudia. -20C.

Huomenta.

* * *

Aamun lehdessä vaalirahoitus ja Rovaniemen markkinoiden poliitikkojen vakuusrahasto-tietämättömyys herättävät Harakan ja Torvisen Outin ärtymystä, mutta RoPS on viimein päässyt Tabloidin armoihin.

Munamiehellä lyödään lappilainen lyttyyn. Syystä?

Vastaava mestari Harjakainen on Lakkapään kanssa juonimassa diilejä, mutta ei siis esiintynyt rakentajamessuilla (en minäkään).

Savua nousee, jovain.

Voisi päivä huonomminkin alkaa, RoPS? 0-1!

* * *

Rovaniemellä on valmistunut Petsamosali.

Kaunis talo.

Sen valmistumiseen liittyy viranomaistoimintaa, josta pitää kait vähän vetää nokkaan?

Palaan asiaan, kunhan herne nenästä irtoaa.

Residumiin myös.

* * *

Aamun lehdessä kerrotaan, että vastoin Pohjanmaan vesiä, jäät Lapissa ovat ohuita.

Lehti ei kuitenkaan kertonut, miten asia on tärkeimmässä kohdassa: Lainaalla ja Kirkonjyrhämällä.

Siis niissä kohdin, jossa 1918 punaisia aventoon ahdettiin eikä ylös nostettu: ovat III tai IV hautuumaalla, he: r.i.p.

Unarin Luusua ei merkitse, eivain. Jään paksuudessa vrs Saarenkylän kastumisessa.

Lehdessä myös kerrotaan, että

”Pilkki on paras psykiatri”.

Mistäs niitä sukunimen vaihtoon tarvittavia kaavakkeita taas saikaan?

Antti Pilkki, psykiatri – jo vain se olisi komiata!

* * *

Koska ventti-Lohen ooppeli on jämähtänyt Erottajan Ollilan (Shell) parkissa ns lyhyt-parkkiruutuun vakiosijalleni, teen ensimmäisen merkittävän vaalilupaukseni:

En parkkeeraa tuon kioskin eteen enkä kävele sen sisälle seuraavaan kahteen viikkoon.
Aion lupaukseni myös pitää.

Minähän varoitin niitä.

Toinen syy, miksi en parkkeeraa pariin viikkoon Erottajalla on se, että vetäydyn tekemään valmiiksi vaalitaiston kalkkiviivojen strategiaa.

Aiemmin olen huomannut, että viimeisillä viikoilla alkaa ilmassa olla elementtejä, joiden kohtaainen ei ole miellyttävää.

Niin varmaan käy tälläkin kertaa ja sitä on parempi katsoa hiukan sivusta.

Ainakin tällaisen suulaan ihmisen.

* * *

Koska vihreät tai siis vihreätä limaa syleksivät usein kyselevät minulta doksisykliini- tms kuuria, tässä olisi nyt päivän medisiinapläjäys asiasta (eli ei kannate kefeksiinireseptiä tai näytettä enää kysellä, ei edes synttärilahjaksi 1.4., aprillia):

”Antibioottien määrääminen potilaille, joilla on paha, kellertävää tai vihertävää limaa erittävä yskä, ei ole kovin hyödyllistä, ilmenee tuoreesta Euroopan laajuisesta tutkimuksesta. Cardiffin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan antibiooteilla on vain vähän jos lainkaan hyötyä limaisen yskän oireiden helpottamisessa ja kokonaistoipumisessa.

Akuutti yskä on yksi yleisimmistä syistä hakeutua lääkärin vastaanotolle ja samalla yleisimpiä syitä lääkäreille määrätä antibiootteja. Sekä potilaat että lääkärit yleisesti uskovat, että värillinen lima liittyy bakteeri-infektioon, johon antibiooteista voi olla hyötyä. Näin ei vastajulkaistun brittitutkimuksen mukaan kuitenkaan kenties ole.

European Respiratory Journal –lehden tuoreimmassa numerossa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin värillisen liman ja sairauden tunteen yhteyttä antibioottien määräämiseen ja niiden tehoon akuuttiin yskään ja alahengitysteiden tulehduksiin reilulla 3400 aikuisella potilaalla. Koehenkilöitä osallistui tutkimukseen kaikkiaan 13 eri maassa.

Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että lääkärit määräsivät potilaalle todennäköisemmin antibiootteja, mikäli hänen limaneritys ysköksissä oli värillistä. Antibiootit eivät kuitenkaan johtaneet nopeampaan toipumiseen tai edes oireiden helpottumiseen.

Tutkijoiden mukaan näyttääkin siltä, että lääkärit yliarvioivat värillisen liman merkityksen antibiootteja määrätessään.

Tutkimusta johtaneen professori Chris Butlerin mukaan mielenkiintoista tutkimuksessa olikin se, että antibioottien teho limaisen yskän hoidossa on vain marginaalista, jos sitäkään.

”Löydöksemme lisäävät painoa sille viestille, että akuutti yskä muutoin terveillä aikuisilla on itsestään rajoittuva sairaus ja antibioottihoito ei nopeuta toipumista mitenkään merkittävällä tavalla”, Butler huomautti.

Butler toteaakin, että antibioottien määrääminen itse asiassa lisää tarpeetonta altistusta antibioottien haittavaikutuksille, ja voi jopa edistää antibioottiresistenssin kehittymistä.”

Muu lähde: Cardiffin yliopisto

* * *

Viimeinen koti-ilta pitkiin aikoihin päättyy pakkaseen ja valtavan kirkkaaseen tähtitaivaaseen.

Sitä edeltää pari kokousta, joista ensimmäisen istuin, yllätys-yllätys, loppuun.

Allekirjoitin plussalla (yli 50 miljoonaa FIM) olevan tilinpäätöksen muiden jatkona.

Puhuin Euroopasta ja katsoin, kun kaksi turistia liki pakonomaisesti yrittävät Ounaskosken sulaan.

Sellaisia sulapaikkoja lienee edessä.

Verenpainetta saamelaisjuhlan aikhan: Marianpäivä

Huomisaamuna voi edessä olla uutinen niinkuin tänään oli (Ruotsin uusi demarijohtaja ja hänen mainion humoristinen tyylinsä):

Landtagswahlen in Baden-Württemberg und Rheinland-Pfalz

Jos CDU ottaa takkiinsa B-W:ssä…jaa-a.

* * *

Illalla, saunan jälkeen, jouduin pitkään pelkäämääni leikkaukseen**.
Sen jälkeen mittasin verenpaineeni, joka on koholla.

Nyt harmittaa vietävästi.

Pitää lähteä varmasti kahville kesäaikhan.

Huomenta.

Muuten se, että historioitsija mollaa hakkapeliittoja modernin historiankirjoituksen nimissä, on postmodernismia ja sataa suoraan Soinin laariin (joka kohta kuulema alkaa tyhjentyä).
(Radio Yle 1, 08-09 tänään, kesäaikaa).

Topelius rulettaa.

Bertelsköld on minun lapsuuteni sankari, ei Wahlroos.
(Välskärin kertomuksia kertoo suomalaisten Bertelsköldin ja Larssonin sukujen vaiheista)

(siitäköhän tulee perheeni ”sormus” ja minun pakkoruåtsini??)

* * *

Erottajan Ollilalla (Shell) suoritutin koeäänestyksen: Bertelsköld vai Perttula. 1-4 oli tulos. Edes ”kuninkaan sormus” ei vakuuttanut.

Ei pakkoruåtsille.

Tuon kryptauksen avaa se,joka tuntee Välskärin kertomukset.

Yksi äänestäjistä lausui ulkomuistista Sven Tuuvan (Dufva) runoa viiden minuutin pätkän (joukosta vanhin, 82v).

Muut eivät olleet havainneet strippejä (Lapin Kansa), joissa teen itseäni tykö 17.4. (yli kolme donaa kylmille kiville!)
Tabloidi ei pure!

Kukaan ei edes huomannut, että ICE illalla on leikannut tukkani**.

Muu jengi siirtyi nauttimaan aamiaista Polariin (pekonia ja munia), mie otin voitetut kolikot peli-altaasta ja tulin kotiin jatkamaan kahvinjuontia.

* * *

Tintti kirjoitti tarinan ja sanoo pihapuussa titityy. Tikka hakkaa valopylvään päässä olevaa peltiä tik-tik-tik-tik niin että seutu raikaa.

Tintin tarina:

http://anttiliikkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66967-suomen-valtionkirkon-tila

Käykääpä muuten tuon linkin takana, niin näette, minkälaisia sävyjä keskustelu uskosta saa Uuden Suomen sivuilla. Pienikin väärä sananvalinta ja jo ollaan kimpussa.
Siitä ei nöyrtymättä selviä.

* * *

Poikkesin apteekissa – Saarenkylässä, joka vielä ei ole tsunamin alle joutunut. Apteekista ostin kolmen kuukauden lääkkeet, jotka vielä joku aika sitten maksoivat pari sataa. Nyt ne maksoivat 23€!

On se niin väärin, että isopalkkainenkin saa korvausta henkensä pitimiin, on, jovain. Saati lapsilisiä, eivain!

Matkalla huomasin, että kaksi ehdokasta aikoo tehdä vaikutuksen ja tekeekin: vastenmielisen ja varoittavan esimerkin kautta.

Herrat Lohi ja Autto ovat käyneet lappusiaan laittamassa niin mahdottomiin kuin mahdollisiinkin paikkoihin (Lohen auto oli tämän lisäksi taas aamulla vakioparkkipaikallani Erottajan Ollilalla (Shell)).

Mutta yksi vaalimainos piti osata päätellä.

Saarenkylän sillan (Suutarinkorva) pielessä on viisaimman tuntemani kokoomuslaisen vaalimainos, joka valitettavasti ei ihan vaaleihin ehtinyt.

Siinä makoaapi pino sähköradan johdintolppia, joita vielä ei ole lähdetty kaivamaan maahan elikkä pystyttämään.

Arto Ojalan ansioksi laitan sen, että sähkörata Kemijärvelle lähtee rakentumaan.

Pitäisi vain löytää jostain piuhoihin elektroneja viuhumaan.

Atomimiilua ei saa (Nippon-rules) rakentaa, Kemijokea saati -haaraa ei saa padota (vihreät – de Gröna – rules) eikä turvettakaan (samat virheät) tohdi käyttää.

Mistäs me saataisiin Ojalan radalle (se sama kuin Taivhan tulissa) virtaa?

Vastaus: töpselistä!

Nii-in: tsemppiä kuitenkin, Arto!

Liisa & Jari

Olli Rehn löi Matti Wikbergin kaikin tuomariäänin (uusi EU-slogan):

EU:n huippukokous 25.3.:

”Vapaapalokunnan välitilinpäätös”

Kun seuraan Rehnin, Korkmanin ja vaikkapa Tuomiojan keskustelua nykytilanteessa en voi olla vertaamatta: muuan puhemies on tässä keskustelussa jotenkin ”ummehtuneen” tuntuinen menneestä maailmasta.

Tarvitsemme raikkaita ja ymmärrettäviä tuulia ja puuskia – indeed!

(jos jäi Ykkösaamu katsomatta, bongatkaa se YLE–Areenalta)

* * *

Suomessa on kaksi henkilöä, jotka ikäänkuin vahingossa ovat päässeet kansakunnan kaapin päälle.

Toinen, Jari, soittaa huilua.

Toinen, Liisa, pohtii elastisiteettia ja kimmoisuutta.

Sattumoisin molemmat ovat hauskoja ihmisiä.

Sinkkonen antaa pojille aseet päivähoitoon.

Keltikangas ei haluaisi poikia alle 3-vuotiaina tätien katsoon samaan paikkaan.

Kummastakin kummasti vaietaan.

Paitsi hetkittäin.

Sitten heidät taas unohdetaan.

Mutta kuka on kuullut Jarin soittavan huiluaan. Tai minun.
Se ei unohda.

Huomenia.

Ensi yönä mieltä viedään miljardeja tunteja.
Tosta vaan.
Tunterois-rosvot niitä vievät.

* * *

Erottajan Ollilalla (Shell) aiheena oli: pitääkö ehdokkaan orjailla äänestäjien gallupeilla tai suoraan ilmoittamaa kantaa vai pitää kiinni omasta mielestään perustellusta kannasta.

Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että Sixten Korkman olisi hyvä presidenttiehdokas vaikkapa demareille.

Siitäkin olimme yhtä mieltä, että kansakoulunopettaja Ahtisaaren heitto Namibiaan muuttamisestaan siinä tapauksessa, että Sinnikosta tulee presidentti, on mauton ja heikentää Nobelin rauhanpalkinnon arvovaltaa.

Mutta, mutta.

Yhdestä emme päässeet yksimielisyyteen ja niin meni Antilta ääni.

Mikä on tämä asia, joka suivaannuttaa perheemme ”Sedän”?

Vastauksen ”kommentti”-osioon, josta nostan erikseen tänne erittäin hienon ja itse ajatellun kannan eiliseen Keltikangas-Järvisen tänne leikkaamaani kolumniin (äläyksen kirjoittaja OK ajaa neliveto-Skodalla Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja on sieltä tuleva hoitamaan Perämeren rannan kärsivää ja syrjäytymisuhan alla olevaa kansaa):

Koska bloggaaja näyttää kirjanneen tämän päivän aloituksen varhaisille pikkutunneille, myös OK palaa eiliseen Liisa Keltikangas-Järvisen havaintoon siitä, että nainen voi olla naiselle susi.
Ilmiössä on monta puolta ja kukin niistä on lyhyessä kirjoituksessa hyvin kuvattu.

Erityisesti jäin miettimään, missä tilanteissa naisten keskinäinen liittoutuminen murtaa vallitsevan vaikenemis- ja kampittamiskäytännön.

Kokemukseni mukaan naiset ryhtyvät yhteistyöhön ja solidaarisiksi kriisin hetkellä. Tämä näkyy työyhteisöissä joihin kohdistuu ulkoinen uhka, psykoterapiaryhmissä ja tyttölapsilla perheissä, kun vanhemmuus on hukassa aikuisilta.

Olisiko kärjistys sanoa, että konfliktipitoinen nuoruus primääriperheessä muokkaa tytöstä solidaarisen naisen, joka ei ole hyvä jätkä vaan hyvä nainen?

* * *

Sää Rovaniemellä sellainen, että laitoin postia Mariankatu kahteen.

* * *

Lauantai on ollut aika holotna, mutta kaunis.
Saunapäivä.

Ja nyt on sauna lusittu ja odotellaan Earth Huor´n alkua. Pääsee loton jättipotin voittamaan ja uutiset katsomaan vasta jälkikäteen.

Avundsjuka

Niillä on marapuuta, kuningas ja kevaliaa.

Ja kieli, jonka pohjalta on helppo oppia saksaa ja muita sotaakäyviä kieliä.

Ja prinsessa ja kuningatar ja slussen.
Nopelpalkinto.

Niitä kannattaa halveksia, homoja hurreja. Eivät sotiakaan käy, rahaa vaan keräävät.
Kruunuja.

* * *

Huomenta.

Rovaniemen kauppakeskukset ovat päättäneet halveksia ja kadehtia poliitikkoja.

Se johtuu siitä, ettei heille kaavoja päätä poliitikko vaan teknisen toimen johto: virkamies.
Poliitikko vain siunaa.

Ja korruptoitui, entisen aikhan. Poliitikko, ei tekinisen toimen johto, siis virkamies. Ei tietenkään.

Nyt on uusi aika: Väyrynen tukee Lohia, joka jaksaa vastavirtaankin (vaan ei padon yli) ja Väyrynen tulee presidentiksi ja aloittaa juuri Lapin kiertuettaan.

Mutta ketä tukee Takkula?

Siksi teknisen toimen johto ja pankin johto ovat tervetulleita K- ja S-ketjun tiloihin, mutta ei poliittinen johto.

No, tämä muistetaan.
Miten?

Ollaan lite avundsjuka!

(pakkoruåtsin vastustajille: avundsjuk = kateellinen, bereda = antaa, hankkia, myöntää, tuottaa, valmistaa, varata ja näissä kaikissa suomipojan ja -tytön on ihan oikiasti syytä olla avundsjuk homoille volvo-, saab-, abb- ja JAS- hurreille)

Vakavasti puhuen:

Otsikko- ja katu-haastatateltava-valinnallaan Lapin Kansa osoitti, että sen mielestä politiikka on likaista, mutta kauppa sitten ei. Se, kauppa, ilmoittaa ja kannattaa.

Paitsi Sampokeskuksessa ja Etelä-Keskuksen K-Marketissa (Jounille pojot ja papukaijamerkki), jossa asia on sitten päinvastoin.

Ilmoitan näissäkin vaaleissa Lapin Kansassa. Se, että ilmoitan, kontaminoi lehden solisaliraitismilla (samalla, jonka puitteissa Kemijoen aventoon solisaliraitteja kekseillä tönien upotettiin aivan äsken, alle 100 vuotta sitten).

Ilmoitustuloilla, joita lehti saa minulta, se korvaa ne 20 vuositilaajaa, jotka närkästyneenä solisaliraitin punaisista puolensivun ilmoituksista peruvat solisaliraittiropakantaa julkaisevan tabloidin tilauksensa.

Kuten lehden edeskäyvä sanoi:

”Toimituksen ja ilmoitus-osaston välillä on täysin läpäisemätön palomuuri”.

Oli kaupunki-kierroksella Rovaniemellä perjantaina mielenkiintoista havaita, kuinka ostovoima olikin siirtynyt Sampo- ja Etelä-Keskuksiin, joissa politiikka on puhdasta ja sallittua – kauppoja.

Autioita olivat City-market-, Prisma- ja Revontulikeskukset, joissa binsness on likaista, ja politiikka.

Rinteenkulmasta puhumattakaan.

Joskus kauppias ei aavista ja se on kauppiaan tuloksessa, viivan alla, sitten luettavissa.

Kaupunkikierros päättyi poroajoihin kylän keskustassa: joelta torille. Ounaskoskelta Lordin aukiolle.

Moni tuli vastaan tervehtien ja ilmoittaen, ettei äänestä minua. Moni tuli vastaan tervehtimättä ja ilmoittamatta, ettei äänestä tai että äänestää. Keskustan pj myi kaksi kärtsäriä kahdella eurolla, mutta kokoomuksen Kyrön paliskunnan saamelainen antoi keittoa ilman.

Oli sen verran holotna, että finaalin päätyttyä oli pakko liikahtaa kotiin.
Yksin, äänittä, tyhjään kotiin.

* * *

-14,7C, aurinkoista, Utsjoella vieläkin aurinkoisempaa.
Hankikanto on vielä tulemisessaan.

Erottajan Ollilalla kuulen, että vanhusten ja muuten vaan city-ihmisiksi ”ei”-haluavien pakkomuutto Wahlroosin mallilla Rovaniemellä jatkuu.

Uusia asuintaloja nousee kuin sieniä sateella.

Se tarkoittaa, että 1900-luvun (Wahlroosin mukaan) rankin ja törkein suunnittelumoka (puunhakkaajat asutettiin puiden luo) Lapissa ollaan korjaamassa:

”Ihmiset ja palvelut on keskitettävä, se on ihmiskunnan pelastumisen ehto”.

Kylille Nalle ja maailmanluokan muut stakeholderit haistattavat pitkät!
Jovain.

Mitä vetoa, että ensi kuntavaalien (lokakuu 2012, pistäkää mieleen) jälkeen Rovaniemelle rakennetaan vähintään 20-kerroksisia ”p-bunkkereita” (ne ovat ne nyky-Rollon kolmen värin Oukun profiiliin kuuluvat pilvenpiirtäjät, jotka saivat nimensä siitä, että niissä anno dazumal vieraili maan merkkihenkilöitä ”tarkoituksella”), jotta sentralisaatio lisääntyisi ja ylimmistä kerroksista näkisi asujamisto oikeata erämaata.

Jos harmaa- ja viherkaihiltamme – tai likinäköisyydeltämme – enää kykenemme tai alzheimeriltamme tajuamme.

Nähdä.

* * *

Liisa Keltinkangas-Järvinen on saanut aika helposti tilaa mediassa, koska hänen kantansa on yleensä perustunut tutkimuksiin, joita hän itse on johtanut/tehnyt tai tutkimuksiin, joiden tuloksiin voi luottaa.

Nyt Helsingin yliopiston professori kirjoittaa tutkimuksiin perustumattoman pläjäyksen, joka kelvatkoon kuitenkin medisiinapläjäykseksi, vaikka lukijoista valitulla osalla perjantaipulla voi mennä väärään kurkkuun.

Homo homini lupus>

Kysyin naisten tasa-arvoa palavasti ajavalta kollegaltani naistenpäivänä: ”Mitä jos naisten etenemisen estävän lasikaton syy ei aina olisikaan patriarkaatissa ja miesten ylläpitämissä valtarakenteissa? Mitä, jos syytä olisi myös naisissa itsessään? Entä, jos nainen on naiselle susi?”

Kollega suuttui silmittömästi. Hänen mielestään jo kysymykselläni loukkasin naisia ja tasa-arvoa. Hän kysyi, enkö ole kuullut yhteisöistä, joissa naiset ajavat naisten asiaa. Vastasin jopa osallistuneeni niiden toimintaan. Olen todistanut, miten naiset kirjoittavat julkilausumia naisten puolesta, vaativat naiskiintiöitä, perustavat kehitysmaihin tytöille kouluja. Olen ollut miettimässä keinoja tasa-arvon lisäämiseksi. Yksi asia minua on aina vaivannut: yksimielisyys siitä, että miesten toiminta on tasa-arvon este, ja vaikeneminen siitä, että naisten toinen toisilleen antama tuki oikeissa tilanteissa pettää.

Kollega pyysi tutkimusnäyttöä väitteelle, että naiset eivät tositilanteessa toimisi naisten puolesta. Eihän minulla dokumentteja ollut, mutta kertomuksia elävästä elämästä, tapauksia, joissa naiset eivät tukeneet toisiaan, vetäytyvät, liukenivat, olivat hiljaa, sanoivat negatiivisen sanan viranhakijasta ratkaisevalla hetkellä. Voisin kertoa esimerkkejä viranhauista, yhdistyksistä, merkittävistä toimikunnista. Voisin aloittaa iltapäivällä ja vielä illalla olisi kertomusta jäljellä. Kertoisin toki myös solidaarisista naisista, ja ne tapaukset ovat harvinaisuutensa vuoksi piirtyneet muistiini ikuiseksi. Olen myös ollut toistuvasti paikalla, kun ilmiriitaiset miehet ovat salamana yhdistyneet mieskollegan taakse, ja jatkaneet riitaansa äänestyksen jälkeen. Miehiin on sisäänrakennettu miesten tukeminen

Mediassa on ikuisuuksia vellonut uraäitien ja kotiäitien taistelu. Sitä nimitetään päivähoitokeskusteluksi. Oikeasti kaksi erilaisen valinnan tehnyttä naisryhmää on toistensa kimpussa syytellen toisiaan. Jos ”keskustelu” näyttää laantumisen merkkejä, puhaltaa joku naistoimittaja sen uudelleen liekkiin. Päivähoidon laatuun saakka ei koskaan päästä, ja niin kauan kun naiset saadaan pysymään toistensa hiuksissa, saavat poliitikot nukkua yönsä rauhassa. Mitä saataisiinkaan aikaan, jos naiset kääntyisivät tukemaan toisiaan! Voitaisiinko ajatella, että media saisi vuosikausiksi siviilipalveluksen tai sotaväen valinneet miehet julkisesti toistensa kimppuun, herjaamaan ja panettelemaan toisiaan.

On esitetty, että armeija-aika kasvattaa miehet yhteen. Ero näkyy kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Tiedetään, että tytöt liittoutuvat yhden ystävän kanssa ensimmäisestä päiväkotipäivästä saakka. Kun kolmas tulee paikalle, ei hänelle tehdä tilaa, vaan alkaa kilpailu, kumman kanssa tulija liittoutuu, ja kuka sen jälkeen tiputetaan joukosta pois. Pienet pojat leikkivät laumassa, ja mitä enemmän heitä on, sitä vahvemmiksi he kaikki kokevat itsensä. Eräässä interventiotutkimuksessa yritettiin muuttaa tätä lasten luontaista tapaa: pojat ohjattiin leikkimään pareittain parhaan ystävän kanssa, ja tytöistä rakennettiin ryhmiä. Leikkitapaa onnistuttiin muuttamaan niin pitkäksi aikaa, kun tilanne oli aikuisen tiukassa ohjauksessa. Kun lapset jätettiin omilleen, palautui tilanne heti entiselleen.

Ihminen voi kuitenkin toimia myös vastoin ”luontaisia valmiuksiaan”. Naiset voivat tietoisesti rikkoa itse naisten esteenä olevan lasikaton. Se tapahtuu niin, että naiset päättävät tukea naisia aivan niin kuin miehet ovat kautta ajanlaskun tukeneet toisiaan.

Liisa Keltikangas-Järvinen
psykologian professori
Helsingin yliopisto

Tack för dig, styrmannen Erkki Nordberg

Hakematta käy mielessä verrata RoPS:n pelaajien ja suomalaisten poliitikkojen kohtelua samankokoisten rahasummien hankinnan setvimisessä.

Meinaan, kummalla jengillä on ollut enempi nälkä, heillä vai meillä?

Häkissä on siis 9 futaria (Ukraina, Afrikka), mutta sen ulkopuolella…

Pasilassa asia voitaisiin ilmaista: ”Jumallllauta, Pöysti!”

Otsikko Mendetsian Kansa – sanomalehdestä (syvässä Afrikassa tai Ukrainassa ilmestyvä):

”Valkoinen riistäjä heittää kansalaisiamme tyrmään”

Alaotsikko:

***************Ihmisoikeudet värillisillä ääripohjoisessa kevyttä kauraa

Huomenta.

* * *

Aamun askareeksi kaksi vaalilausetta/ohjelmaa:

1) Korjausrakentamista on lisättävä, makroyhteiskunnan suunnitteluvirheet on korjattava ja vain tuottavia investointeja (+10%) voidaan edistää

2) On tullut aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden aika

Kumpikin lause on esitetty maailmanlaajuisessa katsannossa, mutta missä ja keiden erittäin tunnettujen tahojen toimesta?

Kumpikin ”ohjelma” on esitetty areenoilla, joissa niihin on kiinnitetty erittäin paljon huomiota ja kumpikin on uutisoitu useammalla palstalla myös pienemmissä aviiseissa.
Joten ne ovat tuttuja.

Kummankin tarkoitus on pelastaa koko maailma.

Vai?

Jos kumpikaan ei auennut, laitan esikoistani varten vielä yhden linkin – muutkin sen toki voivat avata:

http://www.social-europe.eu/2011/03/europe-re-divided/

* * *

Osa vieraistani tietää, että saamelaisia (ILO 169) on eduskuntavaaleissa palmusunnuntaina ehdokkaana SFP:n listoilla.

SFP on Amos Anderssonin ja sen sellaisten tuotolla elävä lauma seitsenpistepirkkoja, joiden lähteillä nyt on myös muuan Jörn Donner (ent kom, ent rasisti, ent sdp, ent sit, ent älykäs).

Nyt siis ”ohyra”.
Imee voimiaan RKP:lta tai pikeemin vice versa!

Kun SKP/SKDL/VasL aikanaan kusetti samalla tavoin loisteliaan briljanttia flyygeliä soittavaa kulttuuripersoonaa hänen vanhemmalla iällään, tunsin suurta myötähäpeää.

En Claes Anderssonin vaan kommareiden puolesta.

Nyt nämä rantaruottalaiset tekevät Jörkalla (ja ILO 169:lla?) saman.

* * *

Sitäkin hauskempaa on, että paluumatkalla kirkolta styyrmannin pallilla ja puikoissa bussissamme (321) on mies, joka kertoo väliaikatiedot tuulen suunnasta ja nopeudesta (200 km/t, pohjoisesta) onnikanmatkaajille.

Mies nimittäin ei kerro tietoja på svenska vaan saameksi. Englanniksi. Suomeksi.

Sen verran osaan ILO 169 kieltä, että totean, ettei tarina ole sama kuin suomeksi ja englanniksi, mutta oli se sinne päin.

Perämies Nordberg, Erkki:

Kiihtu!

Pitää tästä lähteä punaisella hirvi-autolla (kts Lapin Kansa 23.3. s. A9) sinne päin, heti pikkutunneilla.

Aikioiden, Snellmanien, Näkkälänjärvien, Saarien ja Nordbergien maan etelärajoille.

* * *

Sillä välin, kun olen ylämaissa, miettikääpä Te tätä (yliviivaukset tekstissä ovat täysin sattumanvaraisia ja eivät minun tekemiäni)

Päivän medisiinapläjäys siis, vassokuu:

Seksi ja muut fyysiset ponnistelut voivat hetkellisesti suurentaa sydäninfarktin vaaraa tunniksi tai pariksi. Riski kuitenkin pienenee tai katoaa, jos seksiä ja liikuntaa harrastaa säännöllisesti, tuore meta-analyysitutkimus osoittaa. Meta-analyysissa yhdistettiin neljäntoista aikaisemman tutkimuksen aineistot.

Seksiin ja ponnisteluun liittyvät riskit koskevat lähinnä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä eikä heidänkään vaaransa ole käytännössä kovin suuri. Tutkijat laskivat, että kymmenentuhannen miehen pitäisi harrastaa seksiä tai liikuntaa tunnin enemmän viikossa, jotta heistä vuosittain kaksi tai kolme saisi niiden laukaiseman sydäninfarktin. Sydänperäisen äkkikuoleman heistä kohtaisi yksi.

Analyysi paljasti lisäksi, että riskit olivat selvästi pienempiä miehillä, jotka olivat aktiivisia (liikunnan tai) seksin saralla. Säännöllinen harrastaminen vähensi riskejä 30-45 % jokaista viikoittaista lisätuntia kohden, tulokset osoittivat.

Havainnot vahvistavat käsitystä, jonka mukaan seksi säännöllinen liikunta ehkäisee sydänsairauksia, mutta yksittäinen kova suoritus voi aiheuttaa oireita etenkin liikuntaan tottumattomilla. Sama koskee seksiä.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Lähde: JAMA 2011;305:1225-1233

* * *

Olen reilusti Napapiirin pohjoispuolella tekemässä tämän päivän ajan ”rehellistä työtä”.

Sitä kohottavampaa on lukea ”herrojen Evan” tilaamaa äänestystä (ei sentään ihan eduskunta- tai kuntavaali-äänestystä – vielä) siitä, mitä muuta olen kaiken muu ohessa viimeiset 27 v tehnyt paitsi elänyt perheen, työn ja harrastusteni parissa (ne jo vievät enemmän aikaa kuin 24/7):

Vain vajaa neljännes on sitä mieltä, että valtaosa poliitikoista on rehellisiä ja tunnollisia ihmisiä. Toisessa kysymyksessä paljastuu, että juuri rehellisyys on tärkein ominaisuus, mitä omalta ehdokkaalta vaaditaan.

Vapsien aika

Päivän hyvä uutinen kärkeen (jos ei sellaiseksi riitä se, että oLii:n piirtämä hirvenpelastus-strippi on tänään Lapin Kansa – sanomalehdessä ”riittävän puhuttelevana”):

Mistä tietää, että on kelpo kunnossa eduskuntavaaleissa taistelevaksi ja valittavaksi?

Siitä, että labran, röntgenin, ultraäänen ja keskustelun jälkeen oma sisätautilääkäri, ikätoveri, kysyy:

”Mikäs se onkaan se sun numero vaaleissa?”.

Vastasin: 79

(”neljän vuoden takuu!”)

* * *

Vaikka isäni on ollut mukana vapauttamassa Viroa 1919 Neuvostoliiton orastavasta sylistä, ei Viron historia ole tähän mennessä isosti kiinnostanut. Toki Jaan Kross on luettuna, jovain.

Kiinnostamattomuus ehkä johtuu siitä, ettei maan historiasta saanut Suomessa kertoa herkän nuoruuteni koululaitoksessa 1950-60-lukujen taitteessa, Kekkosen aikhan.

En tuolloin uskonut näin olleen, mutta siihen aikaan historiaa minulle opettanut kosmopoliitti älykkö on asian minulle useampaan otteeseen näin vakuuttanut.

Viron ja Suomen historia 1900-luvulla on ollut melko lailla samoista syistä aaltoileva. Erilainen, kyllä, mutta samoista syistä.
(Oma kansa, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset).

Aamun otsikko tulee tästä: kun Suomessa lapualaiset saatiin herran nuhteeseen, kävi näin myös Virossa. Vapsit vaiennettiin vastavallankumouksella (Päts).

Mites Suomessa?

Kun Suomessa tämän jälkeen säilyi tahto uhrin antamiseen, näin ei enää ollutkaan Virossa. Mutta Viro antoi uhrinsa yhtä kipeänä, vähän toisessa muodossa (Sofi Oksanen).

Nyt virolainen hakee rahaa ja työtä Suomesta, suomalainen viinaa ja huoria Virosta.

Palaan asiaan, mutta rakastan Suomen maatani, Viroa, pohjoista, eurooppalaisuutta ja tätä helvetin esikartanoa: ihmisen johdattelussa mukamas olevaa biosfääriä.

* * *

Lehdessä on präntättynä, ettei suomalaisilla miehillä ole luontevaa paikkaa, missä he voisivat vaihtaa vaipan.
En lukenut pidemmälle.

Samassa lehdessä väitettiin, että Suomen rahayksiköksi ollaan hankkimassa Kiinan yania.

Molemmat ongelmat ovat niin isoja, että en aio ottaa niihin käynnissä olevassa torailussa (ekv palmusunnuntaina 11, hallelujah & Lordi) kantaa.

Siispä palaan tähän asiaan 18.4. jälkeisenä ajanjaksona (vuoden voitte valita).

Huomenia!

* * *

Maailma näyttää jakautuvan niihin, jotka viimeiseen asti uskovat asiaansa ja paratiisissa sielunvaelluksen myötä odottavaan ikuiseen viisauteen (Kauko-Itä) tai kymmeniin neitsyihin (Lähi-Itä) ja niihin, jotka eivät usko kuin rahaan, rauhaan, järkeen ja sotakaluihin (Länsi).

Kun joku lännessä nyt sitten alkaa uskonsa puitteissa vainota ihmisiä, joilla on ensimmäisen raskauskolmanneksensa aikana XY-säätöpiiriä häiritty (herpes, sytomegalo, streptokokki, HxNz tms), vähenee se vähäkin usko.
Lillukanvarsissa.

Mitäs on seurauksena?

(seuraava virke on tarkoituksella pitkä kuin helluntaiepistola, joten uskokaa pois: se on tarkoituksenikin!!: korostin kaksi sanaa lukihäiriöisille – kolmen geenin säätelemä lukemis/kirjoittamis-”homoseksuaalisuus”)

Lännessä erilaisten pedofiilipappien, homokasvattajien jne kirkko, jolla olisi ollut näinä aikoina aika lailla shintolaisia, hindulaisia, islamilaisia, juutalaisia, roomankirkollisia, konstanttinopolinkirkollisia tai luterilaisia syitä, tarinoita, metaforia ja eettisiä perusteita tuoda liimaa (clue) natisevaan yhteiskuntaan (syrjäytyneiden jne puolesta), menettää mahdollisuutensa.

Lähi- ja Kauko-Idässä näin ei näytä käyvän, mutta syrjäytyneet eivät siellä sitten kyllä paremmin voi.

Sielläkään.

* * *

Seuraan päivittäin – ihan totta, joka päivä! – lääketieteellistä kirjallisuutta (siis tiedeyhteisön raportointia tutkimuksistaan) ja koska seuraan päivittäin myös tilanteita, mitä työssäni kohtaan, leikkaan oheisen lauseen tänne päivän medisiinisenä pläjäyksenä.

Leikkaan sen tuossa esittämistäni syistä vaikkei se suurta osaa vieraistani isosti edes sivua (tiedän, että osa vieraistani ymmärtää yskän):

”Evidence suggests that although the analgesic effects of selective serotonin reuptake inhibitors (fluoxetine, paroxetine, citalopram) are limited and inconsistent, yet they have a superior tolerability profile compared with tricyclic antidepressants”