Olen seurannut hillasato-nimistä ilmiötä vuodesta 1964 alkaen. En asiaa vieläkään oivalla.
Nyt näyttää siltä, ettei hillaa ole. Kevät oli etuajassa.
Ensi viikolla voi olla, että hillaa on.
Tai sitten sitä ei ole.
Tai sitten sitä jo nyt on.
Ota tuosta nyt sitten selvää. Ainakin minä otan polkupyörän pois taloni juhannusruusuaidasta.
En tiedä, miksi se on sinne joutunut.
Enkä tiedä sitä, miksi eilen niin monella oli hillaa ämpärikaupalla.
* * *
Tolstoi kait se oli: Sota ja rauha.
Pari suomalaista vaikuttajaa antaa sille uuden nimen:
Kansantalous (Martti Hetemäki)
Pohjoinen liitto (Esko Riepula)
Jos minä nyt olisin nuori ja asuisin Lapissa tai Kainuussa, minä lähtisin.
Jättäisin lähtemättä vain siinä tapauksessa, että sielu pistäisi todella lujasti vastaan.
Mutta en lähtisi Lahteen tai Turkuun.
Lähtisin Keltaisen tai Tyynen meren ranthan.
Tänne hemmokoskiniemien maahan en jäisi kuin siinä tapauksessa, että olisin rakentanut ruoka- ja vesitalouteni siten, ettei se näistä hemmoista olisi mitenkään kiinni.
* * *
Pieni poiminta (kaksi asiaa) kotisivuiltani (koska asiasta on kysytty):
Harvardilainen tuore tutkimus todistaa, että ihmiskunnalla on liki 100%:sti sama etos: altruismi (siis vuorisaarna ja Kantin kategorinen imperatiivi: mitä toiselta toivon, teen sen hänelle).
Tämä ”yleinen omatunto” on mitä ilmeisimmin geeneissämme ja se on havaittavissa myös useilla eläinlajeilla.
Syntyessämme olemme temperamentiltamme joko kontrollihakuisia, aloittellisia tai negatiivisia.
Ensimmäisten vuosien kasvatuksen tai kasvattamattomuuden jäljiltä olemme kouluun mennessämme voineet vaihtaa temperamentti-uriamme tai kehittää niitä johonkin viidestä vaihtoehdosta:
Uudelle avoimiksi, ulospäinsuuntautuneiksi, sovinnollisiksi,
tunnollisiksi tai
neuroottisiksi.
Valintaamme vaikuttavat myös muut kuin lähikasvatuksen tuottamat sosiaaliset, elimelliset ja psykologiset verkostot ja tekijät, joiden vallitessa kasvamisemme alle kouluikäisinä tapahtuu.
Tällä kantilaisella sisäisellä omallatunnolla ja tuolla temperamentilla lähdemme sitten ”suhteiden” maailmaan.
Kun verkostoissamme sitten tapahtuu muutoksia ja kohtaamme uhkaavia tai palkitsevia tilanteita (epäonnea, onnea, onnettomuuksia ja hienoja asioita), ne käsitellään enemmän tai vähemmän joustavissa sisäisissä verkoissamme, joiden ääripäissä ovat tietoisen havaitsemisen ja oppimisen verkko toisaalta, syvällä sielun syövereissä oleva ydintietoisuuden ja tunteiden verkko toisaalta.
Kun ristiriitoja ja onnettomia asoita sitten tulee vastaan, mitataan noiden verkkojen oma flexibliteetti – joustavuus – ja niiden keskinäinen toiminta, koheesio.
Jos kaikki ei ole hyvin, noissa verkoissa syntyy ”tulipaloja” ja törmäyksiä, joiden seurauksena tulee tarpeelliseksi, jopa pakoksi tehdä, ajatella tai tuntea jotain: luovuus, luopuminen, tuska, kipu, masennus, harhaisuus, lama, jopa kuolema.
Tässä verkossa me psykiatriassa sitten toimimme. Etsimme keinoja helpottaa vaikeita oireita ja kehityskulkuja, mutta myös keinoja tukea laadukkaita tunnelmia ja tapoja.
Sitä tämä on, ihmisen auttaminen hänen ehdoillaan, mutta auttajan tiedolla, kokemuksella ja erilaisilla käytettävissä olevilla mahdollisimman haitattomilla keinoilla (lääkkeet, muut ruumiilliset hoidot, oppimisterapiat, oivallusterapiat, muistot ja niitä neutraloiden tai lievittäen käsittelevät terapiat ja uskoa huomiseen lisäävät puuttumiset ja avittamiset).
GABAn, servomekanismien ja hermokasvutekijöiden maailmaan palaan toiste.
1. lokakuuta 2009 14:31:40
——————————————————————————–
Nimi : arktinen puskurikapasitoija
Viesti : Pieni tietoisku depression luonteesta uusimman tutkimuksen valossa:
Tausta ”murkumielessä” on usein perinnöllinen ja/tai varhaisiin vaikeisiin kokemuksiin pohjautuva, mutta myös elimellisillä aivotekijöillä on osuutensa (päihteet, aivovammat, ruumiilliset sairaudet, lääkkeet).
Laukaisevia tekijöitä alakulolle ovat kunkin yksilön isona kokemat uhkat ja menetykset (yhteistä sääntöä sille, mikä on merkityksellistä, ei ole).
Aivojen otsa-alueella toimintaverkot, joita tarvitaan yhteistyöhön mantelitumakkeen kanssa, näyttävät ”laiskistuvan”, jolloin aivojen elastiteetti (joustavuus) näissä verkoissa vähenee.
Tällöin mantelitumake, joka ehkä eniten vastaa mielialan ja psyykisen kivun, ahdistuksen, säätelystä, pääsee ”kärähtämään” eikä otsalohkon tasaava vaikutus riitä sammuttamaan ”tunteiden paloa”.
Hoidossa tässä voimakkaassa alakulossa on mantelitumakkeen liekkien maltillistaminen – ei sammuttaminen – ja otsalohkon toiminnan palauttaminen normaaliksi.
Tätä kautta verkostojen elastiteetti – joustavuus – ja säätökierrot palaavat normaaliksi.
Otsalohkoon päästään vaikuttamaan aktivoiden – koska siellä on tietoisuutta, järkeä ja oivallusta – jos niiden ulkoseinässä oleva ”akkuna ja ukset” saadaa auki.
Jos ihminen saadaan vastaanottavaiseksi – lääkitys, rauhoittaminen, turvallisuudentunne, ennustettavuuden palauttaminen – voidaan toimintaa tukea luottamuksellisilla keskusteluilla, joissa vaikeita asioita voidaan ”purkaa”. Eräs varsin tehokas keino on kirjoittaminen (oikein tutkitusti näin on). Päiväkirja – lukittuun paikkaan kätkettäväkin – toimii tuollaisessa tilanteessa varsin oivallisesti. Myös taide (musiikki, kirjallisuus, näytelmät, kuvataide, elokuvat jne) toimii usein, jos vain ikkuna onnistutaan avaamaan.
Kun elastiteetti palaa, voidaan erilaiset kemialliset jutut ja vaikuttamiset ”purkaa” (päihteet, lääkkeet, kirkasvalot, muut ”hoidot”), mutta jos rankka alakulo sitten kerran-pari toistuu, on sitä viisainta pikkuisen jatkuvasti esim lääkkeillä kammmitsoida jotta tuo verkosto – siis otsalohko/mantelitumake – pysyisi elastisena jähmeän ja murtumisalttiin toivottomuuden sijasta.
Palaan asiaan ”psykiatria”-linkissä, kunhan ehdin.
* * *
Olen seurannut suomalaista ryssä-on-ryssä-on ryssä – keskustelua, jota Lapissa on ylläpitänyt muuan hemmo.
Nyt se keskustelu on siirtynyt itään:
”Venäjän vallanpitäjiä tukevat nuorisoliikkeet ovat rinnastaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalaisen tuomarin Päivi Hirvelän natseihin.
Hirvelä esiintyy nuorisoliikkeiden kokoamassa näyttelyssä. Hänen kuvansa on liimattu seipään nokkaan kiinnitettyyn muovipäähän, jonka ylle on puettu natsihattu.
Näyttely on esillä Venäjällä valtavalla Seligerjärven kesäleirillä, jossa käy kuukauden aikana 20 000 Kremlin politiikkaa tukevaa nuorta. Leirin rahoittaa Venäjän valtion nuorisokomitea.
Liikkeet syyttävät Hirvelää ja muita EIT-tuomareita ”Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnin päätösten kumoamisesta”.”
(lähde: HS)