Myrskyn merkki

Keskiviikko-iltana katsoin YLE-Teemalta elokuvan ”Neljä minuuttia” (Chris Krauss).

Tarinan viesti liippaa läheltä edellisissä bloggauksissani käsittelemiäni kahta pianokonserttia (Poznan, Rovaniemi).

Jos ja kun onnistun työssäni, se sisältää tuollaisten kokemusten jakamisen niiden kanssa, jotka ovat elämässään joutuneet enemmän tai vähemmän suoritustilaan.

Jos joku noista kolmesta tilaisuudesta (oppitunnista) jäi arvoisilta vierailtani kokematta, suosittelen jatkossa kuitenkin tällaisten poimimista tiedon valtavirroista.

Kolmeen minuuttiin supistettuna viesti on aavisteltavissa ties monennenko kerran linkittämässäni suuren Suomen-ystävän ”heitossa”:

Hyvää matkaa epigeneettisiin tanssiaisiin: savun tulo korvista ehkä lakkaa? (tunne kuljettaa viestiään järjelle, ei toiseen suuntaan)

* * *

Hyät vieraani, tänään on torstai ja siis sillisalaatin vuoro.
Kryptaamiseksi ja verbaali-ryteiköksi sitä myös voisi kutsua.

Moton aamun tekstille leikkaan aamun iltapäivälehdestä:

Vielä kovempaan nauruun yleisö yltyi, kun ohjelman juontaja Maria Veitola kysyi, miten hän on päätynyt menemään miehen kanssa naimisiin

Selväsanaisen, linjakkaan bloggauksen ystävät siirtynevät Soinin Plokiin tai Kemppisen vieraaksi (Kemppinen kirjoittaa tänään tekijänoikeudesta tekstin, jota edes Juutas Käkriäinen ei selittäisi, saati lukija).

No niin:

Siihen aikaan kun…

Oli se kovaa.

Muistelen Maurimyrskyä, kun olin sotaharjoituksessa.

Ei sitä kummia tarvitse, että pappa voi muistella: nasakka tuuli.

* * *

Olen käynyt työpaikalla jonkinlaista kinaa siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.

Olen siinä väännössä 25 vuoden ajan onnistunut ensin yksin, sitten joukolla.

Taisteluja tosin olen hävinnyt, mutta en sotaa.

Nyt näyttää, että olemme häviämässä enemmän.
Sodan heksisyyttä, tyhmyyttä ja kokemattomuutta (siis enemmistöä) vastaan.
Ihmisen puolesta?

Sodan sellaista vastaan, jota parhaiten kuvataan kirjassa ”Rakkaani, valittuni”, jonka kirjoitti Albert Cohen (Otava 2005).
Aiheena kirjassa on paitsi rakkaus-tragedia, myöskin Kansainliiton rappio ja tuho (Geneve, II Maailmansota, juutalaisten joukkomurha)

No, ei tämä ensimmmäinen hävitty taistelu tai sota minun taipaleellani ollut.

Suuri tosin, ehkä viiden kärkiryhmässä?

Eikä tarkoitukseni ole vielä alkaa laskea ruumiita tai haavoittuneita. Tai olisiko sittenkin aika: lähteä rauhanneuvottteluihin tappioden minimoimista kalkyloiden.

Tämä asia, organisaatiossa oleva tyhmyyden hidasvoima, voittaa miltei aina eikä Turvaneuvostoa tarvitse nostaa jalalle.
Veronmaksaja maksaa.

Sellaiseen Turvaneuvostoon Suomi nyt kuitekin pyrkii.
Maailman mitassa:
Suomen presidentti Tarja Halonen jätti keskiviikkona hyvästit YK:n yleiskokouksen puhujanpöntölle pitämällä Suomen puheenvuoron kokouksen avajaisviikolla.
Halosen mukaan tunnelma yleiskokouksen istuntosalissa oli kuuma, mikä johtui ilmastoinnin heikkoudesta
…”

Turvaneuvostosta hyppy kuntarakenteeseen:

Hannes Manninen sen aamun lehdessä sanoi: Lapissa voidaan olla rauhassa, Virkkusen kuntauudistus kaatuu Sipoon, Tampereen, Vaasan, Porin ja Turun taisteluihin, sota on voitettu (pyrrhoksen voittoon, jovain?).

Viittaan uudelleen Cohenin kirjaan (Mo Chuisle) ja merkitsen hymiöillä:

:no: :crazy:

Yritän vielä matkalla Marjatan jäähyväiskahveille – torikahvio sulkeutuu talveksi – lauhtua Händel´n ”Lascia Ch´io Pianza”-sävelin (Radio Yle 1, Lesley Garret), mutta kun eilen Marjatan kahvi oli yönyli nukkunutta, tänään uinahduksen oli kokenut kylmänläntä munkki.

Mieli ei siitä siis noussut.

Huomenta

* * *

Huomaan demareiden sotivan tutkainta vastaan.
He – kansanedustajat – ovat jääneet pois valiokuntamatkalta.
Mieltä osoittaakseen, I quess.

Ensin kulmakarvani nousivat ja suusta pääsi ”ohhoh”.

Mutta sitten luin eteeenpäin.

Matka suuntautui Tallinnaan (so ystävät lähellä, viholliset kaukana, 1,5 miljoonaa asukasta jne jne).

Eri juttu, jos asiaa olisi ollut Brasiliaan – jonne sitä kyllä olisi: brasseilta saa nykyisin oppia siitä, miten menestystä hallinnoidaan.

Ja jalkapalloa pelataan.

Ja vahvaa natsirikollisten virtaa säädellään ja hyödynnetään transatlanttisesti (kts 1944-46).

Vettä pitkin:

http://www.hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

Toen perrään hallintovaliokunnan ei-Halla-aho-jäsenet ovat pahassa rakosessa – yhtä pahassa kuin VR:n matkustajat.

Mielenkiinto ei enää kohdistu siihen, kulkeeko juna tai toteutuuko esityslista vaan ehtiikö konduktööri tai mokaako/menestyykö Halla-aho.

Kokenut kondukt…siis poliitikko tosin tietää, että sitä varten on valiokuntasihteeristö (on sen staroilla komeampikin nimi, mutta olkoon), että lait tulevat aikanaan vaikeuttamaan järjen käyttöä valtakunnassa.
”Veturinkuljettajat heiluttaa” oli muinoisen rainan nimi tässä.

Backmanin mukaan valiokunnan demarijäsenillä ei ollut mitään ohjeistusta jäädä pois matkalta.

Olen sen verran positiivinen, että mietin, olisiko heillä ollut sitten ohjeistusta osallistua matkalle?

* * *

Päivän medisiinapläjäys kuuluu kivuliaille:

Parhaat lääkkeet ylsivät hyvään tehoon 70 prosentilla potilaista ja huonoimmat 30 prosentilla. Kivut pysyivät poissa 2-20 tuntiin lääkkeestä ja annoksesta riippuen.

Parhaiten tehosivat ibuprofeeni (400 mg), diklofenaakki (50 mg), etorikoksibi (120 mg), parasetamolin (1 000 mg) ja kodeiinin (60 mg) yhdistelmä, selekoksibi (400 mg) ja naprokseeni (500/550 mg).

Yli kahdeksan tunnin kivunlievitykseen pystyivät etorikoksibi (120 mg), diflunisaali (ei Suomessa)(500 mg), oksikodonin (10 mg) ja parasetamolin (650 mg) yhdistelmä (ei Suomessa), naprokseeni (500/550 mg) ja selekoksibi (400 mg).

Tulokset osoittavat, että useat kipulääkkeet ja niiden yhdistelmät ovat tehokkaita monille, mutta mikään lääke ei takaa lievitystä kaikille. Siksi potilaiden ei pitäisi yllättyä, jos heille annettu kipulääke ei heti tepsi ja se pitää vaihtaa toiseen.”

Uutispalvelu Duodecim

* * *

Koska politiikassa mukana olemiseni selittyy osin ihanteellisella naiiviudella, olen kahdesta asiasta nyt näreissäni.

Toinen on se, että varsin kokeneet neljä suomalaista demarikansanedustajaa aiheuttavat tilanteen, jossa heidän jäämisensä pois Halla-ahon ruskaretkeltä voidaan tulkita mielenosoitukseksi.

Kovin lapsellista ja harkitsematonta.

Toinen on se, että Suomi uskovaisen abortinvastustajalääkärin ja homofoobikon johdolla hyppää Euroopan rasistisimman maan kelkkaan ja ajaa Hitlerin ja Stalinin alunperin tuhoamat kaksi maata (Bulgaria ja Romania) Mustaan mereen, kun EU:n tarkoitus oli ottaa heidät mukaan kaikkia niitä vapauksia opettelemaan, joista EU:n ydin on rakennettu.

Kovin kyynistä ja julmaa, Stalinin ja Hitlerin haamujen mielen mukaista arroganttia (kahden) kansan edun ja asian tölvimistä.

Linjanvalinta on ehkä yksi askelmerkki matkalla suoraan YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä kohden tai siitä jyrkästi poispäin.

Nyt kannattaisi ehkä katsoa, kuka on eduskunnan EU-valiokunnan (Suuri valiokunta), kuka Ulkoasiainvaliokunnan pj.
UTVA, jolle asia myös kuuluu, on joko Kataisen tai Halosen ”heiniä”.

Vastaukset tämän blogin keskustelu-osioon.






(jos ette jaksa katsoa, kerron: Mia-Petra Kumpula-Natri sdp, Timo Soini, The Finns)

* * *

Tänään klo 21:00 Yle-Teemalla aivokuolleet kertovat kokemuksistaan. A-Tlkissa vähän saman juttu (”murhasinko mieheni vai raiskasinko lapseni?”!
Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.

Tosin, nyt kun ohjelma on nähty, en sitäkään suosittelisi.
Roskaa.
Nukkumaanmenoa suosittelen.

Mainokset