Nietzchen oikeinkirjoitus

Tiistain ajan St Esther edelleen kostutti seuruettamme, mutta ei estänyt minua tutustumasta nykyisen valtiokäsityksen juuriin, jotka löytyvät pikkuruisesta Münsnterin raatihuoneen salista ja pätevät edelleen, sanoivatpa Putin, Trump, Sipilä, Orpo tai Tuomas Pöysti mitä tahansa (Jacce Södermanilta kannattaa kysyä niin kauan kuin hän vielä on vastausvoimainen).

Münsterin kymmenen vuoden välein toistuvan kuvanveistoptojektin (viides) sateisesta puistosta bongaan Halla-ahon ja Heikinheimon miettimästä Nietzchea ja sanskriittia sateenvarjojen alta: ”Aika velikultia” sanoisi Pohjantähden Väinö Linna, mitä lie sanoisi Veijo Meri (”Huonot tiet, hyvät hevoset”).

Löysimme myös katedraalista lempipyhimyksemme (St Paulin katedraali, yli viisimetrisenä, sauvan tuella vaeltava Pyhä Kristoforos, Jeesuslapsi harteillaan). Kristoforos suojaa äkkikuolemalta ja on matkustajien ja pyhiinvaeltajien suojelija. Tämänkertainen jätti on vuodelta 1627.

Alkaa olla yhteenvedon aika, ystäväni. Kuudessa vuodessa pyhiinvaelluksemme Euroopan ytimiin taitaa olla jo loppusuoralla. Vesihauta ohitetaan torstaina (Itämeri, M/S Finnmaid).

Kuitenkin vielä keskiviikon nimiin edessämme ovat Bremenin soittoniekat, Roland ja raatihuone. Kaikkea eivät siis liittoutuneet 1943-45 tästä maailman yliopistojen kärkikymmenikköön ulottuvasta tiedeihmeestä ole kivikauteen pommittaneet.

Tai sitten täälläkin, ei Trumpin Amerikassa, tuhkasta nousee Fenixlintu.

Kuva (-aLii- 25.7.-17): Halla-aho (alive) ja Mätämuna-Heikinheimo (r.i.p.), vas. sateenvarjojen suojassa pohtivat  Nietzchen kiven (Nietzches Rock, Justin Moterly, 2017), oik, arvoitusta sanskriitin kielellä