Vesihaudan kohdalla

Lämmin päivä vaihtui sateettomaan iltaan, mutta jälleen kerran Bremen petti. Edellisellä kerralla ”aasi, koira, kissa ja kukko” lauloivat ivalaulunsa (Bremenin soittoniekat, kts Grimm) jo kylän rajalla, mutta tällä kertaa Roland, baskien Kaarle I:n aikana n 700 jKr tappama,tuhosi automme takalasin:

”Ei koskaan enää Bremeniin”, päätti triomme. Nyt lopullisesti. Viime kerralla murtui olkapää, nyt siis tonnin autonklasi.

Laiva sentään odotti ”Skandivavian Kaj” ja kapteeni lupaili, ettei Putinin jo vanhentunut ”Uus-Kursk” upota kuin korkeintaan itsensä.

Kahdella taidehistorioitsijalla ja minulla on aikaa tänään kokonainen merellinen, sinileväinen ja kahden kaasuputken päällinen päivä miettiä kuuden vuoden projektimme nordstriimausta, lähteenä mm toimittaja Mykkäsen analyysi ainoasta ja oikeasta EU-päättäjästämme, jonka tehtävä on kantaa vuorenvalloittajan värkit Everestin huipulle.

Että sellaisia Sherpoja torstain aamulle.

Aamun kuva (-aLii- 26.7.-17): perssieeseen ammuttu DatSun