Eilisen tulipalopakkanen on lauhtunut eteläntuomalle turistille somaksi joulupukki- ja Lucia-sääksi. -11,2C, lentokoneita on ilmassa, ilmasta & ilmaan niin paljon, ettei niiden ajoissaolosta voi edes arvata. Vuoden vilkkain joulupukinkatsantaviikonloppu Rovaniemellä, 1000 lentoa.
Lucia tuo valon pimeään, joskin tarina hänen kuolemastaan on St Nikolauksen taruakin hurjempi: verta, hikeä, kyyneleitä.
1971 joulun alla aloitin potilastyöni Lapissa kouluttajinani parhaasta päästään ylilääkärit Jorma Ervasti, Erkki Apajalahti ja Pekka Raudaskoski. Viimemainittu on edelleen elossa kouluttajanani, nyt facebook-verkossa. Mietimme parhaillaan Antti Eskolan vanhuutta (erinomainen ”aapinen”, Kirjapaja 2016).
Yksi nimi 45 vuoden Lapin Neljän Tuulen oppikoulustani on tänään nostettava esiin. Hän on Abdel, pohjois-afrikkalaislähtöinen sunni tai shiia. Hänen koulutusvälineensä ja karttakeppinsä on myös kuolema niinkuin muidenkin Hippokrateideni oli.
Memento mori – Muista, olet kuoleva
Kuoleman sijasta Abdel käytti tosin kovin usein luupäiden oppilaidensa ymmärrykseen päästäkseen välineenään hernettä. Hän todisti, että suuret ilmiöt ovat suuria jo silloin, kun ne ovat herneen kokoisia. Silloin ne ovat kuin tacit message, hiljainen viesti, joka pian täyttää koko elämän.
Kun kysyin häneltä, mitä eroa on sunneilla ja shiioilla, hän naurahti, mutta ei kuivasti ja totesi, että toiset puhuvat suoraan Jumalan kanssa, toiset käyttävät profeettoja sanansaattajina tai välimiehinä.
Mihin tässä herneiden ja kuolemien maailmassa sitten pitäisi kiinnittää huomionsa, että oikein sekä sievästi eläisi ja pahan sijasta aiheuttaisi hyvää?
Että Mosulin, Aleppon, Kulttuurivallankumoksen, Treblinkan menneiden ja Keski-Afrikan tulossa olevan katastrofin sijasta edistäisi Lucian sanomaa, jossa Vaasankin sairaalassa olisi täysi päivystys-tarjonta, ei pelkästään Seinäjoella.
Tuo Vaasan sairaalan päivystys on samanlainen herne kuin Rovaniemen Ounasvaaran uimahallin 50 metrin rata.
Tacit message eli herne, joka jo nyt saattaa sissiarmeijaa koko viidakkoon lähetellessään olla valloittamassa helahoidon tappaakseen sen sitten – vain omaa elämäänsä edistääkseen.
Ihan sama, puhuuko päättäjä suoraan kansan kanssa jumalana äänin 34-33 (äänestäen Oulun kaupunginjohtajaksi Lucian aattona valittiin valtionvarainministeriön ylijohtaja) vai puhuuko hän profeettojensa välityksellä niillä viesteillä, joita harva osaa lukea. Tai toki osaa, mutta mieluummin toimii kuin sankari eilisessä TV-dekkarissa (LIV-kanava, Beck, 2006).
Kaamoksen ahdistunut vaeltaja laittaa päänsä syvälle pohjois-afrikkalaisen erämaan hiekkaan, jolloin vain takaliston ja peräpään silmä strutsista näkee sen valon, jota näin pimeänä päivänä ihana Lucia-neito Aleksanterinkadulle tuo. Senaatintorin varteen, josta niin pää- kuin valtionvarainministeritkin näkevät markkinoiden kuhinan.
Suomenruotsalaisen rahavallan näkevät varsinais-suomalainen Petteri- ja puolankalainen Juha-poika; juuri kirjallisuuden Finlahdia-palkinnolla ylistetyn pietarilais-engeliläisen logiikan.
Onneksi on Fingerpori.
Arktinen puskurikapasiteetti 