El Cóndor Pasa

Ilma juuri seisoo, mutta onhan se kiva lukea YLE-uutisista, että vesi Atlantilla 3 vuotta sitten muodosti 19 metriä korkean aallon. Syynä oli pohjoiseen siirtymässä ollut kylmä, mutta nyt sieltä on tulossa vähän lämpöisempää jouluksi. Vielä kuitenkin pakkasen puolella ollaan: -13,8C.

Täysikuu mollottaa huuli hämmästyksestä ymmyrkäisenä Perämeren puolella taivasta tätä touhuamme katsellen.

 

Muun tekemisen (kinkku, sinappi, kuusi) puutteessa katsoimme vaimon kanssa televisiosta 10 vuotta vanhan Beck-elokuvan.

Siinä tällä kertaa aina niin toivottomasti suomenruotsalaiseen/ruotsinsuomalaiseen naispoliisiin rakastunut riikinruotsalainen komisario yhdessä sadistis-väkivaltaisen kollegansa kanssa ratkaisi korppikotkan (El Cóndor) ongelman. Eikä edelleenkään saanut vastakaikua rakkaudelleen.

Tarinan juoneen on sisäänkirjoitettu melkoinen laajempikin korppikotka-rooli. Päähallituspuolueen tuloista Ruotsissa 40% tuli uhkapelistä, joka puolestaan aiheutti murhia, ryöstöjä, kiristystä, huumerikollisuutta ja vaikeata syrjäytymistä. Vaikka filmin suomentajalta olivatkin menneet miljoonat ja miljardit sekaisin kuin Sibelius-Akatemiassa viime päivinä Vaasan veren vapistessa, oli viesti selvä:

Sossut ovat roistoja, aivan pahimpia kaikista”.

Onkos tämä totta? Onko naapurimaassa kymmeniä vuosia valtaa pitänyt, pää- ja ulkoministerinsä tapattanut puolue itse asiassa mafia ja miten sitten mahtaa olla täällä Outokummun ja Gutzetin saastuttaman Perämeren Iivana (IV) Julman puolella?

Korppikotka dekkarin tarinassa tarkoittaa sellaista henkilöä, joka seuraa toisten tuloksentekoyrityksiä eli rahan syytämistä hedelmäpeliin ja ryhtyy itse pelaamaan vasta kun edelliset ressukat ovat ”jasson” kolikkouurnat täyttäneet.

Miten on?

Koska Suomessa ei ole sellaista kymmenien vuosien yhden suvun tai puolueen ylivaltaa kuin on naapurimaissamme (Ruotsi, Neuvostoliitto, Venäjä), ei täällä myöskään korppikotka ole pelkästään ja vain sossu niinkuin se vielä 10 vuotta sitten näyttää Ruotsissa elokuvakäsikirjoittajan ja dekkarikirjailijan (Wahlöön tai Wahlroosin tai Nalle?) mielestä olleen.

Sähköpostilaatikkoon kilahti tiedote: Raha-automaattiyhdistys (RAY), Veikkaus ja FinnToto ovat yhdistymässä reilun parin viikon kuluttua. Syntyy yksi ja ainoa Veikkaus-niminen pelihelvetti, katoavat vasenkätiset rosvot ja hevosurheilu.

Kuka tässä suomalaisessa pelissä on korppikotka ja kuka taas se viimeiset veriset hikipisaransa peliautomaattiin maitokaupan sijasta itkien valuttava uhri?.

Laitanpa nappulat shakkilaudalle, mustat ja valkeat. Alan antaa niille nimiä ja ”gambiitille” sääntöjä.

Sote, sairaanhoitopiiri, lääni, kunta, kunnansairaala, äitiys- ja lastenneuvola, mielenterveystoimisto, läänin- ja piirisairaala, tuberkuloosiparantola ja huoltotoimisto, A- ja B-mielisairaala, yliopistosairaala, reumasairaala.

Lisää nimiä ja nappuloita: Boije, Mehiläinen, Diakonissalaitos, Siilinjärvi, Rauhanlahti, Punkaharju, Naantali, Savonlinna, Runni, Heinola.

Jätän kirkot (Lutheruksen ja Ryssän), YLEn ja urheilun (FC Santa Claus) käsittelemättä.

Katson läpi ne tahot, jotka ovat vuosittain saaneet toimintaansa varoja ravi- ja jalkapalloveikkauksesta tai pajatsonpeluusta. Tai taitopeleistä kuten Keno, Lotto, Jokeri ja Naapurit. Tai raaputtamalla, kuten Ässä, Casino ja Joulukalenteri.

Sitten käyn vielä läpi, kuka ja millä mahdaatilla käyttää valtaa niissä ”nappuloissa”, joita juuri laudalleni järjestelin. Sillä on nimi:

KOLMAS SEKTORI

Vertasin sitä moukkajoukkiota sote-uudistuksen siihen osaan, joka ei ole kunnan-, maa- tai ylioppilaskunnan sairaala. Siihen osaan, joka ei ole Brexit-Kuningaskunnasta (London City, Macao Market) hallinnoitu Suomen Terveystalo, Mehiläinen, Attendo & Co ja sinne päin kallelleen menossa oleva Pihlajalinna & al.

Sitten mietin taas uudelleen, onko kyseessä Korppikotka (Beck ja käsikirjoittajansa Sjövall ja Wahlö sekä heidän punatukkainen pikkuroistonsa) vai joko ”El Cóndor Pasa”?

Joko Kotka lensi aurinkoon tai ainakin ohi.

Kun seuraavan kerran innostun yhteiskunnallisesti paljastavista poliisitarinoista, käyn imaisemassa verkosta tai vuokraamasta ”Makuuni”sta elokuvan ”Komisario Palmun erehdys” tai sitä vieläkin paremman ”Kaasua, komisario Palmu”. Tai ehkä sittenkin kuuntelen Palmu-filmistä (käsikirjoitus Mika Waltari) pelkästään Leo Jokelan rapsakkaan ja suomalaista yhteiskuntaa loistavasti kuvaavan

Silimät tummat niinkuin jouluinen yö”