Kankeasti hiljaa

Ei ihan kolmeakymmentä kylmää, lauhtuu loppuviikosta?

On taas kulunut kolme viikkoa, joten siivouspäivä.
On kulunut viikko, joten vastaanotto kauppakeskuksen viidennessä kerroksessa.
On kulunut päivä, joten yksi uusi lääke.
On kulunut 10 vuotta, joten taas oli hätä sydämen kanssa, mutta ”poika ei polttanut sydämens” vaan sikarin, joten elämä jatkuu.
Elämän kalentereita, kun on yli 25 vuotta ollut naimisissa. Hopeahääpäivä plakkarissa. Se viittaisi viisauteen puhumisen hopeasta, vaikenemisen kullasta.

Käsillä oleva, ensi viikon maananataina ilmestyvä lehti opastaa käyttämään vaikenemista hankittaessa sellaista, mitä muutoin ei saa.

Asia on ollut esillä viime aikoina usein. Joku on jäänyt kiinni pienestä tai isosta pahasta ja media vaatii häntä avautumaan: ”Kerro heti kaikki, niin pääset vähimmällä”.

Minulla on muuan tuttu neuvonta-toimiston johtaja, joka on kanssani samaa mieltä: useimmiten kaiken kertominen ei riitä ja asia aina vain pahenee.
Ajatella nyt esimerkiksi Matti Nykästä.

Mitä harkitummin ja vastuullisemmin (oikeastaan vastuuttomimmin) olet hiljaa siitä, mitä on tapahtunut ja mitä erityisesti ei, sitä vähemmällä pääsevät niin asiasi kuin sinä itsekin.

Tällainen hiljaisuus on ”kuulijalle” pirullista. Se on lamaavaa, syyllistävää, nolottavaa, pelottavaa, raivostuttavaa.
Englannin kielen sana on awkward: vaikea, kömpelö, hankala, kankea, tuskallinen, vastenmielinen, yököttävä, piinallinen, kiusallinen, nolo, sopimaton, taitamaton, tökerö, tukala ja hapuileva.

On siinä haastattelua tai syväkurkkutietoa penkovalla long-play-osaajalla sanavarastoa millä luonnehtia avioparia, joka on päässyt puhumisen hopeasta (25 vuotta naimisissa, puhu!) vaikenemisen kultaan (50 vaimisissa, ei enää sanoja!).

Olen tuon tutun henkilöstö- ja yritysvalmentajan kanssa asiassa samaa mieltä, joskaan en tiedä vielä, kumpi ensin oli samaa mieltä.

Mitä enemmän kysytään, sen enemmän vaietaan.

Itse asiassa tämä toimii. Jos malttaa tiukassa tilanteessa pitää suunsa kiinni ylimääräiset muutamat sekunnit, diili saattaa tulla kotiin.
Miten lie, jos vaikenee kymmeniksi vuosiksi?
Tiedän, olen sitäkin kokeillut.

Siitä saa taakan, jota on sitä raskaampi kantaa, mitä heikommiksi hartiat, jalat ja sydän tulevat.

Mutta alkuperäiseen asiaan: hiljaisuudella voit hallita ja voittaa vaikeitakin tilanteita, mutta et itseäsi.

Aamun kuva (-aLii-7.3.-18): ”On lunta, on, kesän päällä”