EU, SoTe ja maakunnat

-13,2C, lupeissa on lunta ja runsaasti sydänkuolemia (lumen pukkaaminen ja hiihtäminen).
Hyvää naistenpäivää.

1967 olin ehdolla Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa (HYY).

Minut valittiin varasijalle, josta käsin osallistuin kohtuudella Helsingin keskustan arvokkaimman korttelin hallintaan.

Siinä sivussa osa edustajistoa innostui valtaamaan Vanhaa ja äänioikeutta.

Yhteiskunnan kannalta Laanisen johtaman edustajiston tärkein tehtävä tuntui olevan astilautana tulevalle Suomen poliittiselle eliitille toimiminen. Kokoomuksesta taistolaisiin.

Kymmenen vuoden kuluttua äänestin ensimmäistä kertaa Lapissa kuntavaaleissa Muurolan mielisairaalakylän koululla, esikoinen selässä kantorepussa.

Ehdokkaani pääsi läpi.

Sen jälkeisissä vaaleissa (>30 kpl) olen ollut ehdokkaana ja äänestänyt. Seurakunta, kunta, eduskunta, EU, E-osuusliike, Puolue, Suomen Lääkäriliitto, Suomi-yhtiön edustajisto jne jne.

Nyt on edessä vielä aivan uusi alue: S-osuusliike (halpuutus, muistattehan).

Tässä äänestys- ja ehdokas-toiminnassani on ollut selkeä tavoite, jonka minulle antoi minua edeltänyt, 1900-luvulla (1900-1915) syntynyt sotia kovasti käynyt perheeni ja sukuni ikäluokka.

Rauha

Nyt on maassamme aika pikapuoliin edessä vielä lukkoonlyömättömässä järjestyksessä siis S-osuusliikkeen, 18 maakunnan, Oulun piispan, Suomen ev lut seurakuntien kirkkovaltuustojen, EU:n parlamentin ja Suomen eduskunnan vaalit.

Tottakai olen äänestämässä kaikissa, mutta vaaliin en ihan kaikissa osallistu.
Kun olen näet ennen ollut. Osuusliikkeiden puolella tosin vain punapääoman puolella.

Euroopan unioni ja samalla Eurooppa on tullut viime vuosikymmeninä, 1995 alkaen, poliittisena verkkona minulle perusteellisen luoteeni takia varsin tutuksi.
Siellä suomalaisia ovat kunnialla edustaneet Jan Store, Antti Satuli, Eikka Kosonen ja Timo Pesonen.
Jari Vilén saa myös tunnustukseni.

Lisäksi Euroopan unionissa on ahkeroinut tuhansia suomalaisia, osa Suomen eduksi osa mitättömästi, osa haitaksi.

Euroopan parlamentissa suomalaista äänestäjää ja omaa eurooppalaista puoluettaan edustaa ja edistää toistakymmentä europarlamentaarikkoa. Usein puolueen (oikeisto, vasemmisto, keskusta, änkyrät) etu menee vahvasti keulassa.

Kun heitä paljon tunnen, en kehtaa yhtäkään sellaista nostaa tikun nokkaan, jolta ”se nyt ei oikein ole sujunut”.

Heistä aika moni on esiintynyt tavalla ja tavottein, joita he mahdollisen maakuntavaalin lähestyessä hyvin voisivat katua, syvästikin.
Kuntia, alueita, niiden ihmisiä ja läheisyysperiaatetta avoimesti halveksien, omaan erinomaisuuteensa kietoutuen.

Joukossa on toki ollut helmiä ja kruununjalokiviä, Suomen kannalta todella merkittäviä osaajia, joilla on riittävästi kanttia, intoa ja kykyjä isojenkin asioiden katsomiseen Pro Patriae, Peace, Sister & Bro.

Suomella on Euroopan päätännässä myös isoja päälliköitä: komission jäseniä.

Heistä Olli Rehn ja Jyrki Katainen etelä- ja pohjois-savolaisina ovat vahvaa kärkeä.

Koko isänmaamme etua eniten Euroopan unionissa ovat kuitenkin minun näkövinkkelistäni vaalineet edellä jo mainitsemani kolmikko: Antti, Eikka ja Jan.

Antti uupui Saariselän ladulle aivan liian varhain, mutta Eikka ja Jan voisivat tahtoessaan tämän kiitokseni lukeakin.

Katsoin läpi Suomen ulkoministeriön ict-sivuilta suurlähettiläskuntamme nimet tätä päivitystä varten.
Eikka Kososen nimeä ei sieltä löytynyt.

Aina välillä totuus löytyy rivien välistä.

Aamun kuva: (-aLii- 8.3.-18) Euroopan muotoinen mustelma mimosan-herkällä ihollani