Kelttien keskustan osayleiskaava

Sää on sävyisä ja tätä kirjoittaessa Ranska kymmenien miljoonien kansalaisten riemuitessa syytää ilmakehään saastetta, jonka ydin on Bastiljin vankilan vapautuksessa: Liberté, egalité, fraternité.

Ilotulitus on varovaisesti arvioiden ”huge”.

Yövymme kaupungissa, jonka viidessä taistelussa (1640-1944) kuoli miljoonakaupalla nuoria miehiä. Turhaanko.

Kaupungissa, jossa syntyi Maximilien Robespierre.

Ilotulitus on selvästi kallis ja kansalaisia tyydyttävä.

Mutta siitä huolimatta pohdimme Rovaniemen keskustan osayleiskaavaa ja sitä, ettei 60 000 rovaniemeläistä yllä lähellekään sitä, mihin 42 000 arrasilaista vaivatta pystyy: ylpeyteen omasta maastaan ja kotikunnastaan, vanhaa kunnioittaen ja uutta sallien.

Ehkä meillä sittenkin voisi olla paitsi opetettavaa napapiirin joulupukista myös opittavaa uusista, Le Pen – kriittisistä alotteista, jotka sietävät paljon ja haluavat enemmän?

Päivän mittaan on edessä matka Hastingsin taistelun (1155) tapestery’een, josta jo oli puhe tässä blogissa viisi vuotta sitten: siinä pohjustettiin Cameronin katkeruuteen perustuva brexit- uhkapeli.

päivän kuva (-aLii- 14.7. 2017): professori osayleiskaavan taivaan alla

 

Palataan asiaan, Bayeux’sta. Pysykää kanavalla.

Leopoldin jäähyväiset

Aurinko työntää pilvet pois ja Eurooppa alkaa ”hiljentyä” kesään.

Se tarkoittaa kymmenien miljoonien valkoihoisten ruuhkavaellusta haimatulehdusten, maksakirroosien, melanoomien ja avioriitojen Välimerelle, jota ylittämässä on vain murto-osa sellaisia, joilta kuningas Leopold vei hengen, kunnian, vapauden tai ainakin käden (Antwerpen tarkoittaa mustan ihmisen amputoidun käden heittämistä, ”Hand werfen”).

Vietämme illallisen jälkeen tovin Leopoldin puistossa, jossa on liki loputon määrä pullasorsia (nokikanoja, hanhia, joutsenia), joita islamistisesti pukeutuneet syöttävät kuin ISIS länsimediaa: johan sellaisesta pelko nousee, vaikka toen perrää syytä ei olisi likikään sen vertaa kuin silloin, kun Hakkapeliitat Eurooppaa polttivat.

Brysselin opetus tällä kertaa:

museumnaturalsciences.be

”What’s On”

aamun kuva (-aLii- 12.7.-17); blogisti vaimoineen Leopold-puistossa kera lentokyvyttömäksi leikottujen ex-lintujen

CoR

Tänään on surullinen päivä, Trinity Bridge – päivä, taivaskin itkee sadetta.

Sadetta, joka alkoi lämpimänä ja joka on lupeissa tänään kylmempänä. Huomenna sitten taas aurinkoa jopa risukasaani.

Euroopan unioni on etruskien, kelttien, roomalaisten, heidelbergin ihmisen ja roomalaisten juttu, ehkäpä miljoonan tai kahden vuosikerran verkko.

Kun Marokossa ja Ugandassa leipoi sattuma tai Jumala viisasta ihmistä (homo sapiens), Euroopassa luisuotsainen, naisia kovin viehättävä neandertalilainen metsästäjä jo rymisteli hevirockia ja ajeli sen ajan Harrikalla eli villisialla, karjulla tai hevosella.

Hevosen kyky kulkea arkipäivässä ratkaisi yli 30 000 vuoden aikana sosiaalisen lähiverkon koon nykyisekseen.

Euroopan unionin alueiden komitea, jonka täysistunto tänään ja huomenna pidetään, onkin rakentunut juuri tuon hevosvoiman varaan.

Subsidiariteetti tarkoittaa ihmistä koskevan päättämisen tapahtumista hevosen päivämatkan sisällä ja sisälle.

Alueiden komiteassa koko unionin päätäntää valvoo silmä kovana 350 naista ja miesä kokoonpanoltaan jatkuvasti vaihtuvassa elimessään. Koska aina jossain 28:sta maasta on vaalit, kenenkään tuoli ei 100 000 Euroopan aluetta edustavan komiteamme pöytien ääressä ole turvattu.

@PES_CoR

510 000 000 eurooppalaista valitsee meidät hevosvetoiset naiset ja miehet ilman kokous/kuukausi/vuosipalkkiota päättämään ja vaikuttamaan isoisten päätäntään (parlamentaarikot, komissaarit, ministerit ja valtionpäämiehet).

Huomenna minä ja kaksi taidehistorioitsijaa jatkamme viidettä yritystämme löytää tolkkua tästä villikarjujen, hevosten ja VW-dieselmoottoreiden Euroopasta, tällä kertaa siis siniharmaasilmäisten, vaaleaihoisten kelttien tekoja ja jälkiä miettien.

Asterix, Odin, Paavo Ruotsalainen, Kullervo Manner, Robin Hood…

Tinttiä unohtamatta, Sven Tuuvaa lämmöllä muistaen.

aamun kuva on omistettu hs-toimittaja Sipilälle (ent Bryssel, nyt brexitissa Londoniumissa). Kuvassa vas mies kusee seisten ja selin, oikealla nainen arvioi ja arpoo miten ”se” pitäisi hoitaa istuaaltaan seisten (ettei tulisi eu/brexit:sta juosten kustu, niinkuin sitä sanotaan, kts Ville Koskela)

Takaisin Flaaminmaan valloonisateisiin

Viilentyneessä säässä jätämme erään kelttikansan ydinalueista sekavahkoin tuntein. Juuri ennen koneen lähtöä taivas alkaa itkeä, kun Suomi-keltit hajoavat taholleen: kuka Pariisiin (4), kuka vähän pohjoisemmas (Bry). Kiitos seurasta, Lemmylauma, toivottelee HilkkaAntti 😇

Jos kaupungeilta (Saint Nazaire ja Nantes) tuntuu puuttuvan identiteetti, ei se meidän vierailustamme ainakaan vahvene. Ikäänkuin olemassa oleva historia olisi uponnut teollistumisen ja hallinnon soille.

Brysselissä odottaa kolmen päivän täysistunto, josta tuonnempana.

Nantesin poikkeama edusti viidettä kertaa perinnettä: esikoinen ja pappa – ja siis lastenlapset – kohtaavat Euroopan sydämissä. Hyvin, hyvin perinteisesti muutoin, mutta toisen(kin) partakarvat alkavat ottaa harmaata.

Pakolaiskysymykseen sentään löytyi yksi uusi tulokulma: kun kohdekaupunkimme eaa (eKr) perustettiin, sinne ”oikeasta keltinmaasta” houkutellut pakolaiset muodostivat galleille kovan pohjan ryhtyä kehittymään irti Rooman vallasta.

Tintti, Astetix, Obelix: Nautiluksella maailman ympäri 80 päivässä. Välillä kuussakin poiketen.

Aamun kuva (-aLii): matkamme kartta 30-vuotisen sodan ajoilta

Välikyljyksen kohtaloita

Ukkonen todella puhdisti Atlantin rannasta painostavan ilman ja kylmensi sen lämpötilaa 8 graadia (nyt enää +24C), heti aamusta tosin +17; Ranska on konservatiivinen. Boulangeriet ovat kiinni maanantaisin, Jumbot ja Isot Omenat sunnuntaisin.

Ukkosmyrskyn jälkeisen kosteuden herättämät öttiäiset majapaikkamme edessä olevan katulampun valossa tanssiessaan saavat lepakot villeilemään: nyt on syötävää! Me puolestamme söimme sunnuntain sammuessa välikyljystä niin että napa vielä aamullakin naukuu.

Sunnuntain mittaan kohtaamamne sotakalut olivat aikansa ihmeitä (U-96, Eurofighter, Tintti kuumatkaltaan palanneena).

Ovat ne kelttien jalanjäjet aika jänskiä.

Koska sunnuntai muutoin on ollut lepopäivä sen lopuksi päätettiin pienellä porukalla, mikä on se deus ex machina, joka ottaa viedäkseen lajimme sen kalkkiviivoille.

En ihan niin huima ole, että kertoisin kokouksemme lopputuloksen, mutta jos arvoisa vieraani käy Suomenlinnassa nauttimassa Kiven-Heiskasen Seitsemän veljestä, kannattaa ihan alusta alkaen olla tarkkana (Ryhmäteatteri).

Keep an eye on Larry!

päivän kuva (-aLii- 9.7.-17): ”0 on suhteellisen arvon vaihdon väline”

SIRI

Ukkosta teettelee, yöllä jo tuuli alkaa nousta, kuu ei parvekkeellamme tosin näy, mutta Otava juuri peittyi pilveen.

Aamusta, joka on vilpoisampi (+19C) matkaamme Atlantin rantaan katsomaan, mistä U-82 lähti tuhoretkilleen, mutta tiedämme samalla, että Nantes – Sait Nazairressa on suruaika. Itävallan luopuessa Eurofighterereista Trump saa uuden sulan hattuunsa. Suomi ostaa sote-miljardeillaan tuholiidokkinsa USA;sta, koska Ruotsi ja pakkoruotsi eivät puolustusministeriämme viehätä.

Leikkittelimme iltapuhteella SIRIllä (iPhonen palvelu) kysyen siltä kaikenlaista. Aina tuo vastasi kertoen muunmuassa, että lammasta valmistettaessa rosmariini on kelpo mauste.

Aivan pikaisessa tulevaisuudessa vastaava pilvipalvelu kertoo sisäseinämaalaukseen kätkettyjen antureiden antaman tiedon perusteella, olisiko jo aika pistää korkki kiinni ja mennä nukkumaan. Tai ottaa ne lääkkeet. Tai onko aiotussa joen varren laivaravintolassa – Le Terrases De la Marina – tilaa. 6 henkeä syö 112€:lla kolmen tähden illallisen 😏.

Sellainen se Siri on: vastaa kohteliaasti, vaikka kysyisit ärtyisän provosoiteneesti,

Eläköön digi-sote, nyt Atlantin rantaan: huomenta!

Ilman SIRIakin huomaan parvekkeelta, että kotikorttelimme boulangerie on avoinna myös sunnuntaiaamuisin.

Aamun kuva (-aLii- 8.7. 17): lastenlapset kävelevät vetten päällä

***

Esittelin fb-sivuillani neljän kysymyksen sarjan, jolla perhe tai muu pieni paljon yhdessä tekevä tokka voi mitata joukkoälyään. Testi perustuu amerikkalaisen yliopiston kehittämään ”pika-IQ-testiin”, mutta tuo kuvallinen joukkoälymittaus on ihan oma ”apsi”ni, toki maksutta lainattavissa. Mutta ei ilmainen,CAVE!!!

Perheen tai partin joukkoäly on hyvä, jos

1) perheen vermeet ovat suloisessa sekamelskassa, mutta niin, että kukaan ei sekota omiaan ja toistensa….kenkiä jne

2) perhe-partti käyttää hyvin älyään, jos se oivaltaa jaksoituksen ilot: parempi on yksi kuudesti kuin kuusi yhdesti

3) pieni, yhteen kuuluva joukko toimii paremmin, jos sitä yhdistää ärtyisyys poikkeavia ääniä kohtaan (esim misofobia eli mässytys-inho)

4) meän perhe on viksu, jos se tiukoissa(kin) paikoissa käyttää paljon sanoja niiden laatua isommin häpeilemättä, kyllä jämtti on niin: hemmetti, pentele, hitto, pannahinen, tuhannen tulimaista, turjake, saatananperkeleenpaska….aura on parempi kuin miekka, sana voittaa nyrkin

Jos käytätte testiä, mainitkaa lähde, ettette itse joudu häpeään 😳🙄😏🤢😇

Nantesin mysteerimurhat

Helle kelttien ydinmailla jatkuu vielä lauantain, sitten jyrähtää ja välähtää. Itse asiassa keltit huokuteltiin Irkkupubeistaan pakolaisiksi ja siirtolaisiksi Loire-joen saarelle tinan (SN 2.0) voimalla jo yli 3 vuosituhatta sitten, kun ihminen vasta oli oppinut kirjoittamaan.

Nantesissa katosi 2017 keväällä nelihenkinen perhe ja Suomessa jätettiin tuomitsematta kuristusmurhaaja. Matkalukemisina olevassa Perssonin ”Suurin kaikista”-dekkarissa puolenkymmentä murhaa tehdään jo ensimmäisillä riveillä, mutta jännitys säilyy viimeiselle riville,

Toisessa matkakirjassamme, ”Sapiens, Ihmisen lyhyt historia” (Harari) todistetaan, että sodat ja murhat ovat ”niin last season”, vaikka itse 400 000-vuotinen sapiens ajautuu dystopiaan, utopiansa menettäen, kenties jo minun lastenlasteni elinaikana.

Lastenlapset muuten ovat vielä pari päivää mukana matkassamme.

Nyt kuitenkin siis laskeudumme lauantain lepoon, vaikka iltapohdinta käsitteleekin 4650 000 000€:n koti-Suomen eurojackpot-voiton asiallista ja tai dystopiaan päätyvän utopian ohjaamaa käyttöä.

”Jos Jumala on, hän kai korvaisi sattuman”, lukee päivän nettilehdessä.

Einsteinkin asiassa taisi jotain lausui, ja Monod?

päivän kuva:

Lastenlapsia dystopian ja utopian väliporttailla, Pyhän Pietarin katedraali, Nantes

*

Koska tiedän, ettei matkaseurueemme juuri puskurikapasiteettia seuraa, tohdin tunnustaa, että unohdin päivän lääkkeni Brysselin autotalliin ”rucksac 2.0”-osastolle.

On se on, aika vapautunut olo, jovain 😇 Seuraavan kerran siis ”hoidetaan” vasta tiistaina, kun Bottas jo on voittanut.

Flaamin ja Vallonian kautta Irkkupubihelteisiin

30 celciusta on rikki ja luotuna on Nantesissa (Loire-Atlatique) ei-lineaarinen, aikakäsitykseltään ymmärryksen rajamailla ja ylikin oleva suurten G-voimien seinä: esikoinen ja Pappa ovat kohdanneet. Ei lineaarinen vaan exponentiaalinen seinä, ihmisen törmätä (ajasta on siis kyse, kts myös Valtavaara-Enkvist).

Eilinen sujui pakolais- ja siirtolaiskysymyksestä Alueiden komitean valiokunnassa inttäessä. Vastakkain ovat Joan Baez-tyypin punaviherkuplalaiset ja mikrofoneista piittaamattomat käytännön  ratkaisuja tekemään joutuvat hyväsydämiset populistit: veikkaan, että voittaja ei löydy joukosta Trump, Puolan eloonjäänyt kaksonen saati UK:n toukokuu (May).

Edessämme on ensimmäinen varsinainen kelttihaaste, johon taidan palata, kun olen sitä vähän tonkaissut.

Nantes aivan selvästi on enemmän kuin Rovaniemi. Pelkästään lentokentän parkissa laskin oleva parikymmentä konetta ja yhden Airbus-superjumbon, jollaista ei suomalaislehdistö ole kuvannut. Sen uumeniin mahtuu aika monta panssarivaunua siirrettäväksi vaikka Hampurin G20-kokoukseen heti tänään.

Macronin luvalla, totta kai 🤔

Artikkelikuva (-aLii- 2012): laajentuneen seurueemme tirpanat, nyt jo kaunottaret Ranskanmaalla anno dazumal metrin pienempinä

*

Keltit perustivat Nantesin 2100 vuotta sitten. Siellä on kehitetty maailman ensimmäinen nysse-  eli HSL (kts Espoon metro) ja siellä syntyi myös toinen armoitettu tarinankertoja (Jules Verne). Metropoli on Ranskan viidenneksi suurin ja Airbus-lentskarit Finnair noutaa täältä.

Kuka vielä väittää, etteivät keltit ole oiva kansa!? Tirpitz, U-82, Eurofighter…mitä muuta?

Unbelievable – Uskomatonta

Lämpö huitelee kolmessakympissä ja seurueemme miettii itsemurhia ja älykkäiden arroganssia, hiukan Sambugaa kuluu kanan- ja lehmänlihan painikkeeksi.

Muuan wannabelääkäri skribenttinsä kanssa veti äsken päivänsankarin huussinlaskiämpäriin, ”kuin peto kuoleva rotkooni hiivin”. Onnea Eikan pumpulle – anyway. Ei riitä, että osaa kirjoittaa, Panu Rajala, pitää osata olla myös ihmisiksi.

Hyvässä sovussa triomme kuopus siirtyy kulkemaan omia teitään viikoksi ”på barfot” ylävitosia heitellen.

Brysselissä kohtaamme Belgian ikiaikaisen 5.7.-perinteen: koko maa esittää näytelmää juuri siitä, mitä me nyt jo kuudetta vuotta yritämme näillä vaelluksillamme löytää: Kelttien perillisten polkua trumppien, hitlereiden ja kuningatar Viktorian perillisten ”hakkaa päälle”- hurlumheissä.

Pelkästään Brysselissä tuhatkunta viimeisen päälle laittaunutta ihmistä vaelsi läpi keskustan päätyen Grand Place’lle kertomaan antiikin, kristikunnan, keskiajan, renesanssin, barokin ja siirtomaavallan vinkeistä.

Suosittelen siis hankkiutumaan ymmärrystä etsien 100-vuotisen (80, 30 v) sotien ja Leopoldin julmuuksien taustoista mihin tahansa BeNeLux-kylään, kaupunkiin tai aitovierille. 5.7. aD MMVIII-

Turvallisuuskin voi tuntua taatulta: niin monta helikopteria ja raskaasti aseistettua mokkeria seurasi tapahtumaa ja ehkäisi väkivaltaa parin tunnin spektaakkelin aikana.

Viisi tähteä ja paljon kademieltä!

Niin, siitä Tunkki-Sotesta:

Jos joku muu kuin sini-persu, kokkari tai tupailtalainen tämän jälkeen uskoo, että Suomi ottaa Tanskan kiinni tällä vuosisadalla digi-sotelaisuudessa, hän myös uskoo voivansa vaikuttaa Lapin ja Länsi-Pohjan keskustapiirien rauhaan (sama juttu komukoilla, joita kumpiakin eli länsköjä ja lainaalaisia (yhtä aikaa) vain Tennilä Lapissa kykenee kuulemaan – hänkään ei sentään ymmärtämään)

kuva (-hLii- 2017): Bussi n:o 38 vie arktisen puskurikapasitoijan teltaltaan aamuisin päättämään kelttien asioista herrojen sikarinhämäriin kabinetteihin – ja tuo iltamyhään takaisin: tulen äärelle särkeä kärventämään 🤛🎅🏾🤢

*

Kauko Haarakangas (Keroputaan isä ja äiti, liki sukua toiselle taidehistorioitsijoistamme) on julkaissut ”Autolla Eurooppaan”- kirjan: jos nämä kryptaukset ”Kelttien jalanjäljissä 5.0” tympivät, poiketkaa tilaamassa tuo kirja kirjastosta. Glaudio Magriskin vihertänee kateudesta Kaukon kirjan italiankielistä versiota selaillessaan. 🤢

Kassel 1957-2017

Sää Documenta 14:een tutustuessamme on helteinen.

Olen historioitsijana ja taiteessa diletantti harrastelija, matkailijana kokenut pintaliitäjä: 1952 Olympialaisista nyt meneillään olevaan ”Taidehistorioitsijoiden kanssa Euroopassa 5.0″aan asti.

Psykiatrina olen rautainen, viiden vuosikymmenen virheistään oppinut ammattilainen, politiikassa ”pienten voittojen ja häviöiden mies”.

Siksi vihaan diletantteja pomoja, myös usein siis itseänikin.

Kasselissa olin ensi kertaa 1957, kun kaupunki oli vielä melko lailla raunioina. Sittemmin rauniot ovat liki hävinneet, mutta vierailuni kaupungissa karttuneet kymmeniin.

Olen käynyt useissa kaupungin 14:sta Documenta-taidetapahtumista, keskustellut monesti natsi-menneisyyttään tilittävän Tant Eman (rip) ja hänen uusnatsi-poikansa Kajn (rip) kanssa ja nähnyt, miten nykytaide on kuudessakymmenessä vuodessa muuttunut.

Koska vertailukohtina ovat sadat museo- ja galleriavierailuni monessa maanosassa, uskallan vertailla.

Nykytaide ei ole Picasson Guernican valmistumisen jälkeen juuri muuttunut. Ei ainakaan jos mietin näkemääni ja tämän vuoden Documenta 14:ssa kokemaani. Syksyllä on vielä edessäni Venetsian Biennaali, ehkä siellä sitten jo olisi jotain uutta?

Näyttelyn paras työ on mielestäni saamelaisnaisen Riitta Labba, 2007, 2009) metrien pituinen kuvaus oman kansansa taipaleesta ja historiasta. Kuvaus on rujon kaunis, tietooni verraten varsin tosi ja pidempään tutkien hyvin syvällä lailla melankolinen.

Toinen koskettava työ on jatkuvasti savua ilmaan työntävä, keskitysleirin krematorion mieleeni tuova torni näyttelyalueen ytimessä.

Huomisen päivitys on tässä, koska matkamme katkeaa hetkeksi Brysselin kokousteni takia.

Sinne on matkaa satakunta poronkusemaa, joten starttaamme kukonpieremässä. Siinä ei Puskurikapasiteetin päivityksiin ehdi.

päivän kuva (-aLii 2007): matkalaisen reissun viimeinen rasti