Tunnen historiaa, vaikka en ole tutkinut sitä.
Kun historiaa aletaan kirjoittaa tai selittää poliittisissa huoneissa, on historian tuntemuksesta – ei sen tutkimisesta – hyötyä.
Tai ainakin se selkeyttää mahdollisuutta historiaa tuntevalle havaita.
Kun Teemu Keskisarja on nyt yksi kahdestasadasta kansan valitsemista päättäjistä, on helppo nähdä, mitä ajateltiin 1600-luvulla, 1700-luvulla ja 1800-luvulla Suomessa.
Tänään, 10.5., on erityinen syy nähdä se, mitä Humbolt-yliopiston sallimana yhdeksän vuosikymmentä sitten tapahtui Euroopan ja maailman historiassa Opernplatzilla.
Myöhemmin tuo aukio nimettiin Bebelplatziksi.
Siellä on nyt Teemu Keskisarja.
Hyvä syy tässä on Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kriitikon (Ahlqvist-Oksanen, 1873) takapiruilla ja perässähiihtäjillä vaieta ennen polttouhriutumista.
”Hänen mielestään Cha Cha Chaa oli ruma ja sitä paitsi varsin ikävä ja sen sisältö köyhä, lapsellinen ja naurettava”
Olen toisaalla kiinnittänyt huomiotani Martti Lutherin hengenheimolaisen ja henkisen tukijan sekä Alajärven Pärruutin yhdennäköisyyteen.
”Mestari” Halla-aho ja maisteri Melanchthon (Augsburgin tunnustus ja Augsburgin tunnustuksen puolustus, 1530), kielentutkijoita kummatkin, ovat kuin kaksi marjaa. Myös tuotannoltaan.
En haluaisi nähdä tästä eteenpäin ja olen jotensakin tyytyväinen huomatessani, ketä muita kuuluu samaan vaikenevien ja sokeutuvien joukkoon.
1945-1952 välillä maailmassa syntyneisiin babyboomereihin.
Tunkua katonharjalla, Interterras 1995.
Kuvitus Reijo Raekallio
Ei enää saatavilla (sold / loppuunmyyty).
Historia(ni) loppu?
Kiitos seurasta.
Arktinen puskurikapasiteetti 