Suomalainen iskelmä kertoo ”Sateen jälkeen, on poutasää”.
Tässä on nyt lunta sadellut, mutta ei hirveitä määriä.
Poutaa, revontulia ja komeita auringonlaskuja – kun se nyt ensin alkoi nousta.
Eniten rakastan alkuillan rikinkeltaista taivaanrantaa (Kjell Westö).
***
Juhlakausi alkoi ensimmäisestä adventista ja päättyi laskiaistiistana, jota seurasi tuhkakeskiviikko – Mardi Gras.
Edessä on apea kevät.
John Grafton, Iitin Kuukso, Kultaranta, Vermeer.
Kerron sitten, Uuden Valamon jälkeen, kun aurinko ei enää laske.
Romeon ja Julian aikaan se taas jo laskee.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kovasti peljätyn toivoisi jäävän tekemättä.
Quod scripsi, scripsi (pesee kätensä)
Arktinen puskurikapasiteetti 