Helsingissä, Tehtaankadulla, on puhjennut vainoharhaiselta vaikuttava yhteisöllinen ongelma.
Se muistuttaa niitä uutisoituja ongelmia, jotka äänten sairastuttamaa US- lähetystö-henkilökuntaa ovat vaivanneet mm Keski-Amerikassa.
”Ei savua ilman tulta”.
Raamattu ja Gilgamesh kuvaavat samankaltaisia tapahtumainkulkuja. Myös kirjailijat ovat asiaan tarttuneen. Fleming, Waltari, Bulgakov, Kafka, Camus, Dostojevski, Macciavelli, Eco, Sirak, Chandler, Vonnegut…
Herkullisia tarinoita ja puoleensavetäviä, tartuttavia.
Ihmisen aisteista (niitä on 5 + n. 3) kaikkein tartuntaherkin on haju, sitten tulee kuulo ja loput vuorollaan.
Miten erottaa vainoharhan tolkun reaktiosta?
En 55 vuoden erikoislääkärin urallani ole sitä oppinut.
Vääriä diagnooseja ajatellen APA (Yhdysvaltain Psykiatriyhdistys) on kehittänyt Goldwater-rule-nimisen normin.
Lääkärin, haavurin tai näiden apulaisen ei pidä ”ryhtyä”, jos hänellä ei ole oireilevan lupaa kertoa, mitä hän potilaastaan henkilökohtaisessa tutkimuksessa ammattilaisena on havainnut.
Lääketiede on – sairauksien syiden, hoidon ja lausumisten osalta – todennäköisyyksien salaliitto. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoa on minun opiskeluaikanani (1967-73) kuvattu kahdenkymmenen kahdeksan approbaturin maisteriudeksi ilman gradua.
Jokaista sataa lääkärin tutkimusta kohti syntyy vähintään neljä taitovirhettä, jotka kuvatun ilmiön tai ihmisen osalta voivat olla kohtalokkaita. (Salaneuvos Fernindad Sauerbruch, ”Das war mein Leben”, 1951, elokuva 1954).
Itselleni ohjeeksi olen määritellyt jotain sen tapaista, että koska olen vanhempieni kuopus, minulle on välittynyt kahdestakin suvusta – ja yhdestä autobiografiasta – omituisuuksia, joista ei kannata isosti teillä ja aitovierillä kailotella.
Erityisesti tämä on syytä muistaa, kun isä on viisi sotaa 1918-1945 käynyt eversti ja äitikin ollut vaikka missä Karhumäessä vaikka mitä tekemässä.
Puhumattakaan niistä 20 000:sta, joiden nimi on tiedossani, koska olen mukana populaarissa DNA-ohjelmassa, jossa etsitään juuria parin miljoonan vuoden ajalta (My Heritage tms).
Paitsi että olen erään sukuseuran hallituksessa, olen ollut EU/valtakunta/maakunta/kunta/yo-kunta/ay/osula/seurakuntapolitiikassa mukana.
Onnekseni en asu Eirassa, mutta sen verran usein siellä poikkean (elokuussa 1968 oikein kylttien ja kynttilöiden kera), että tiedän, miltä tuntuu asua varakkaiden kortteleissa, kun joka toisella tontilla on suurlähetystöjä.
Oheinen linkki kannattaa lukea varauksella.
Tärkein Meilahden klinikoilla lääkäriksi opiskelijana saamani viesti ammattiurani varrelle kuului:
”Tätä emme tiedä”
Arktinen puskurikapasiteetti 