Trilogia

Olen kolme trilogiaa lukenut huolella ja toistuvasti.

Kirjoittajat ovat Jaan Kross, Väinö Linna ja Henrik Tikkanen.

Tänään mietin Tikkasta, presidenttien kaveria.

Plootuvuoren, sen jota vietiin Joensuuhun joukolla.

Erityisesti mietin hänen vaimoaan, erästä heistä: Märta.

Hän perusti aikoinaan MBD-lasten (nyk asperger, adhd) vanhempien yhdistyksen ja puhui ihan äskettäin vielä erittäin lämpimästi Henrik-vainajasta.

Minusta nämä kaikki kolme trilogiaa ovat mestariteoksia. Mielestäni ne pitäisi lukea ääneen – ei kuunnella – koulussa, olipa koulu 2S (DvaZ) tai ei.

Mitä niissä on niin arvokasta paitsi se, että ne on samalla sydänverellä kirjoitettu kuin Topeliuksen Välskärin kertomuksia.

Se niissä on arvokasta, että niitä lukiessa tuntee olevansa totuuden äärellä.

Sellaisen lähteen rannalla, josta ei ole tarpeen peilata itseään (Narcissos) vaan löytää itsensä (Freud, Furman, Kohut).

Olen pahoillani, että noita kolmea miestä ei enää ole.

Uusi suomalaine proosa – tai eestiläinen – ei pääse samalla tasalle.

Slaavilaisesta proosasta sentään jotain löytyy samaa.

Nykyproosasta, ajatelkaa.

Tolstoin, Dostojevskin ja Tsehovin, mutta erityisesti Mihail Bulgakovin rinnalle.

Poimin vain yhden:

Ljudmila Ulitskaja

lisää asiasta

Kulosaarentie 8

Majavatie 11

Mariankatu 26

Muistamme Bridge over troubled water

Troitskiy Trinity bridge