Olen ollut vuoden ja 4 kuukautta työelämän ulkopuolella, joten olin ilahtunut, kun ensin oli syötävänä lounas, jonka jälkeen vuorossa oli työhönottohaastattelu.
”Tätä minä olen kaivannut, todellakin”.
Kun kaksi ja puolituntinen oli vierähtänyt, oli johtopäätösten aika.
Yritän tiivistää: ystävyys on eri asia kuin rakkaus, kun taas rakkaus on eri asia kuin seksuaalisuuden mikään muoto.
”Itku, sitku, mutku, joo joo joskus”.
En saanut työtä, mutta haastattelija joutui kyllä töihin.
On pikkulauantai eli keskiviikko, siis siivous- ja saunapäivä.
Aiemmin jo täällä kirjoittamani runo 1910-luvun puolivälistä (”Kulkuri”) ei sekään auttanut joten en saanut työtä.
Mutta varsin uupuneena ja haastattelijalta kynän pöllineenä vaihdan kotiin saavuttuani, kuten aina siivouksen jälkeen meillä on tapana, lakanat ja pistän saunan lämmitä.
Kiitos haastattelijalle, jos hän nyt näitä päivityksiä lukee ja hyvää matkaa hänelle seuraaviin haastatteluihin ja haasteisiin.
Toivottavasti ansioluetteloni keskeisin sisältö sentään jäi headhunterin papereihin tulikirjaimin:
”Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa”
Kari Hotakainen on sanonut haastattelijan mukaan saman kasvutarinan jonkin verran mutkikkaammin.
”Alussa oli Suo, Kuokka ja Jussi”
Uskon, että Kari sentään työn saa!
Muutoin on ehkä vaarana, että muuan narraatio-tehdas pääsee osille.
Arktinen puskurikapasiteetti 