Pienessä aurinkokunnassamme, syrjäisellä linnunradallamme, on tullut jälleen aika pohjoisella Telluksen napapiirillä pimeytymisen seisahtua ja valon lisääntyä.
Tänään on huippuhetken aatto ja huomisesta ilta-puolikahdestatoista alkaen planeetta alkaa ”vääntäytyä” radallaan takaisin vuodentakaiseen tapaan, Kauriin kääntö.
Minulle tämä on seitsemäskymmenes seitsemäs kerta ja toistaiseksi kait tietoisin tai ymmärryksessäni selkein.
Luin äsken kirjan Malman asema (Otava 2022).
Tarina kuvaa asioiden palaamista lähtökohtiinsa ruotsalaisperheen elämässä, ajallisesti kumminkin puolin WTC-tornien sortumista.
Kirjailija Alex Schulman on minun näkökannaltani lähestynyt tarinassa omenapuun juurilla kaivaessaan hyvin merkittävää oivallusta.
Isot tapahtumat koostuvat tai liittyvät pieniin asioihin, jotka nekin lopulta ovat paljon pienempiä kuin niitä ympäröivä kohu ja kauhistelu.
Paljon melua tyhjästä, kuten Shakespearen kynästä väitetään kirjatun.
Toivon, että ne, jotka viipyilevät muutampia hetkiään Arktisen Puskurikapasiteetin päivitysten äärellä, laillani löytävät myös tämän näkökulman siihen, mistä näissä tämänkertaisissa n 14 miljardissa vuodessa tällä kertaa on kyse.
Tavataan kait, kun päivä taas on pidentymässä.
Seasons Greetings on toivotuksena minulle läheisempi kuin Joulurauhaa
Kummin vain
Arktinen puskurikapasiteetti 