Opiksi ja ojennukseksi

Vuotta vanhempi emeritus pukee sanoiksi aika tähdellistä asiaa.

Aiheetta enempään, huomenna tuomiosunnuntai, tänään sauna.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009200780.html

***

Sama asia tektstikaappauksena suljetulta sivustolta, johon tämän päivityksen yhteyessä sen rakentelin.

Samalla ilmaisen pahoitteluani siitä, että näitä avoimia sivuja edelleen vaivaa ikivanha vainonta (Tarkowski & al)

Lainaus:

”Katsoin puolisoni (66) kanssa illalla TEEMA-kanavalta erinomaisen 2019 valmistuneen ranskalaiselokuvan Orfeuksesta ja Eurydikestä.

Kuvaukset on tehty ”elämäni paratiisissa”**, Atlantissa Bretagnen edustavalla olevalla saarella.

Nuoren naisen muotokuva” kuvaa kahden naisen tarinaa.

Ohjaus, näytteleminen ja kuvaaminen kaikkineen on viiden tähden veroista.

Tänään herättyäni 4. tunnin yöunien jälkeen palauttelin mieleeni elokuvan ”säätöjä”.

Hain aamun Helsingin Sanomat laatikolta.

Oheisessa, päivitykseni alussa linkitetyssä artikkelissa minua vuoden vanhempi (78. ikävuodellaan) kollega pohtii vanhenemisen olemusta kertoen samalla olevansa viimeistelemässä asiassa kirjaa.

Hän on viime aikoina tullut julkisuuteen vanhenevien tai muutoin ”insuffisienttien” poliitikkojen asiassa.

Isohannin Matti ei mielestäni riko hyvää tapaa tai goldwater-periaatetta sanomisissaan.

Mutta kokonaisuus eli nuoruuden upeiden päivien saari, nuorten naisten suhde ja siihen rakennettu Orfeuksen ja Eurydikeen tarina saavat näin ”tuomiosunnuntain aattona” miettimään.

Minulla on päiväkirja, jota täyttelen viikottain laatuisalla mustetäytekynällä.
Sen viimeiset sivut alkavat olla käsillä.
Pitäisi päättää, aloitanko uuden niteen.

Olen hyvin pienessä mielessä vielä aika äsken ollut samassa  asemassa kuin tuon linkittämäni artikkelin huomenna 80 vuotta täyttävä päättäjä.

Siksikin olen vähentänyt kaikkea ”päättämistäni” jo 1-2 vuoden ajan ja keskittynyt nauttimaan iän ja kokemuksen mahdollistamista asioista.
Esimerkiksi 5 lasta, perheet ja lastenlapset koirineen ovat rapean kuukauden kuluttua tämän pöydän ääressä joululahjoja availemassa ja kinkun oikeasta paistamistavasta ”keskustelemassa”.
jHs

Päiväkirjaan kirjoitin, että alkaisi olla aika ”vaieta” seurakunnassa eli vähentää ”julkituloja”.
Näin olen toki jo tehnytkin, mutta vieläkin alt zu viel ist ungesund

On hyvä, jos huomaa asian itse – muista kyllä löytyy halua ja osaamista huomauttaa ”pappa-vaarin” asioista.

TV-1 tarjoilee dekkaria oululaistuotannon tekemänä.
Tuotannon nimi on Paratiisi** ja sen ensimmäinen tuotantokausi kertoi loppuvaiheissaan ikätoveri-kollegan taitavasti näyttellyssä roolissa yhden tarinan.

Ohjelman toinen tuotantokausi rakentuu  lähes kokonaan tuon ensimmäisen tuotantokauden loppuvaiheiden draaman kaarelle, mutta ei ratkaise sitä – ehkä kolmas kausi on vielä suunnitteilla?

Orfeus ja hänen poikkeamisensa manalassa on vanha ja laatuisa metafora ihmisen elämän asioissa.

Laitoin illalla hyvälle ystävälleni ja kollegalle (muu spesialiteetti kuin omani) kuvan tilanteesta, jota hän on auttanut (12Y single-malt vastineella) diagnosoimaan ja hoitamaan.

Hänen vastauksensa oli lohdullinen.
”Vielä pari viikkoa joka päivä,sitten pari viikkoa joka toinen päivä ja se onkin sitten siinä”.
Jouluksi terve.

Diagnoosi oli yllättävä ja uusi vaivasta, jota olen lusinut vajaan pari vuotta.
Elimistöni vielä uskoi uutta diagnoosia ja hoitoa.

Viikon päästä alkaa adventti, elämäni 77.

Ei tämä pahalta näytä.
Vien aamun lehdet puolisolle sänkyyn jossa hän – hyvin nukkuneena – voi niitä rauhassa lukea ennen aamukahviamme neljän tunteroisen päästä.

Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa” virkkoi viime vuosisadan ehkä laatuisin filosofi jonkin aikaa ennen kuolemaansa.

Kasvuvaraa sentään antoi.”

Advertisement