Äly ei kestä valtaa – vice versa

Olen sellaisessa iässä, että on järkevää vähitellen katkoa niitä verkostoja, joilla ei ole välitöntä ”hengissä ja sielun voimissa pitämisen” kykyä.

Twitterin ja pari ammatissa tärkeää verkostoa olen jo hyljännyt, parhaillaan on menossa muukin ”some”-siivous.

Täällä SoMe:ssa ei voi iän myötä millään perusteilla pitkään roikkua sellainen (kaltaiseni), jonka vahvuudet myönteisessä tai toimivassa vuorovaikutuksessa on kyky vastavuoroisesti tarkastella kulloisenkin keskustelukumppanin ”kahtatoista aivohermoa”.

Tällä tarkoitan sitä viestiä, jota rakenteellisesti perusteltu havainto toisista ihmistä välittää.

Pelkkä ei-fyysinen vuorovaikutus ei enää ole mielekästä, jos ei sitten opettele uudelleen kirjoittamaan kirjeitä.

Niitä minulla on arkistossa todella paljon.

Niitä varten minulla on kultakärkinen mustetäytekynä ja aika lailla vaikeasti luettava käsiala.

Ihmisen aivohermoista tulee ”näkyviin” kahdeksan kahdestatoista ihmisen kasvoista. Merkittävin viestisisältö on opittavissa lukemaan ja ilmaisemaan silmien seudussa.

Jäljennän loppuun hiukan muuntamanani Helsingin Sanomista tänään lukemani tekstin, jonka totuudellisuutta aion olla testaamassa tulevan viikon torstaina klo 08:15 osoitteessa Porvarintie 44.

J:n käsitys tuntemattomasta ja vaarallisesta on jälleen erityisen ajankohtainen. Nyt, kun pelkäämme kansallisvaltion idean murenevan tai vahvistuvan entisestään. Nyt, kun ennätykselliset luonnonkatastrofit, eriarvoistuminen ja väkivalta purevat kiinni ja vaativat lisää. Jälleen kerran on hyvä hetki huomata, miten tuntematon valuu sisään ja menee matkoihinsa. Miten se on aina ollut täällä.

Kun pyrstötähti syöksyy kohti laaksoa, perhe menee läheisineen luolaan syömään kakkua.

Sellaista tyyneyttä ja kepeyttä tarvitaan tuhon muotoilemassa ajassa.

Se on taitoa katsoa kuolemaa kohtisuoraan, mutta oikukkaasti

(sitaattia olen omin luvin hiukan toimittanut eli se ei ole tarkka ja siihen vaikuttaa suuresti Lars von Trierin elokuva Melancholia, 2011)

Kiitän seurasta ja toivon voivani tavata Teistä vieraistani mahdollisimman monia kasvotusten, kahdeksan aivohermon katsannassa – SoMe oli nyt tässä.