Lukijan kynästä

Näyttää siltä, että printtimedia (sanoma- ja aikakauslehdet painettuina) on häviämässä.

”He eivät tiedä mitä tekevät”-kirjassa (Tammi 2014) Jussi Valtonen kuvaa tilannetta, jossa vuorovaikutus on muuttunut ajatusten ja aikeiden siirroksi jonkinlaisessa bitti-avaruudessa/verkoissa.

Tällaisessa maailmassa harvaan asutussa Lapin kaltaisessa ja vanhusvaltaisessa kulttuurissa ei pian ole käytännöllisesti mitään keinoa välittää ajatuksia ihmisten kesken.

”Lukijan kynästä” häviää.

Mitä tulee tilalle?

En osaa sanoa.

Olen asiaa miettinyt aika paljon.

Vastaus ei ”kirkastu”.

Mitä laatuisampi lehti (tässä siis ”printti” eli paperille painettu) on, sen vähemmän arvostan sen ”lukijan mielipide”-osastoa. Sinne kirjoittavat vain sellaiset, joiden kanta läpäisee toimituksen seulan. Eivät sellaiset, joiden kanta tulisi eläväksi keskustelun kohteeksi kulloisenkin lukijakunnan parissa.

Olen nähnyt usean mediasta vastaavan ohjeet siitä, miten kirjoitusia tulee käsitellä. Käytännössä siis sensuroida. Hyvin tiukaksi moderointi on mennyt: Hesarista ja YLE:sta alkaen Uuteen Rovaniemeen ja Lappilaiseen asti.

Vain Suomi24, Perälauta ja Vauva.fi ”vuotavat”.

Siksi kai näitä blogeja ja sosiaalisia verkostoja – perälautoja – syntyy kuin sieniä sateella.

Ja kuolee kuin sieniä helteen jatkuessa tai porojen syötyä ne.

Siivoan päivittäin bittiavaruuteen lähettämääni tekstiä näkyvistä verkoista aika huolella.

Vain tämä Arktinen Puskurikapasiteetti on reilun 15 vuoden ajalta pysynyt, mutta oletan alustan omistajien ennenpitkää poistavan nämä maksutta, mutta ei ilmaiseksi, laaditut bitit.

Gott sei Dank

Päivän kirjallisuusvinkki (vrt Heikki Hiilamo YLE:n Ykköskolumni 31.8.):

https://www.adlibris.com/fi/kirja/infektiolaakarin-koronasaaga-9789523603646?gclid=EAIaIQobChMIk-jcm7Pw-QIV70aRBR1sWw-9EAQYASABEgKQhvD_BwE