Kahdeksan vuodenajan kansa

Ernst Manker on 1963 julkaistussa kirjassaan kuvannut saamelaisten vuodenkiertoa.

Olemme siirtymässä sadonkorjuun vuodenajasta kohden ruskaa ja keltaisia lehtiä jo leijailee koivunsiementen seassa maahan.

Olen siirtymässä omassa elämässäni neljännelle vartille, 75+, syksyn puolivälissä.

Omassa perheessäni olen nestori, mikäli elän tammikuulle.

Ihminen elää täysipainoisesti tässä iässä, jos viisi asiaa on kunnossa.

Kyky hahmottaa näkemäänsä, kyky muistaa lähiajat, entinen luonne tallessa, samoin kahviporukassa mukana jaksaminen, kyky oppia uutta, kyky puhua rikkaasti ja taito käyttää oikeita sanoja.

Tällaisessa nopeatempoisesti kirjoitetussa päivityksessä nuo kaikki viisi asiaa mitataan joka kerta.

Ei siis hienotunteisuutta, ei rauhallisuutta, ei harkitsevuutta eikä tasapainoista suhtautumista elämiinsä ja havaitsemiinsa ilmiöihin.

Useat eri ihmisen voinnista vastuulliset tietäjät ovat viime aikoina lisänneet ”vauhtiaan” tuottaessaan monenlaisia ”tsek”-listoja itse-valvontaa varten.

En pidä noista listoista enkä arvosta niiden laatijoita saati julkaisijoita, joista selvästikin itseään arvostavin osa pyrkii viisastelemaan maamme valtalehden Torstai-liitteessä.

En halua vaientaa tuota eshtablismenttia, mutta arvostukseni yhteistä hyvää ajaviin ei heidän ”viisaudestaan” kyllä lisäännykään.

Eniten tuntuu siltä, että asiantuntijat ovat yritteliäitä vain oman työtulonsa ja -arvostuksena, ei lukijoidensa tai palvelujensa käyttäjien ”edestä”.

Välillä kuitenkin sokea kanakin löytää jyvän.

Niitä jyviä olen täällä toistanut toistamisen perään. Omia viisauksia en ole yrittänyt kehittää lukijoilleni vaan olen niitä käyttänyt klienteelini (potilaideni) hyväksi työhuoneillani. Sinne nuo sananlaskuviisaudet sopivat parhaiten.

Aloittaessani tämän juosteen päivitykset helmikuussa 15 ja puoli vuotta sitten, oli ajatukseni kertoa eletyn elämäni oleellisista havainnoista ja muistoista.

Se ei toiminut.

Myöskään käyttökelpoisten elämänviisauksien jakaminen ei onnistunut.

Aika vähän tässä lohduttaa se, ettei vastaani ole tullut yhtään ainoaa vastaavaa blogia, jossa onnistuminen olisi ollut parempi – tai huonompi.

Isolla joukolla huudamme ”minä, minä, minä”, mutta kuoro pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä kun rima asetetaan ”augistinolaisittain”, hyvän ja toden sanoman taidon vaatimuksin.

Eräät parhaista viisauspäivittäjistä tapaavat liittää viestiketjuunsa lukuja: kuinka monta kävijää päivässä, viikossa tai vuodessa ja kuinka monta päivitystä tuotettuina.

Yhdelle seuraamistani kirjoittajista tuon suon.

Kullervonpoika Jukka Kemppinen saa tässä asiassa armon ja arvon.

Eipä juuri kukaan muu suomenkielinen.

Tänä aamuna, Helenan päivänä, lämpömittari akkunassa osoitti +10.2C.

Päivän mittaan elohopea nousi yli 20 asteen, mutta aina vain varhemmin pimenee.

Kahdeksan vuodenajan maailmassa, 60 leveyspiirin pohjoispuolella, ihminen joustavoituu kyetessään sopeutumaan tuohon valtavaan ja alati toistuvaan muutospaineeseen ympäröivässä luonnossa.

15.5 vuotta tarkoittaa yli 120 ”joustoa” ja sen myötä aika hyvää vakuutusta tylsistymistä – demenssiä – vastaan. Olipa D-vitamiinia (ergokalsiferoli-hormoni) riittävästi tai ei.

Jaan Kross kuvasi kirjassaan Uppiniskaisuuden kronikka pohjois-liivinmaalaisten kykyä sopeutua Brezhnevin ajan mylleryksiin ja suurvallan väkivaltaan. Kross sijoitti kuvauksensa Iivana Julman ajalle Venäjän peräsimessä ja kertoi monella eri tavalla, miten Rääveli onnistui pysymään Iivanalle valloittamattomana paikkana ”kolmen ruton välissä”.

Breznevin ajan Neuvostoliiton kulttuurihallinto ei tätä neuvostoruttojen piiloviestiä huomannut vaan palkitsi Krossin kirjastaan ja antoi hänen kulkea vapaasti länsimaissa sitä esittelemässä.

Kirja myös käännettiin venäjäksi ja levikki oli merkittävää Neuvostoliitossa heti ilmestymisensä jälkeen.

Olen toivossa, että näinäkin kristillislähtöisen ajanlaskun 2020-luvun aikoina me kahdeksan vuodenajan ihmiset joustavoituneina kykenemme ylläpitämään Krossin henkeä julmia idän iivanoita ja ahneita kahdeksan ilmansuunnan markkinamaakareita vastaan.

Mätäkuukin, 2022, kestää enää vain 13 päivää.

Niin, ja tämä olikin tälllä kertaa päivitys numero MMMMCDXLIV.

Neljän nelosen purkaus.

addendum 1.8.-22

Kadonneessa kommentissa kirjoitetaan vallasta.

Nuusa Niskanen vastaa puolestani YLE:n aamuhartaudessa, jossa ei mainita muuta Jumalaan liittyvää kuin Pietarin ambivalenssi: touhuaa vaikkei tajua.

https://areena.yle.fi/audio/1-62648753

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s