Diaspora

Eräs diaspora on niin kuuluisa, että sen myötä unohtuu käsitteen laajuus.

Tuo diaspora (600-l eaa – aD70 alkanut) on tosin melkoinen valtimo, laskimo, imusuonisto, hermo- ja aivo-verkosto ja hiussuonisto sapiensin nykytaipaleessa (sapiens lie yli 300 000 vuoden aikana jo toiminut nisäkäs).

Juuri nyt on kaksi diasporaa, jolla on merkitystä. Kurdit ja armenialaiset. Molemmat ovat varsin tuoreita asioita.

Muitakin kansainvaelluksia, paljon merkityksellisempiä, on historiassa tutkittu. Rooman tuho (431 yhtenä.

Suomi, osana Ruotsia v:een 1809 asti, on emämaansa kanssa etsimässä tietään 1940-luvulla perustettuun 30 maan ja kansan puolustusliittoon ja kantona kaskessa näyttäisi olevan kaksi diasporaa.

Koska ne ovat aiempien vaellusten välittömällä jatkeella (13 000 vuoden ajalta), niitä ei kokenut ja historiaa rakastava tarkkailija ja kohde voi kai katsella erillään.

Toivoisinkin, että lyhytnäköisistä etupiiri-taistoista ja -kiistoista päästäisiin tässä ihmisen maailmassa sen verran irti, että totuus- ja sovintokomissio voisi toimia muuallakin kuin Manhattanin itärannalla (YK/UN).

Kun toiveeni taatusti on turha, alan miettiä, mikä olisi oma pikkuruinen tapani näkemystäni edistää. En hae Markku Kuisman, Timo J Tuikan tai Teemu Keskisarjan osaamista tai ammattitaitoa vaan oman ”kolmenvartin” (75v) elämänkokemukseni epikriisiä – toivottavasti ei epilogia.

Yritän itselleni varaamiani ”kolumnivuoroja” käyttäen päästä diagnoosiin, johon sisältyisi lupaus vian korjauksesta, oireiden helpottumisesta, subjekti-objektin kuntoutumisesta ja lopulta kunnialla kuolemisesta.

Ei sen pitäisi mahdotonta olla, puskurikapasiteetti-käsitteen valossa. Yhden ihmisen kohdalta.

Olenhan työssäni yli 30 000 inehmon osalta hiukan harjoitellut.

***

Vakituiset vieraani ovat kenties todenneet, että blogeja tässä nyörissä usein kommentoi arvostetun kulttuuriseuran sähköposti-osoite.

Tämän päivityksen tiimoilta tuo sähköposti-osoite (kirjallisuus-seura) tulistui ja käyttää elävää Aleksis Kiven ja Väinö Linnankin harjoittamaa ilmaisuvoimaa.

En tuota tekstiä julkaise.

Aiemmassa APK:n 15 vuoden historiassa oli tapanani käyttää otsikkokuvia.

Nyt ei tapa enää elä. Omat kuvani eivät ole sen arvoisia enkä muiden kuvia tohdi tekijänoikeus-perustein linkittää.

Yksi kuva ja siihen liittyvä lause kuitenkin on kulkenut mukanani pitkään.

Kuvassa on 1800-lukulainen kovin arvostettu tamperelaislähtöinen kirjailija, joka ilmaisee eräässä keskustelussa näkemyksensä seuraavasti:

Eläkööt kaikki intelligentit miehet!

Tyhmät saavat kernaasti kuolla

En ole isommin tuota kirjailijaa arvostanut, mutta arvostan sitä, että hän on ilmeisen ansaitusti kansakunnan kaapin päällä.

Kulttuurissa on tapana käyttää terävää säilää, mutta näinä pikkukarhun (Medvedev) aikoina sellainen ei minulle oikein sovi.

Sosiaalinen media on käytössä ollessaan muuttanut vuorovaikutuksen sisältöjä ja laatua aika lailla.

Mutta kuten tuosta ”eläköön…”-viestistä käy ilmi,

Elettiinpä ennenkin vaikk´ ojan takan´ oltiin, ojapuita poltettiin ja ojast´ oltta juotiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s