Vanhoja poikia viiksekkäitä

Poikkesin torilla, jossa oli pystyssä karaoke-tanssit.

Lauloin, niinkuin kaksi kertaa aiemminkin kun olen karaokessa ollut esiintymässä, Junnun ”Vanhoja poikia viiksekkäitä”, mutta tällä kertaa kyynelten kera.

Paras viiksekäs ystäväni on äsken kertonut sairastuneensa vakavasti.

Elämässäni olen esiintynyt tavattoman paljon kaikissa mahdollisissa välineissä ja kielillä.

Ranska, saksa, ruotsi, norja, englanti ja tulkittuna 20 muuta EU:n kieltä.

Esiintymiset eivät ole jättäneet jälkeään. Saati jälkeäkään.

Elokuvassakin olen ollut (”Sissiluutnantti”), mutta sivuosa-oscaria tai sen suomalaista Jussi-vastinetta ei kuulunut.

Mutta tuo ystäväni on pystinsä saanut, parisen vuotta minua nuorempi Kymijoen sivuvesien Verlankosken hedelmä.

Monesta varmasta syystä on ansainnut.

Torilla tapasin ”suuria lappilaisia”, jotka ovat saaneet aikaan sen, mitä minä en ole osannut.

He ovat luoneet puitteet sellaiselle lappilaisuudelle, josta minä olen nauttinut, en sitä tehnyt.

Vain yksi merkkiteko jäljiltäni aikanaan jää:

Rovaniemen krematorio.

Se on valmistumassa kohdakkoin.

Siitäkin kunnian kaappasi – mielestäni ihan oikein – muuan kaveri ja antoi palvelulaitokselle oman nimensä.

Kyllä nyt kelpaa:

”Köyhän grilli”.

Niin, se toinen ”junnulainen”, jota tapaan laulaa on ”Vanha salakuljettaja Laitinen”.

Siksi laulan, että tunsin hänet. Ja Junnun.

Kaikelle sille porukalle, jota tämä heinäkuinen päivitys naisten viikolla, mätäkuussa, muutaman päivän ennen Jaakon kylmän kiven heittoa, toivotan

Sit tibi terra levis

Sen merkitys on, kuten jokin aika sitten jo täällä kertoilin, että olkoon hänen hautansa maapeitto niin ohut, että kylän koirat pääsevät hänen luitaan kaluamaan, kun ne vielä ovat tuoreet.

Sen kaluamisen kuulimme tänä aamuna Radio Yle 1:n päivän kolumnina.

Tähtitieteilijä pani parastaan ja ampui omiaan varoittamatta härskisti selkään.

Paheksun.

https://areena.yle.fi/audio/1-62643255

Antidoottina, neljäntenä Covid-rokotteena eli vastalääkkeenä Einsteinin suhteellisuusteorian ja singulariteetin pohtijalle tarjoan, mutta en linkitä, Hannu-Pekka Björkmanin radio-esseen Albrecht Dürerin Melankolia I – teoksesta.

Melankolia I ei ole toivoton, musta sappi vaan sen I, Björkmanin ilmaisemana, viittaa ”mennä”-verbiin.

Kadotkoon melankolia, ulos ikkunasta ja kuvasta.

Seitsemän puhtaan taiteen kuvasta.

Essee löytyy YLE-Areenasta.

JK / 21.7.

Lienee ensimmäinen ”seuraavana päivänä”-jälkikirjoitukseni APK:n yli 15 vuoden ja liki 4400 päivityksen historiassa

Presidentin vaaleihin kenties valmistautuva Petäjäveden ”lahja” maamme ulkopolitiikalle on tänään jakanut fb-sivuillaan Lasse Lehtisen päivityksen, jossa tämä ylistää yllä mainittua singulariteetti- ja suhteellisuusteoria-osaajan eilistä YLE-1-kolumnia oikeansuuntaisesta YYA- ja UKK-ajan oikeistolaisuuden kiitoksista.

Tuo petäjävetinen tuore isä on kertonut olevansa vakavasti lähdössä TP-vaaliin (1/2024), mikäli hänen gallup-kannatuksensa nousee yli 70%:n. Nythän SN:n kannatus (erinomainen-taso) lienee 46%.

JK2

Vihreillä oli aikanaan EU-parlamentissa osaava ja kokenut juristi-mies, myös korkeissa oikeius- ja ihmisoikeus-asemissa toiminut (elänyt 1945-2005)

Hän piti minulle useita kahdenkeskisiä oppitunteja lentoasemien penkeillä myöhässä olevia lentoja lähteviksi odottaessamme.

Yksi hänen lempiaiheistaan oli Trial Via Media, jota hän itsekin kertoi osaavansa hyvin – ja se myös julkisuudessa tuli hyvin esiin.

Tähän liittyen edellämainittu toimija on saanut tänään puheenvuoron, jonka linkitän kommentoimatta sitä.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008953731.html