Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä

Äskeisellä kesä”loma”matkallani synnyinmaassani kohtasin elossa sellaisia ihmisiä, joita olen tuntenut yli seitsemän vuosikymmenen ajan.

Tapasin myös hautoja, jotka ovat olleet sijoillaan satoja vuosia.

Pysähdyin useiden taistelujen muistomerkeillä.

Mikään kohtaamistani ja kirjaamistani asioista ei tuon kahdeksan päivän aikana herättänyt ikäviä, kauhistuttavia tai vastenmielisiä ajatuksia.

Oma seitsemäskymmeneskuudes elinvuoteni ei ole vielä ainakaan isosti demenssin leimaama eli muistan ja käsittelen runsaasti asioita, joita autoimmuuni-prosessi ei vielä minusta ole poistanut. Tässä autoimmuunilla tarkoitan metyyliryhmien karsiutumista kromosomien hännästä solukuolemaa ennakoiden.

Eräs suomalainen wannabe-presidentti näkyy edistävän asiaansa yya-hännän huiskinnalla kansakunnan muistissa. Mielikuva on onneton ja paikkansa pitämätön: autoimmunologian tehtävä on syödä edellisiä ikäluokkia ihmiskunnasta, jotta seuraavilla olisi tilaa nostaa omaa häntäänsä.

***

Autoimmunologialla tarkoitan tässä meihin eläviin olentoihin ladattua kykyä syödä itse itsensä pois muonavahvuudesta. Nivel-, aivo-, veri- ja sisäelin”reuma”-tauteja siis.

Sellainen prosessi tässä ihmisen maailmassa on erään tietäjän (Joseph A. Tainter, 1995) mukaan ollut valtoimenaan ihmiskunnassamme viimeisen 13 000 vuoden aikana kolmasti: Egyptissä, Babyloniassa ja Länsi-Roomassa. Noiden ”maailmanloppujen” ohella Tainter kuvaa hitaan muutoksen tuhoisimpana.

13 000 vuoden aikana on Tainterin mukaan siis ollut lajimme itse kehittämiä nopeita tuhoja, apokalypseja. Ennen 13 000 vuotta sellaisia nopeita tuhoja lajimme itse kehittäminä ei ole ollut 300 000 vuoteen.

***

Tapasin elossa elämänmittaisia tuttuja. Liikkasia ja Mikkosia. Kumpienkin sivuilla on muutamia muita ”minun sukuni tarinoita”, joita en tällä matkallani kohdannut. En poikennut edes yleensä tervehtimissäni paikoissa (Lampan talo, Marskin haudan takainen Hietaniemi, muuan itäsuomalainen kirkko).

Tällaiset matkat on tärkeitä kyetä tekemään vapaalla aikataululla ja yksin. Yksin sen takia, ettei tarvitse seurueelta kysyä, mistä kulloisessakin kylässä pitäisi etsiä parhaat lihapiirakat.

Taaksepäin elämää laskien on selvästi tähdellistä, että tietää, mistä löytää elossa Ekin, Lennun, Sepin, Jussin, Lemmyn ja Heikin.

Kiitos yöpaikkojeni isännille ja emännille, pitkää ikää ja tuskatonta erkanemista YYA- ja Rytkönen-häntien huiskinnasta. Päivityksen otsikko on Arto Paasilinnan erään kirjan kannesta lainattu.

Ryhdytään kesään. #eiksnii

Otsikon hengessä.

Yksi uusi tieteen tekemä havainto ansaitsee maininnan.

Elinpiirissämme ne kumppanit, joilla on sydän, viettävät sen kanssa 3 000 000 000 lyöntiä.

Sitten se on siinä. Rotalta (495 lyöntiä minuutissa) se vie vajaat viisi vuotta.

Mietin usein tuon tiedon kanssa, miten niiden kolmen miljardin lyönnin aikana itse olisin sillä lailla sievästi, että pumpun lakatessa toimimasta (”kuoleman määritelmä”) kasvoillani karehtisi toisenlainen hymy kuin kahdella ihmiskunnan vielä elävistä: Vladimir Putin ja Xi Jinping.

Niitä ilmeitä ja silmänluonteja on nimittäin aika noloa kuvaruudusta seurata.

Toisella nykii suupieli, toisella silmäluomet.

Vähän niinkuin olisi hätä.

Miten lie sitten eilisiltana Stade de France´lla LFC:n kannattajilla: 0-1.

Toimin 1980-luvulla jonkun vuoden paitsi avioero-isänä ja vanhempieni hautajaisten yhtenä isäntänä, myös Liverpoolin toisena valmentajana.

***

Uutisvuossa on muuan varsin ilahduttava tieto:

Norja (ent Länsi-Ruotsi ja/tai Pohjois-Tanska) on päättänyt lyödä valttikortilla Minskin diktaattoria navan alle:

Maa muuttaa tuon Via Balttiasta itään sijaitsevan mukamas-itsenäisen vailla merisatamaa jääneen jääkiekko-maakunnan nimen Valko-Venäjästä (siis valkopestystä Putiniasta) muotoon

BELARUSSIA”.

Suosittelen SaPe:n TP-UTVAan pikaisesti valmisteltavaksi, samoin Halla-ahon UAV:aan ja Haaviston UM:öön.