Epikriisi – Loppulausunto dg F 43.9, tutkimusjakso 18.-26.5. 2022

F43.9 tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä sopeutumisHÄIRIÖ

Tästä John Donnen (aD 1623) motto:

Kenelle kello soi / Se soi Sinulle

Neljä (+) paikkaa, joissa kohteena ihmiset, eivät maisemat, suurin osa kohteista kuolleita.

Matkan pituus autolla on 2306 km, keskinopeus 68 km/h, kulutus 4.4 l/100 km.

Kuvia – kts oma kansionsa – 83 kpl, videoita 2.

Rengasmatkan teemaksi valikoituu

Armoton elämä, armollinen kuolema”.

Kempele, Suonenjoki, Kuopio, Uusi Valamo, Mikkeli, Jyrään Mylly, Kouvola-Kuusankoski, Kausala, Orimattila (Valtakunnansali & al, Mattilan Orin väsyttyä kivireen vetämiseen), Espoo, Tapanila, Porkkala, Turku, Naantali, Karvia ja 13 erilaista sotamuistomerkkiä (1323 – 2022), kaksi taidenäyttelyä (Suonenjoki, Karvia).

Onko elävä ihminen armoton? Kyllä.

Onko kuolema armollinen? Vastaus ei ole saatavilla

Onko yksinäisyydellä väliä? On

Onko ihmisillä väliä? Vahva kyllä – sekä syntyneillä, elävillä että kuolleilla

Kaikkia matkalla kohdattuja eläviä sapienseja koskee tiukka intimiteetti, goldwater-rule.

Se tarkoittaa, että havaintoja elävistä, tavatuista ihmisistä en saa julkistaa, koska yhdeltäkään en ole kysynyt, saanko heidän tietojansa julkistaa.

Kuolleet, julkisissa patsaissa, hautakivissä ja muistomerkeissä olevat, ovat eri juttu.

Esimerkki: Inkerinpolku 19, Kouvola – Voikka – Harjunjoki (Väliväylä)

Heistä kolme on tuttuja ja he ansaitsevat nimeämisensä: Ritva Holmberg, Kalle Holmberg, Elina Karjalainen, kolme sukulaisia (Eeva-täti, Kasi-täti, Matti-vainaa)

”sit tibi terra levis” tarkoittaa ”kepeät mullat”, se taas viestii, että useiden hautojen päällä on niin kevyt ja ohut maakerros, että me kylän koirat pääsemme helposti kalmojen luita hampaillamme murskaamaan. Näin vaikkapa Pentti Saarikoski. (irvokas hauta Uuden Valamon tuonenlehdossa)

Lopuksi

Eräissä uskonnoissa on tapana kantaa kiviä, ehjiä ja sileitä, mutta taskuun mahtuvia, hautapaikoilta toisille. Murtuneita kiviä ei ole tapana eikä asiallista kantaa – siinä murtuu jotain?

Tämän sileiden kivien siirtämisen teinkin.

Helatorstai on vanha kirkkopyhä. Sitä vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen / kutsumisen muistoksi. Tänne maan päälle jää kuitenkin kaksi asiaa.

  1. Pyhä Kristoforos, Jeesuslapsen kantaja (hänet, matkailijan suojelupyhimyksen, kohtasin matkallani aika usein – hänen nimissään toivon raskautetuille vapahdusta)
  2. Suomen maantiestön rakennus- ja korjaus-porukat, jotka kaikki olivat ahkeroimassa juuri helatorstaina joka puolella vajaan 200 poronkuseman taivaltani – sen sijaan lehdentekijät vetivät lonkkaa tai katsoivat jääkiekkokisoja (Suomi-Tsekki 3-0, Suomi Slovakia 4-2, yhteensä Suomi Tsekkosslovakia – kts Praha elokuu 1968- 7-2).

Tänään, perjantai-aamuna klo 05 kaikki matkan ajan kotiin kannetut printtilehdet olen lukenut (HS, UR, LK), SK- & Venäjän aika-lehdet vien lukemattomina paperinkeräykseen.

Ensi viikolla on vuorossa Sisilia, mutta sinne MIE en tosin lähde, enkä huomenna Stade de France´lle.

Kiitos seurasta, kuvat löydät fb-sivuiltani (sinne pääsee ilman mantraa, nimihaku)

vakuudeksi

antti liikkanen, 76. matkailu-vuosi menossa

***

Blogin päivitys alkaa diagnoosilla (häiriö).

Suomen Lääkärilehdessä sen päätoimittaja (”ammattitoimittaja”, ei -lääkäri) asettaa ison asian keskusteltavaksi.

Leikkaan pääkirjoituksen lopun tähän:

Lääkärien ja poliittisten päättäjien olisi syytä nostaa lääketieteen ja poliittisen vallan väärinkäytön suhde agendalle.

Tarvitaanko asiantuntijaryhmä, joka voisi ääritapauksissa lausua varoituksia julkisuuteen ja äänestäjille?

Vai löysätäänkö yksittäisen lääkärin mahdollisuutta lausua mielipiteitään?

Tai luodaanko parlamentaarinen ryhmä, joka konsultoi lääkäreitä?

Mahdoton vastata. Mutta pohtimisen arvoista.

Suomen ratkaisu voisi toimia esimerkkinä maailmalla. Uusia vallan väärinkäyttäjiä on epäilemättä kasvamassa – ja heitä voi kasvaa missä vaan.

Askeleita on onneksi jo otettu.

Urho Kekkosen sairauden jälkeen presidentin terveydentilasta on annettu tiedonantoja. Tämän soisi yleistyvän kaikkialla maailmassa kunhan lääkärien autonomia säilyy. Yhteiskunta on Suomessa halunnut vähentää vakavia riskejä myös ottamalla lääkärit mukaan aselupien myöntämiseen.

Kirjoittajat

Pekka Nykänen vastaava päätoimittaja