Kustaa II Adolf

Olen kahdesti käynyt Madridissa Reina Sofia – museossa katsomassa ja kokemassa Picasson Guernica-taulua.

Teoksen kumminkin puolin seisoi konetuliaseella varustettu sotilas.

Kävin myös Guernican kaupungissa, joka nykyisin on kokonaan uudelleen rakennettu. Mutta sen museo on eräs rankimpia, heti saksalaisten, puolalaisten ja itävaltalaisten keskitysleirimuseoiden jälkeen.

Eräs läheiseni on viime päivät valmistellut taulua, jolle hän on antanut nimen ”Kohtaaminen pellolla”.

Työ tuo mieleeni Guernican.

Ei niin, että se taiteena olisi kilpailuasetelmassa, mutta niin, että se herättää minussa samoja värinöitä joissain sieluni syvissä ja yleensä tavoittamattomissa kerroksissa.

Olen psykiatri, joten minun pitäisi tämä tietää.

Annoin teokselle mielessäni toisen nimen:

AZOVSTAL

***

Jaan Kross kuvaa ”Uppiniskaisuuden kronikka”-kirjassaan Kustaa II Adolfin vanhempiensa keralla poikasena Tallinnan eli Räävelin satamassa.

Kirja kokonaisuudessaan kertoo, miten kolme ruttoa (kaikki Iivana IV:n hyökkäyksiä Pohjoista Liivinmaata vastaan) torjuttiin.

Eli Rääveliä ei vallannut Venäjä eikä Breznevin ajan Neuvostoliitto. Tulkinta on Krossin itsensä elämäkertakirjoissaan (Rakkaat kanssavaeltajat 1 ja 2)

Ainakaan henkisesti. Ei ainakaan, jos kuuntelemme Viron tasavallan suomalaisia kollegoitaan moittivaa presidenttiä, joka on asunut elämänsä tärkeimmät hetket USA:ssa.

Otan kirjan uudelleen hyllystä ja ryhdyn lukemaan sitä. Kirja on loppuunmyyty eikä uusia painoksia ole OTAVAn suunnitelmissa.

Kuinka se ihme Iivana Julmaa vastaan oikein tapahtui?

Oliko kaikki selitettävissä nektarilla, jonka avulla pikkupoika pystyi tanssimaan Räävelin kirkontornien väliin pingoitetulla köydellä kuolemaansa putoamatta.

Jään miettimään, onko meillä paljon sellaisia vallassa NATO:ssa, EU:ssa tai Pohjoismaissa, jotka olisivat tuon kirjan ”Kolme katku vahel” (Kolmen ruton välillä) lukeneet.

Kaikesta päättäen ei ole kovin montaa.

On tämä sellaista meininkiä.

Nyt.

Koko maailman Azovstalissa.

Se, minkälaisen roolin Jaan Krossin poika on ”suomensyöjänä” ottanut, ei kuulu tämän kirjoituksen piiriin.

Ei myöskään se, miten Kustaa II Adolf kuoli ja mitä hänen kansliapäällikkönsä Oxenstierna virkkoi pojalleen v 1648. (Poikani, kunpa tietäisit…)

Maailmanhistorian tähän mennessä kenties julmimman sodan rauhaa poika oli lähdössä Westfalenin Münsterissä etsimään ja sopimuksen allekirjoitettamaan samaan aikaan, kun hakkapelitat vielä ryöstelivät Prahan Vltava-joen Vituksen kirkon puoleista Prahan aarteistoa.

”Moldau”.

Turun palossa 5. syyskuuta 1827 poltettavaksi ne aarteet ryövättiin.

2 kommenttia artikkeliin ”Kustaa II Adolf

  1. Täytän tänä vuonna seitsemänkymmentä eikä elämäni aikana ole ollut yhtään vuotta ilman sotaa; aina jossain päin maailmaa on ollut sota. Ihmishistoriaa tutkiessani tulee esiin ennen minua eläneiden ihmisten kokemia sotia. Niitä on loputtomiin.
    Vaikka en itse henkilökohtaisesti ole kokenut konkreettisesti sotaa ei siitä ole kauaakaan, kun äitini, hänen veljensä ja isovanhempani kokivat sen. Ja jossain päin maailmaa aina joku ihminen kokee sodan. Ja eläimet, luonto jne.
    Karmeeta sanoa mutta niinhän se on, että ihminen on se todellinen julma luontokappale; ahne, väkivaltainen, vallanhimoinen jne.

    Tykkää

    1. Muuan valtiotieteilijä-historioitsija väittää, että sotia ihmiset ovat käyneet 13 000 vuotta (Tarnier, 1995), vain kolme maailmanloppua sisältäen (Egypti, Babylon, Länsi-Rooma). Kommenttiinne muutoin yhtyen…

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.