Toimii kuin junan vessa

Lapsena asuin Kouvolassa ja poikkesin usein Helsingissä, jossa Simo-vaari oli työssä.

Junassa matkaan meni 3 1/2 tuntia, autolla kolme. Rauta- tai soratietä.

Jazz-konserteissa Helsingin Kulttuuritalolla (SKP) kävimme joko junalla tai autolla (Matti Miikkulaisen ”Vakoilija-Citroen”).

Jos rahaa oli vähän, matkustimme junan katolla sen ajan, kun konduktrööri kiersi. Junan haju Kulttuuritalon katsomossa oli melkoinen, olihan meitä monta.

Aikuisena olen matkustanut Milanosta useisiin Italian kaupunkeihin junalla, joka kulkee 350 km/tunti. Pariisista Montpelier een pääsee myös sellaisella, samoin Bretagnen länsikärkeen.

Kerran matkustin Shanghain pikajunalla Pekingistä Keltaisen joen suistoon. Hitaasti, arvokkaasti ja vihreätä teetä nauttien.

Kun Juhani Aho kirjoitti Rautatie-kirjansa, ei sellaista vielä ollut rakennettu Kuopiosta pohjoiseen. Matti ja Liisa eivät siis kulkeneet junalla vaan kirjassa.

Kouvolassa on kaksi asiaa, ei muita. Rautatie ja armeija. Siksi Kouvola on Suomessa ylivoimaisesti halveksituin paikkakunta.

Mutta Kouvolasta pääsi junalla Rengasmatkalle, joita myöskin teimme paljon. Lappeenrantaan, Mikkeliin, Kuopioon, Jyväskylään, Tampereelle ja takaisin. Hyöryveturilla ja -laivalla.

Se, mikä tuolloin toimi, oli junan vessa.

Nyt, kun alkaa kolmas adventti ja Suomen itsenäisyyden 105. vuosi, ei tässä maailmassa toimi mikään. Tosin junalla pääsee Pekingistä Shanghaihin 350 km/tunnissa eikä siellä enää tarjoilla vihreätä teetä. Eikä Xi tarjoa vapautta.

Ergo:

Kun pian pääsemme sähköjunalla Rovaniemeltä lähimpään siniseen tavarataloon (IKEA) ja sieltä Pariisiin, Milanoon ja Roomaan 350km/h, emme enää tarvitse lentokoneita paitsi sodassa.

Kanki päätti ostaa yli 60 F35-HX-lentskaria. Sotaa varten. Niiden tappoteho on ”riittävä”.

Junalla sota voisi olla helpommin vältettävissä tai vähemmän tappava, jos keskitysleirejä (Gazetten) ei enää rakennettaisi.

Kun matkustimme jazz-konsertteihin Helsingin Kulttuuritalolle, lauloimme usein renkutusta:

”Juna jyskyttäähää, vanhaa ystäväähää, juna jyskyttäähää, vanhaa ystäväähää, juna jyskyttäähää…”

Lopetimme laulumme, kun vanhoja ystäviämme alkoi kuolla ja joku muistutti meitä Kuurilan junaonnettomuudesta ja lukuisista junaitsemurhista.

Jazzia me kuuntelemme ja soitamme edelleen, me kaksi elossa olevaa. Rune (dr) ja mie (EbAlto).