Verkossa

Helsingin olympialaiset muistan. Olin takakaarteen katsomossa ja satoi vettä.

Kesähuvilamme oli vuokrattu Waaraman perheeltä, joka asui kauppalassa naapurissamme. Siellä oli puhelin. Seinään kiinnitetyn veivillisen välineen numero oli Jokela 4.

Se soi äkäisesti ukkosella, jolloin siihen ei saanut vastata. Itse asiassa värkkiä ei silloin saanut edes lähestyä.

Seuraan erästä blogistia, joka on kirjoittanut blogiaan yhtä kauan kuin minä. Hänen verkkonsa käyntiluvut ovat omilla miljoonaluvuillaan. Ansiosta ja asiasta.

Kemppinen.blogspot.com

Muita blogeja en seuraa.

Lopetin hiljattain työelämäni ja poistin toisen puhelimeni verkosta, android – kapulan annoin lapselleni. Itselleni jätin tulipunaisen iPhone 11:en

Laskin tuon jälkeen, paljonko puhelimeeni on soitettu. Luku on kokemukseni mukainen. Keskimäärin tulevia puheluita on 10 viikossa. Kiivaimpina työvuosina luku oli enimmillään tuhannen tienovilla (työnantaja seurasi tuollaisiakin suoritteita).

Tämä katsaus on APK-blogin 4286:s.

Käyntejä on ollut 50 000.

Kävijöitä – siis henkilöitä – ei alustani laske – tai ainakaan ilmoita. Arvaukseni on satoja, korkeintaan tuhat.

Potilaita työelämäni aikana kohtasin yli 30 000, käyntejä oli yli 300 000, päivystyksiä yli 1000 ja ajo-kilometrejä nelisen miljoonaa, ilmamaileja myös useita miljoonia.

Laiva-, pyörä- tai kävely-metrejä en ole laskenut, mutta 1500 m juoksin myöhäismurrosiässä himpun alle viiden minuutin. Myöhäismurrosiän loppumista olen vähitellen odottelemassa – turhaanko?

Miksi tämä päivitys?

Siksi, että voisin selittää itselleni sen, että ”kukaan ei enää soita” syyllistymättä itsesäälin syntiin.

En selvästikään onnistunut.

Suutarin lapsella on huonot kengät.