Send Our Savior

Covid ja sen taustalla olevat variantit ovat saaneet pandemian sosiaalipsykologisempia muotoja nitisemään ja natisemaan viime päivien aikana. Viittaan eiliseen ”Haaksirikko”-mietintääni.

Rokotevastaisten ihmisten väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset tuntuvat laantuvan, jonot rokoteasemille pitenevän ja big pharma on terhentynyt sadassa päivässä lupaamaan immuuni-vastusta eli eilen mainitsemaani Xi-versioon (OMICRON) rokotteen.

Samaan aikaan julkiset päättäjien ja tiedeyhteisöjen sodat ilmatilasta ”me olemme oikeassa”-kannustushuudoin lisääntyvät. Kun maailman markkina muutoin on alakulossa, big pharma on liki 10 pinnan nousussa.

Jokin aika sitten suosittelin lukemaan Albert Camusin kirjan Rutto (aD 1947).

Nyt suositus on vaihtumassa: Ehkä sittenkin sopivampi on Boccaccion Decamerone (aD 1350-53).

Tilasin lentolippuja tänään kotimaan matkalle.

Kaikki asiaan liittyvät palvelut toimivat lähes oikein ja liki viivytyksettä. Ainoa, mikä ei toiminut oli aiotun matkakaverin hoksnokka. Mutta senhän voi aina virittää.

On siis nähtävissä, että vuoden ja 9 kuukautta kestänyt paine alkaa vaatia veronsa.

Jostain syystä minä nukun hyvin. Näen unia vähän enemmän kuin yleensä, mutta unet ovat sävyllisiä. Sellaista kait sanotaan REM-uneksi (silmät liikkuvat, mutta nukkuja on kokovartalo-halvauksessa).

En osaa arvata, miltä kulmalta ihmiskuntamme lähtee enemmälti nitistymään, mutta ehkä oheinen linkki kannattaa avata?

Lantikkakuski panee parastaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008437276.html