Karhunpesäkivi

Olen kuunnellut viime aikoina tarinaa karhun talviunille ”ryhtymisestä”.

Tämä otso eli kontio alias kouvo on rakennellut pesäänsä kiven viereen.

Se valmistautuu talviunilleen hidastamalla sekä kulkuaan että elimistöään ja ilmeisesti se tulee köllähtämään kammiinsa kun lumi peittää maan.

Näillä selkosilla seuraava viikko sen lumen tuo. Koko alkava viikko luvataan pakkasta ja lumisadetta.

Kouvo on lähtönimi koulupaikkakunnalleni Kouvola. Runsaasti poikasena hiihtävänä tiesin, että lumi todellakin tulee juuri nyt, 19. lokakuuta. Siis päivänä, jona synnyin.

Synnyin Kouvolassa, mutta elän Lapissa.

Tämän tarinan kouvo on ilmeisen hyvätapainen eikä sitä taida metsämiehen luoti tavoittaa.

Enää pari viikkoa olisi aikaa.

Sitten on ihmisen siitinluu-jahti 2021 loppu.

Salakaatoja aina on, mutta tarinani mesikämmen urvahtaa alueella, jossa salakaato ei tule kyseeseen. Sen verran on salon sisäinen katso eli vahti tiheä ja tunnollinen.

Salakaato ei onnistu senkään takia, että nuorehkon metsähinen – uroksen pesäkivelle on ladattu parikin kameraa 24/7 läpi talven.

Metsänhaltija eli metsänvilja, metsän kuningas eli ohto saanee unirauhansa, vaikkei sillä OURA-sormusta ole tassuissaan.

Mönninkäisen eli pöykärin talvenviettoon palaan, jos aihetta on.

Niin että missäkö tämä kouko tulee uinumaan?

Lapissa, arktisessa korvessa, totta kai.

Metsänvaari kun on.