Limanuljaskat

Elämäni ehtoolla olen alkanut tehdä listoja.

Hyvikset, pahikset, pakoilijat, taistelijat, synnyttäjät, tappajat, tärkeät, yhdentekevät.

Ei sellaisten listojen laatiminen ole mitään herkkua, kun jokaista listoille tulevaa on käytävä oman suotimen läpi tarkastelemaan: jos oikein paskan ihmisen (Jari Tervon mukaan: Hunsvotti eli koiranvittu) huomaa, sen huomaa vain omaa paskamaisuttaan vasten.

Tälläkin uhalla voin viimeisen kahden vuoden jeremiaadini perusteella nimetä yhden joukon limanuljaskoiksi.

Tuolle joukolle on ominaista, että heillä on asemaansa liittyen aika lailla ylimääräistä ja perusteetonta valtaa toisiin ihmisiin, niin tuntemiinsa kuin perässäkulkijoihinsakin. Ja – valitettavasti – täysin tuntemattomiin kohteisiin (target) tai uhreihin (victim)

Tuosta joukosta on vaikea löytää reiluutta, hyväntahtoisuutta, rakkautta, välittämistä tai oivaltavaa lämpöä.

Tuon besser-wisser-pataljoonan kanssa tahtoo väliin henki oikein salpautua, niin julmaa ja petollista sodankäynti-moraalia se edustaa.

Suomen sotahistoriassa 1939-1945-välillä on muuan joukko, jossa ei minulle kantautuneen mukaan ollut yhtään tuon joukon jäseneksi sopivaa.

He olivat rangaistusvankeja, jotka ärrää vahvasti sorauttavan pomonsa kanssa tekivät kenties merkittävimmän pohjustuksen sille, että sodan jälkeen Suomessa niinkin vähän oli PTSD-väkeä (traumapohjainen, henkinen rasittuneisuus-sairaus).

Niin, että ketä nämä säälimättömät, mustavalkoiset, vain omiin tarpeisiinsa keskittyvät, itseään rakastavat ihmiset oikein ovat?

Ernst Hemingway on ollut, syystä kyllä, viime aikoina esillä.

Eräs hänen viestinsä, joka liittyi sodan kauhuihin ja niistä selviytymiseen, kuuluu seuraavasti:

”Kenelle kellot soivat. Ne soivat Sinulle”

***

J.J. ”letterissä” laittoi laiskanläksylle, joten:

Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään (…) Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.

(Rukouksia sairasvuoteelta, John Donne, Emergent Occasions, 1624, suom Paavo Rissanen)

2 kommenttia artikkeliin ”Limanuljaskat

  1. Niuhottamisen uhallakin täytyy suositella, että kaivat esiin tuon John Donnen hienon runon (jonka sanoja H lainaa), ja koetat ymmärtää mitä se todella sanoo. Sillä ei ole mitään tekemistä sodan kauhujen tai niistä selviämisen kanssa.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.