Sana, jota olisi pitänyt osata välttää

Meneillään on syksyn 2021 tietokirja-kausi.

Olen hankkinut niitä monta ja kahlaan niitä päivät pääksytysten.

Ylivoimaisesti paras näyttää olevan Anitra Komulaisen kirja ”Punapääoman linnake” (Siltala 2021).

Harri Saukkomaa ja Lasse Lehtinen ovat mestareita sekä SoMe:ssa että kirjoissaan.

Niinpä kaksi kirjoista onkin Kotkan poikii – eksentrikon (nyk. Varpaisjärvi).

Toinen pohtii sisäministeri Ritolan murhaa, toinen vakooja-everstin elämää Marskin varjossa.

Kun tunnen kummatkin asiat varsin syvällisesti, faktantarkistus on helppoa: ovat kohdallaan, Lassen & Co faktat.

Sama koskee Anitraa, jonka edellinen kirja (Suomen historia, Siltala 2018) myös on helmi. Suomi kirjassa on maan vanhin vakuutusyhtiö, jota ei enää ole. Senkin substanssin tunnen sisältä käsin oikein mainiosti.

Näillä ”esipuheilla” kerron nyt otsikon sanan, jota olisi pitänyt välttää.

Tietenkin kohdistan vaatimuksen itseeni, mutta mukana on myös mm se työryhmä, joka teki kesän YLE:n kuunnelmahitin Armi Aavikosta.

Senkin tarinan tunnen 1950-luvun alkuvuosilta asti hyvin ja tasan tarkkaan. Olihan kesämökkimme Seppälän huvilan naapurissa ja soitinhan keikka- ja orkesterimuusikkona vuoden 1958 – 1973.

Lisäksi viihdyin Nylands Nationilla (nyk Kaarle XII, tuolloin lempinimi oli Natsa) koko opiskeluaikani kaikki maanantait.

Niin, se sana.

Ähäkutti