Taru sormuksen herrasta

Suomen Kalevala on ollut taustalla, kun Tolkien loi tarunsa, joka lie jokaiselle tämän ajan ”lapselle” totta.

Mietin toista vastaavaa suomalaista tarua. Välskärin kertomuksia?

En.

Mietin tarua Alajärven Pärruuteista.

Luin toimittaja Lauri Nurmen auktorisoimatonta isänkieltäjä Jussi Halla-ahon elämän tarinaa huolella. En tosin tehnyt reunamerkintöjä, koska kirja oli lainattu Alvar Aallon piirtämästä Rovaniemen kirjastosta.

Nurmi kuvaa Pärruutien sukua. Halulliset voivat tuon suvun tarinan miettiä Nurmen kirjasta aloittaen.

Huomioni kiinnitti tähän tarinaan, koska opin taistolais-aikoina tuntemaan erään tuon suvun ihmisen, joka Nurmen mukaan järjesteli nousevan poliitikon häät.

Katsotaanhan.

Jannika B. (”Vain elämää”, Apulanta), Zaida B. (Jussipalkinto ”Tove”-ohjauksesta 15.9.-21), Aina B. (KOM, Suomen Kuvalehti ”Hän” 16.9.-21), Marjatta Tapiola (Zaidan ja Ainan äiti,, isä LT Ville B.) ja tietenkin vanhojen kielien tohtori Jussi (äiti os B.), jonka häät Ville B. besorgasi.

Anna Kortelainen on kirjoittanut valtavan hienoja tarinoita 1800-1900-luvun vaihteen suomalaisesta korkeakulttuurielämästä ja sen verkoston tapahtumista.

Itse olen eniten kiinnostunut Christian Sibeliuksesta, psykiatrian professorista, jonka tapa auttaa psyykisesti sairastavia on ollut varsin vahvasti persoonallinen. Hän on myös Suomen Psykiatriyhdistyksen ”sielu”, jonka nimissä vuosittain palkitaan elämäntyöstään eteviä, ikääntyneitä psykiatreja.

Odotan, mitä tapahtuu, jos Lauri Nurmi ja Anna Kortelainen kohtaavat ja laittavat taitonsa ja tietonsa yhteiseen astiaan ja sieltä leipovat sitten meille identiteetistämme epävarmoille suomalaisille paistetusta leivästä, mitä siitä syntyi.

Juhani Aho (Brofeldt), Edelfeld, Snellman, Paloheimo, Järnefeldt, Sibelius, Gallen-Kallela, Äyräpää, Europaeus

Niin, ja Rilke, Freud, Nietszche, Lou Salomé.