Se, ei Hän

Jokainen yrittäjänä toimiva ja palveluitaan työpajalta myyvä tunnistaa ”sen”.

”Se” ilmestyy aika monena päivänä viikossa, istuu rahille, seisoskelee ovensuussa tai vaeltelee tiskin vierellä.

On sillä nimikin, mutta se ei ole tärkeätä.

Se on tärkeätä, että ”Se” siinä on.

Vartin, puoli tuntia, jopa tunnin.

Sille ei voi sanoa että alapas laputtaa.

Jos sanot, hän loukkaantuu syvästi ja tulee toisen kerran myöhemmin, lopulta jopa useita kertoja päivässä.

Eräs syntyperäien lappilainen yrittäjä, joka ei koskaan ole ollut ”ulkomailla”, ratkaisi asian niin, että hän laittoi heti oven sisäpuolelle vanhat puusuksensa ja sauvat.

Kun ”Se” taas ilmestyi eikä ostanut mitään – ”Se” ei osta, se koristaa yrityksen asiakastiloja – yrittäjä kysäisi:

”Mitäs luulet, että nuo merkitsevät”?

”Se” vastaa: ”Aioin juuri kysyä samaa”.

”No mieti yön yli ja tule huomenna vastauksen kanssa”.

”Se” tietenkin saapui, mietinnästä kovasti huolestuneen ja väsyneenkin oloisena:

”Enpä tuota keksinyt, mutta myisitkö minulle tuon nipun/esineen/tarjoomuksen, niin miettisin vielä”?

Seuraavana päivänä ”Se” ei tullut.

Syytä on varmasti mainita, että miltei aina ”Se” on HE, ei SHE. Han, ei Hon. Saati HEN.

”Se” tuli vastaan parin viikon kuluttua toisella pajalla, siinä taas oven pielessä istui.

”No, selvisikö Teille, mitä ne sukset meinasivat?”

Kyyneleet olivat ”Se”n silmissä hänen vastatessaan.

”Joo. Suksi vittuun”.

Tarinan opetus:

Jos myyt jotain tiloissa, joihin on vapaa pääsy, pidä varuiksi vanhoja puusuksia ja sauvoja takahuoneessa.

Kyllä ”Se” tai ”Hän” lopulta tajuaa, jos nostat ne oven pieleen.

Sisäpuolelle.

**

Oheisen, Nättijussi-genren tarinan kuulin äskettäin Kansankadulla.

Unionissa.

Siinä tarinassa ”Se” oli nimi, mutta tarinat ovat parempia, jos niiden kertojaa saati kohdetta ei nimerä IRL’

Kts myös: Veikko Huovinen kirjassaan ”Ihmisten puheet”: ”Kioskimies

***

Kansankadun ralli

Maan kansa on lyhyttä, väärää

kita korviin on, litteä pää

Tulen ääressä istuvi illoin

ja särkeä kärventää