Domestic Policy

Eilen osaamattomuuttani kahlasin Afganistanin ja Jerevanin radion maisemissa.

Tänään on vuorossa se politiikan laji, johon törmäsin alakansakoulussa.

Raunio, Erkki Tuuli, Pekka Jokisen isä ja Simovaarin veljen R-klubin kokoontuminen Mariankadun ja Pohjois-Esplanaadin risteyksessä olevassa talossa.

Mitä sisäpolitiikassa (Domestic Policy) opin.

En ainakaan sitä, mitä Kullervon poika Kemppinen blogissaan tänään (8.9.-21) opettaa:

”Maapallo voisi hyvin elättää noin 20 000 ihmistä. Ja ongelma on hiilen kierto, joka 4,3 miljardia vuotta sitten potkaisi koko homman käyntiin. Kaikkea muuta on maapallolla nähty, mutta ei tätä. Rikkaat ja väkevät tukehtuvat paskaan.”

Eniten olen ollut kotonani sellaisessa sisäpolitiikassa, jota luonnehtii sana subsidiariteetti (läheisyys, toissijaisuus, miten tahdotte). Termi on ahkerassa käytössä Euroopan unionissa ja katolisessa kirkossa, mutta ei 309 suomalaiskunnan tai 21 maakunnan hallinnossa.

Sisäpolitiikka on niinkuin kyläpolitiikka.

Sisäministeri johtaa Suomen rajavartiostoa, jonka tehtävä on Riikka Purran mukaan pitää afganistanilaiset diplomi-insinöörit ja sairaanhoitajat etäällä Suomen sisäisestä maailmasta.

”Raja railona aukee”.

Kun entisestä SAK:n varapäälliköstä kirjoitetaan muistelmia (elämä(n)kerta, mutta ei autofiktio), siinä sekoitetaan sisä- ja ulkopolitiikka (Somppi, 2021).

En ihmettele. Olen saanut reservin yliluutnantin natsani Ahtisaarelta siihen aikaan, kun Mauri Myrsky osoitti, että kykenen johtamaan ison organisaation sotaharjoitus-lääketieteen arviointia, en itse toimintaa.

Vasta Tarja Halonen ymmärsi antaa reservin lääkintäkapteenin natsat (se on paljon isompi herra kuin lääkintä-everstiluutnantti evp) ja kutsua minut niin sisäpoliittiselle kurssille (MPK159) kuin – avec – tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotollekin (Mariankadun sisäänkäynti).

Subsidiariteetti on siis läheisyyttä ja toissijaisuutta. ”Valtion tulee hajauttaa toimintaansa pienille kansalaisjärjestöille.

Lions, RT, OT, siinä se!

Quadragesimo anno (Pius XI, aD 1931).

Niin, talouspolitiikka: onhan meillä Risto Murto ja Olli Rehn (varalla Sixten Korkman)

Ja joo, ympäristöpolitiikka: eihän meillä sen osaajia ole (ei edes Haavisto – joten nyt pistän likoon Rehnin Ollin, MP)