Foreign Policy

Vajaa 15 vuotta EU:n kokouksissa ja sitä edeltävät muut päättäjän tiedot ja kokemukset antavat luvan todistaa hiukan.

EU on liki 30 itseään kunnioittavan ja identiteetiltään selkeän valtion joukko.

EN (Euroopan Neuvosto) on liki 50 itseään ja oikeusjärjestelmäänsä yhdessä kehittämään haluava joukko.

Pohjoismaat ovat viiden valtion joukko, joista kolme on erikseen lähtenyt yhdessä kehittämään ulko- ja puolustuspolitiikkaansa.

NATO on Brysselin Zaventemissa päämajaansa pitävä yli 10 maan joukko, jonka tehtävä ja haaste on yhteinen sotilaallinen synergia.

Mielenkiintoisin edellämainituista on kolmikko Norja, Ruotsi, Suomi. Siksikin se on mielenkiintoinen, että se on ollut yksi valtio.

Ei niin kovin kauan sitten.

Ulkopolitiikassa on muutama erityinen piirre, joista oman kokemuksen mukaan merkittävin on sitä käytännössä toimittavien joukko (diplomaatit). Heidän ”ylitseen” ei juuri kävellä.

Tiedän Suomen historiassa muutaman ylikävelyä yrittäneen.

Ulko- ja puolustuspolitiikassa Suomella on sillä tavoin erityinen asema, että maan itsenäisyys on aika nuori, sen ratkaisut poikkevat oikeastaan kaikista muista edellämainittujen verkostojen jäsenistä (siis EU, EN, NATO, Pohjolan kolmoset, YK).

Se, joka johtaa maan (Suomi) ulko- ja puolustuspolitiikkaa on siis aika ”yksin”. Hänellä ei ole kokemus-ystäviä, -keskustelukumppaneita, -mentoreita tai -superviisoreita.

Oikeastaan tämä onkin kaikki, mitä suomalaisen päätännän lillukanvarsissa käytännössä 1950-luvun alkupuolelta alkaen mukana ollut tai sivusta katsellut ”Tintti” voi asiasta blogimuodossa Arktisessa Puskuri Kapasiteetissa kirjoittaa.

Lähteet: joukko esiupseereita, ministereitä, diplomaatteja, EU- ja eduskunta-päättäjiä eri puolilla maanosaamme.

Pari erityistä nostoa:

Kalevi Sorsa: Paikallisjunalla Eurooppaan

Edvin Linkomies: Vaikea aika

J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen: Päiväkirjat

Rene Nyberg: Patriarkkoja ja Oligarkkeja

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

Antti Eskola: Vanhuus

Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat

Veijo Meri: On suurta olla pieni kansa

Hilkka ja Antti Liikkanen: Tunkua katon harjalla

Jaan Kross: Rakkaat kanssavaeltajat I ja II

Kadettiupseerit 1920-1970 matrikkeli

Marianna Mazzucato: The Value of Everything

Lisäksi työhuoneeni kirjahyllyn sadat julkaisut 1813-2021

Olen pyrkinyt asettamaan viiteluettelon tärkeysjärjestykseen – saa lukea alusta loppuun vice versa

Yhteenveto:

Kiina putsaa pöydän kuten niin monta kertaa ihmiskunnan historiassa aiemminkin (paperi, ruuti, apinan vuosi), mutta sitä voi odottaa Thukydideen ansa, jossa ainoastaan sars-CoV-2 alfasta myyhyn (jne) voivat selvitä.