D-Day

Kuuntelin radiosta Filsdeproustin haastattelua.

Haastattelija myötäili kovin eikä vaatinut SYK:n lahjalta Pohjoismaiseen finanssipolitiikkaan paljoakaan.

Kuitenkin haastattelussa oli minulle yksi ohi aiemmin mennyt tieto.

Elämänsä kirjaa ihminen oikeastaan voi alkaa laatia vasta kun maali eli thanatos alkaa lähetä.

Vietimme perheenä paljon aikaa Hornfleure-nimisellä paikkakunnalla St Gatien de Bois-nimisessä kylässä. Aika oli 1980-luvun lopulta 2010-luvun alkuun.

Lähellä pientä normandialaistyylin 250 vuotta vanhaa mökkiämme sijaitsi kaupunki, jonka Englannin kanaalin laidalla (La Manche) on hotelli, jossa Proust ehkä kirjoitti tunnetuimmat 3000 sivuaan.

Tuota rakennusta lähestyessä muistan, että minulle tuli toistuvasti outo olo.

En osannut yhdistää asiaa Filsdeproustiin ennenkuin tänään, kun kuuntelin hänen haastatteluaan shakista ja muista merkittävän älykkyyden mitaleista, joita hänen rinnassaan usein olen huomannut olevan. Ei oikeasti vaan tunteena.

En tunne tätä Juhana-herttuaa kovin hyvin, mutta kohdatessa kyllä nyökkäämme hiukan.

Normandian maihinnousun D-Day taitaa olla eräs maailman suurimmista lyhythetkisistä sotatoimista koskaan. Ehkä jokin Neuvosto-Venäjän panssaritaistelu on ollut samaa luokkaa, mutta se upposi sukellusveneen matkassa.

Mennyttä aikaa etsimässä sijoittuu yhden sukupolven verran varhaisempaan aikaan kuin klo 06, 6.6. 1944.

Mutta sille, samoin kuin nykyisille Telluksen pinnalla tapahtuville sotkuille, on yhteinen nimittäjä.

Eikä se ole Jumala tai jumala.

Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli

En ole varma, monesko kerta näiden Arktisen Puskurikapasiteetin yli 4000 päivitysten myötä tuo Eagletonin sitaatti on esillä. Mutta olipa kuinka mones kerta tahansa, se ei vähennä sitä ihmisten välistä epäsopua, vihaa, kiusausta ja kovaa sanan rieskaa, jota media, ihan kunniallinenkin media, suoltaa nykyisin kulutukseen.

Ei siihen twitteriä, facebookia, Häksyä tai blogistaniaa tarvita. Ei Talebania, ISIS´a tai Iivana IV:aa (Julma: Kolme katku vahel 1-4, Jaan Kross)

Riittää, että olemme entistä sivistymättömämpiä.

Samaan tapaan kuin keisari Nero kohteli vaimojaan ja lempifilosofiaan. Samaan aikaan kun Kaksoisvirtojen maasta vaelsi Suomenniemelle joukko, joka on meidän kaikkien perus- ja kantasuomalaisten esiäideistä koostunut.

lähteet:

Octavia (Lucius Annaeus Seneca, aD 60)

Kadonnutta aikaa etsimässä (Marcel Proust, 1908-1922)

Twitterpäivityksiä (Filsdeproust 2018-2021)