Maa, maailma ja ihminen palaavat yksinkertaiseen päiväjärjestykseen

Muistan jostain kuulleeni, että maan päällä olevasta liikkuvasta biomassasta suurin painossa on muurahaisten joukko.

Olen siinä ikäluokassa, joka sai lapsena partiokasteen.

Se tapahtui partioleirillä, joka yleensä kesti viikon, enimmillään kaksi.

Kasteen pelätyin osa oli alokkaan istuttaminen kusiaispesään määräajaksi, joka vaihteli sen mukaan, kuinka paljon kastettava muutoinkin oli kiusaamisen kohde. Minulla aika oli keskimääräinen.

Siinä oppi tuntemaan muurahaisen, joka oli tavoiltaan hiukan erilainen kuin Ugandan safarilla kohtaamani laji, termiitit. Niiden keot ja niiden välinen liikenne ovat mykistävää seurattavaa. Los Angelesin leipeillä kulkevat moottoritiet (High Way) ovat peanuts savannien termiittimaailman liikenteeseen verrattuina. Kaistoja noilla veijareilla on 12-16 suuntaansa. Liikenne on vakaata, joutuisaa ja järjestäytynyttä. Route SixtySix on niihin verrattuna Kabulin lentokentän siviilipuoli 26.8.-21.

Tuolla samalla kusiaisleirillä oli kastajaisia seuraavana päivänä leirijumalanpalvelus, jossa saarnaa sorautteli tuon ajan Mikkelin hiippakunnan piispa, Suomen kenties sotaisimman pappissuvun kärki.

Martti Simojoki.

Sää oli helteinen ja saarna kesti ja kesti ja oli aika lailla tuomiota tihkuva siihen nähden, että kuulijat olivat parhaastaan kymmenen ikävuoden kumminkin puolin kasuavia babyboomerseja (suuret ikäluokat, 1945-52 syntyneet, 1.3 miljoonaa äidin pikku muurahaista).

Sen verran kusiaiskaste vielä ”vauvan” elimistöä koetteli, että kesken saarnan tuli ”noutaja”.

Pyörryin ja paskoin kunnon ripulikakin housuihini, mutta ennen lopullista simahtamista huusin kaikin voimin:

”Haista piispa paska”.

Minut kannettiin elpymään puolijoukkuetelttaan, johon Marltti tuli sitten ”uhriaan” tervehtimään.

Muistan ikuisesti hänen naurua vilkkuvan ilmeensä ja sen, mitä hän sanoi:

”Kylläpä täällä haiseekin paska”.

Kättelimme ja meistä tuli ystävät.

Kun ihmiskunta nyt uutisten mukaan pelkää – ainakin Suomessa – pandemian, ISISin ja ilmastokatastrofin sijasta MAAILMANLOPPUA (HS 27.8.-21), on seikka selkeä.

Olemme luonnon ”herroista” tulleet luonnon uhreiksi, target-roolistamme on tullut victim-asema. Kohde ja tekijä on muuttunut uhriksi.

Vielä vuosisatojen kuluttuakin Telluksen eniten painoa omaava liikkuva elämä varmaankin on muurahaisten suku.

Die Amaise. Ant. Myra. Pissmyra.

Keltiäinen, kusiainen, mauriainen, murkku, myrmekologia, termiitti – rakkaalla olennolla on monta nimeä.

”Hallintoalamainen”: ”Miksi aina mie!?!”