Mitä tehdä kun järjestelmä menee rikki?

Olen jonkun kerran joutunut tilanteisiin, joissa haaste on ilmaistavissa selkeästi, mutta sen käsittely osoittaa, että ”kone ei toimi” eli se on rikki.

Ikävimpiä ovat tilanteet, joissa järjestelmän palveluksessa olevat eivät itse huomaa, että he toimivat rikkinäisen koneen tai algoritmin osasina.

Tällaiset tilanteet ovat lisääntyneet iän myötä. Oma vika: sielu ei taivu siihen, mitä on vastassa kun ”maksaa ja jaksaa etänä”.

Ikävimpiä tilanteet ovat silloin, kun rikki olevan koneen saavuttaminen (palautteen avulla) on virtaviivaistettu. Et saa käsiin ihmistä vaan botin.

Tämä koskee myös arkoja alueita ja tämä on lisääntymässä.

Siis rikki oleva rataverkko, veturi, vaunu, vaunun vessa, konduktööri tai ilmastointi.

Paska haisee ja banjot soi, mutta kukaan ei edes kuule. Haistaa vain.

Toivoisin, että palvelualgoritmit viimeiseksi tulevat muistojumalanpalveluksiin tai huonosti kontrolloitua valtaa omaaviin toimintoihin ja niiden inhimillisiin kulmauksiin: homo sapiens sapiens ( = ”viisas muuta luomakuntaa ryöstöviljevä ihminen”).

Olemme hyvää vauhtia menossa maailmaan, jossa ”kotieläimemme oli perheessämme kuin lapsi”.

Siis tuo suden tai bengalin tiikerin jälkeläinen.

Pahiten tämä ongelma tulee vastaan kirjassa, jota ei ole kirjoitettu.

Tuon kirjan kirjoittivat aikanaan Frantz Kafka ja Albert Camus.

Nyt noita kirjoja kirjoittaa kustantajan algoritmi. Nyt noita kirjoja kuunnellaan kuulokkeilla, jotka eivät anna mahdollisuutta kuulla lähestyvän junan varoitus-vihellystä.

”Juna jyskyttää, vanhaa ystävää…”

Siinä menee henki. Tai terveys. Ja mikä pahinta: juna pysähtyy. Aina.

Junan matkustaja ei ehdi jatkoyhteyksiin ja vastaanottajat jäätyvät asemasillalle, koska algoritmi on määrittänyt, ettei asemaravintola saa olla auki (sars-CoV-2, Covid-19) ja odotustilojen lämmityskin on rikki. Lisää tästä Hytti N:o 6, Rosa Liksom.

Onnetonta, eikö totta?

Mutta ah niin halpaa: pörssikurssit nousevat sitä enemmän, mitä enemmän eläkeläiset kuolevat tavallisiin tauteihin, joiden hyvä hoito olisi LLL (Lepo, Lämpö, Lääke) tai VVV (Vila, Värme, Vänlighet). Yksinkertaista, mutta halpaa se toki olisi. Halpahintaista.

Onneksi krematoriot ovat taas muotia.

Edellisen kerranhan ne olivat muotia Saksassa 1939-1945. Tosin Intiassa poltetaan uunin ulkopuolella,

Halpaa ja tehokasta, sosiaalisesti yksinäistä.

Yksin oot Sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot…”

***

Kuuntelen Korkalonkadulta neuvottelusta tullessani autoradiosta Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš´n pianokonserttoa N:o 2 in F Major, Op.102, Andante.

Mietin, että Dmitri on sen säveltänyt kun olin 10-vuotias.

Aikana, jolloin II maailmansodan jälkeinen maailma vielä oli pahasti rikki, joskin Neuvostoliitossa sai jo säveltää muutakin kuin diktaattorin ja nomenklatuuran hyväksymiä teoksia.

Se on vähän suhteellista, tuo asioiden rikkoutuminen. Ja korjaaminen.

Ja nomenklatuuran valta.