Kun kuulet hevosesi varjon

Aika ajoin radion päivän mietelauseena on täysosumia.

Tänään sellainen taas osui.

Julio Cortázarin, Etelä-Amerikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan kynän mestarin eräs teos on suomennettu vasta 2001 ja sieltä toimitus on poiminut opastuksia matkan, tai edes maanantain varalle. Ymmärrän nyt, mitä tarkoittaa, kun kuulee hevosensa varjon.

Sitä en ihan ymmärrä, mieskvartetin 2. tenoria pian 30v opeteltuani, minkä takia JC neuroo jättämään Schumannin rauhaan.

Itse asiassa ja onnekseni Bellman ja Brahms ovatkin suosikkejani, ei Schumann.

Ymmärrys lisääntyy, jos tietää, ettei ennen conqvistadorien tuloa maanosassa ollut lainkaan hevosia. Atsteekit, mayat ja inkat kävivät verisiä, julmia sotiaan kävellen. He tuhosivat kulttuurinsa alunperin ihan itse.

Aamukahvilla tehtiin tikusta asiaa.

Kerroin, kuinka 1965 toukokuussa heitin perheemme levyvaraston leijoina kotikaupunkini läheiseen järveen. Rapojärvi. Bill Haley, Annikki Tähti, Olavi Virta, Pariisin Varpunen (”Padam”).

Juttukaveri oli juuri palannut Pohjois-Savosta levynhankintamatkalta ja kertoi sieltä kerran lähetetyn hänelle kokoelman savikiekkoja. Hänen tarvitsi vain maksaa rahti.

Se olikin kallis pieti: 92-vuotias lähettäjä oli laittanut yli 100 kg levyjä ja posliinikoiran tulemaan.

Luin iltapäivälehdestä testin. ”Minkä aikakauden lapsi olet”.

Vastasin kaikkiin 12 kysymykseen ”oikein”. Tiesin, että gramofoni on levysoitin, joka toimii ilman sähköä. Veivinvääntö-voimalla.

Täytän, JLS, lokakuussa 75 vuotta. Perilliset opettivat jo vuosia sitten, että aikakauteni on ”OKBoomers”.

Savikiekkoja veivin voimalla. Balladi Olavinlinnasta, Rock Around the Clock, Tiger Shark. 78 kierrosta / minuutti

Adam ja Eve olivat jo eri aikakautta. 45 kierrosta.