Kylväkää valkoapiloita

Olen pian 75-vuotisen elämäni aikana ollut monessa.

Niissä ollessani olen saanut oppia kaikilta rälsseiltä, monenlaisilta tapaamiltani vallan, hengen ja käden mestareilta.

Tärkeä koululuokkani on vallan valtijoiden lisäksi ollut kultttuuri kuten vaikkapa kirjallisuus, musiikki, elokuvat, näytelmät ja kuvataide (Caravaggiosta Kalevi Ahoon, Veksi Salmesta Anni Ylävaaraan).

Kymmenien vuosien toiminta ihmisten valitsemana päättäjänä kymmenissä eri asemissa on ryydittänyt joskus aika mutkittelevaa ja kivistäkin polkuani ”tässä ihmisen maailmassa”, jota nykykäsityksen mukaan eniten on rikkomassa itse ihminen.

Tästä tosin on useita eri tulokulmia ja versioita: ”Kuka, miten, miksi…”. Gretoista roslingeihin.

Olen elämässäni ollut pitkin matkaa lisäksi lähellä mediaa, jonka kanssa on ollut hyvä miettiä, miten on, ”jos siltä näyttää”.

Kaikkein tärkein oivallukseni ja ymmärrykseni kasvattaja ovat kuitenkin olleet ne kymmenet tuhannet kärsivät ihmiset, joita olen tavannut kymmenillä työhuoneillani satoja tuhansia kertoja 1960-luvun lopulta alkaen.

Ilman tuon alussa mainitsemiani osaajajoukkojien antamaa taustatietoa ja -kokemusta en kuitenkaan olisi kyennyt saattamaan kliinistä lääkärin työtäni omassa entrooppisessa mielessäni vähitellen lisääntyvään  järjestykseen, negentropiaan.

Entropia = luonnon tavoittelema epäjärjestys 

Negentropia = voiman avulla aikaansaatava ja ylläpidettävä järjestys

Paljon asiassa on ollut apua lääkäreiden ammatissa voimassa olevasta kollegiaalisuudesta. Kokeneempi ja/tai osaavampi on opastanut ja usein opastaessaan itsekin oppinut. Tällainen verkko ei ole erikoisala- kunta-, maakunta-, valtakunta- tai maanosakohtainen vaan ihmiskunnan kokoinen erityisverkko. Sinuhe egyptiläisestä Kos-saaren Hippokrateeseen, Kittilän 1950-80-luvun kunnanlääkäri Pekka Peltosesta Wehrmachtin II maailmansodan aikaiseen salaneuvos Sauerbruchiin.

Tärkeimpiä opetuksia ammatissani taitaa olla virheistä, omista ja vähän muidenkin erheistä, oppiminen.

En nosta esiin enempiä nimiä, koska tämä ei ole ihmistä vaan ihmisyyttä käsittelevä mietintä.

Maassamme on hyvä ”herra/rouva/muusukupuoli-onni” eli koko historiallisen olemisemme ja sittemmin itsenäisyytemme ajan ihmisten Suomen ruoreissa ja kansi/konemiesten ja -naisten joukossa on ollut väen antamalla hyväksyttävyyden mandaatilla toimivia laatuisia ihmisiä.

Muuan vuosia oikeuslaitoksessa (HO) leipätyössä ollut mietti asiaa hiljattain moniselitteisen käsitteistön avulla.

Toisaalta hän kertoi, että useilla meistä, jopa Alajärven Pärruutilla, on hänen laillaan joukko ”lähettämättömiä kirjeitä”, joissa kerrotaan, miten asiat oikeasti voisivat tai niiden tulisi voida olla.

”Jälkiviisauden makeutta”.

Kun neuvoa sitten kysyttiin, hän opasti meitä kylvämään puutarhoihimme valkoapiloita.

Niistä pörriäiset näet pitävät ja niiden sukujen elinvoima lisääntyy.

Elämänkierto elinpiirissämme tällä planeetallamme näin ehkä säilyy ja edistyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s