Silent Message or Shouting Aloud

Yhä useampi ilmiö polarisoituu – tai ainakin se tapa, jolla ilmiötä kuvataan

Otan esille erään tuoreimmista: Luumäkeläislähtöinen kirjailija Petri Pykälä esittää maailmanlopun lähes toteutuvan Rovaniemen läheisen järven rannalla alkaen tunnistettavissa olevan romaanihenkilön kuolemalla 20.10 2020.

Maalitusvälineen nimi (kirjan kannessa) on ”Kotkanpesä”.

Toinen ennuste katsoo tulevaisuuteen, jossa Helsingin Sanomien taloustoimituksen (nyk. porsaanpunainen Visio, Tuomas Niskakangas) toimittaja kirjassaan Roihu kuvaa tunnistettavien äärioikeistolaisten (kts Lapuan liike) ja arvoliberaalien (kts Tampereen raitiotiet) sisällissota-konfliktia (v 2025), joka päättyy toisen osapuolen voittoon.

Maailmalla on useita think tank – ryhmiä miettimässä näitä asioita.

Yritän seurata niistä ”arvokkaimpien” viestejä, joista en löydä sellaista totuutta, joka valaisisi pimenevän polkuni kompastuttavia kiviä, oksia, juuria ja lätäköitä.

Vaelluksellani alkaa olla ainakin minulla hiukan kylmä. Taas kerran.

Viestit tällaisena aikana – jollaisia olen ennenkin elänyt, kts Sikojen lahti, JFK:n kuolema, Vanhan valtaus, UKK:n rojahtaminen, Suomen valtionkassan tyhjentäminen (Soros) ja kaikki 75 pääsiäistäni – ovat aina kaksinapaisia ja vähän on tilaa ääripäiden välillä kirkkoisä Augustinuksen aD 430 Hippoossa lausumalle:

Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat”.

Silent message pandeemisessa ihmiskunnassa huutaa niin että korvani menevät lukkoon.

Lopullisesti tuhoa kahdeksannessa aivohermossani (n statuacusticus/vestibulocochlearis – kuulo ja tasapaino) täydentää ”shooting aloud”.

Tuohon shooting aloud – kuoroon ovat nyt yhtyneet koko suomalainen ”sivistynyt” media, silent message ei saa tilaa edes pitkäperjantaina – maailman hiihtokeskuksissa tanssitaan liian äänekkäästi.

Kuitenkin, oman lyhyen elämäni varrella hiljainen tieto on toistaiseksi joka kerta ollut taistojen tauottua se, jolla on ollut eniten vaikutusta – muskelia, vääntöä, tuloksia, säästyneitä ihmiselämiä ja luonnon verkostoja ja tulevaisuutta.

Tulevaisuus syntyy enemmän uskosta siihen kuin sen pelosta.

Tomma tunnor bullrar mest – hienommin ilmaistuna Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa