Derkut meille

Katsoin elokuvan Muiden elämä saunan päälle eilen.

Tänään on vapaapäivä ja vuorossa on kovasti tuttu Me sotasankarit.

Sama kanava eli YLE Teema.

Tarinat kertovat Suomen asemasta idän ja lännen välissä tai pohjoisena etelässä minun elämäni aikana. Babyboomers – rajaus siis.

Nuoremmille nimitys on OK boomer.

Ensimainittu elokuva kertoo, millainen suloinen pikkuvaltio rakentui Pommernin miljoonia saksalaisia surmanneen kansainvaelluksen raunioille, joista kaikki mielisaraat, mustalaiset, kehitysvammaiset, baltit ja juutalaiset oli poistettu.

Toinen kertoo, miten Roosevelt viimeinkin suututtuaan Norjan kruununperijän vaimolle laittoi hyrskyn myrskyn ja tillin tallin koko tunnetussa maailmassa – Afrikka ei ollut tunnettua maailmaa.

Rakkaani Hiroshima.

Kyllähän menneisyys todella on juuri se, joka ei elämästämme katoa.

Tai jos katoaa, menee kaupanpäällisinä tulevaisuus.

Jää vain carpe diem ja niinhän tässä näyttääkin käyvän.

112 – save our souls ( … _ _ _ … )

Rapakon toisella puolella 911.

Opiskeluaikanani viihdyin piireissä, joiden tapana oli käydä DDR:n rahoilla Itä-Berliinissä.

Itse en poikennut, minulle riitti BDR:n Kassel, maan tasalle pommitettu sotateollisuuskaupunki ”am Zonengrenze” ja sekin vaati pilkuksi iin päälle paikallaolon silloin, kun itämarkka loppui ja ”ruohon väri aidan (Mauer) toisella puolella” alkoi paljastua.

Trabista tuli pyhäinjäännös.

Ei ollut kaseva väri eikä kunto nurtsilla, ei puolin eikä toisin.

En opiskeluaikana liikkunut piireissä, joiden CV:ssa stipendi Keski-Lännen punaniskojen pikkukaupunkeihin takasi elämän mittaisen menestyksen pörsseissä ja öky-huviloissa.

Olisi ehkä kannattanut?

No ei!

Suomen asema DDR:n ja Dallasin välimaastossa kannatti ehdottomasti eniten tutkia, koska sitä olisi mahdollisuus testata pitkän päälle.

EU toki 1992-2019 on nähty.

Tutkimus jatkuu.

2 kommenttia artikkeliin ”Derkut meille

  1. Yliopistopolitiikka kiinnostaa selvästi vähemmän kuin roskaleffat. Kannattaa lukea kertomakirjallisuutta, vai mitä? Mitä siitä, että lapset ja opiskelijat eivät saa kirjallisuuden opetusta, heh. Mitäpä keskitysleirioloissa elävistä vanhuksista, onhan heistä kiinnostunut yksi ihminen, Teppo Kröger. Sillä sekin on kuitattu. Roskikseen vaan nuokin asiat, vanhukset sitten likaveden mukana.

    Tykkää

    1. Vakituinen seuraajani osaa kryptata, mutta mie en Spedeä katto, mulle riittää Kaurismäki ja Donner – keskitysleireistä onkin paljon dokumenttia. Myös ruotsalaisista.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.