Sytokiinit

Käydäänkös välillä hetki ihan tavallisessa pakkastalven pulverilumen arjessa – sellainenhan on viikossa vain yksi päivä: tiistai.

Työni käsittää nykyisin 24/7 kaksi asiaa: sytokiinit ja kertomakirjallisuuden.

Osa kertomakirjallisuutta kerääntyy diginä ja vuorovaikutuksellisena, mutta kaikki sytokiinit kokoontuvat niin minun kuin minulta neuvoa hakevienkin osalta ERITTÄIN ISOON TARPEESEEN.

Ilman sytokiineja näistä 7.7 miljardista ihmisestä ei tulisi lasta, ei paskaa.

Tiedän, koska Piitu, 7.5 kk, on lähes päivittäin meillä hoidossa.

Siis olemalla ”lasta ja paskaa”. Ja kehittymällä siinä.

Kun yritän otilla poikkeavien ihmisteni kanssa löytää sopivaa balanssia D3-hormonin, B3-vitamiinin ja sytokiinien sokkeloissa, käytän hyväkseni kertomakirjallisuutta.

Viime aikojen suosikkini ovat olleet Olli Jalosen Taivaanpallo ja Joel Haahtelan Hengittämisen taito.

Hyvin ovat kirjat pelittäneet, mutta vieläkin tahtoo välillä tulla missi.

Niinkuin tänään, kun pakkanen esti falloksen jatkeeni, Datsun 100A, käynnistämästä ja esimieheni piti minulle palautekyselyn.

Ensinmainittu ei toimi vieläkään, mutta palautekeskustelu toimi kuin junan vessa 1950-luvulla.

Eli jätökset lentivät pitkin matin vatia (ei siis työhuoneelle) ja kumpikin oli tyytyväinen.

Minä uraani yksityislääkärinä (1977 alkaen), esimies uraansa ja työtään (vielä) paljon lyhyemmän tuokion tehneenä pomona ja naisena.

Sytokiineja siis tarvitaan, mutta jos Covid-19 yllättää ikäiseni, ne sytokiinit tuota pikaa tappavat ”sisällä ja puutarhassa”.

Sitten ei voi mitään.

Pitää toivoa, että sen aikaa vielä suotaisiin, että asia lopuksi hoidettaisiin loppuunpalamisella (krematorion ensimmäiset lapionpistot suoritetaan Tavivaarassa ihan millä hetkellä tahansa), jos kerran pohjaanpalaminen ei riitä. (pohjaanpalaminen = elämän keitos saa pohjaan palaessaan pikantin lisämaun, jolloin inha riistan maku peittyy).

ERGO: puun ja kuoren välissä:

Muut halatkoon niitä puita, alle 25 miinusasteen holotnassa mie poltan puut varaavassa, Kaukosen taiturin tekemässä takassa.

Sellainen, viikon ainoa arkipäivä.