Donnerwetter

Tapasin Jörn Donnetin etelässä asuessani ja Euroopassa päättäessäni sen verran, että uskallan hänestä keskustella Lasse Lehtisen kanssa.

Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon kumpaisestakaan vasemmisto-intellektuellista – Donnerin perään uskallan jo kirjoittaa ”sit tibi terra levis”. Jopa niin, että ymmärrän lauseen alkuperäisen merkityksen. Se ei ole ”kepeät mullat”.

Lehtiselle, maamme Väinö Tannerin vankimmalla takapirulle, toivotan pitkää ikää.

YLE Areenalta katsoin tänään huonon poliitikkohaastattelun päälle dokumentin, jossa tekijät ovat onnistuneet kovin hyvin.

Paremmin kuin Donner itse Mammutissaan, jonka senkin luin aivan äsken ja ällätikun kanssa.

Yksi asia sai minut erityisesti hyälle kiirille: Donner on valokuvannut koko elämänsä aikana hyvin paljon.

Hän on tehnyt valtavan urotyön: hän on arkistoinut ottamansa kuvat ”pinnakkaisina” kansioihin, joiden selkämyksissä lukee ”PRIVAT”.

Nyt nuo kansiot on avattu ja kansa pääsee itse katsomaan, mitä Zeissin 50 mm optiikka 2.8 valovoimaisena on tallentanut Agfan ja Kodakin filmeille.

Itselläni on yhdessä vaimoni kanssa kokoamani valokuva- ja leikearkisto (minä katsoin, vaimo teki työt, mutta ”minäitte” olen kovin päällekäyvästi pääosassa.

”TARGET”, ei ”VICTIM”

Tunti ja 20 minuuttia kestävä dokumenetti jätti monen muun asian ohessa omaan sieluuni yhden hyvin tärkeän jäljen: en enää pelkää kuolemaan senkään vertaa, mitä lääkäri yleensäkin vähänlaisesti pelkää.

Kiitos työryhmälle ja Donnerille, joka on haastateltu ennenkuin tämä sanoinkuvaamaton paniikki alkoi kuolleen RNA-partikkelin (sars-CoV-2) levittyä lentokoneissa ympäri ihmiskuntamme asuinsijoja.

Juuri ja juuri ennen tämä testamentti on kuvattu, joulukuussa reilu vuosi sitten.

Ave imperator, morituri te salutant

3 kommenttia artikkeliin ”Donnerwetter

  1. Olipa koskettava dokumentti. En ole ennen tullut ajatelleeksi käsittelemätöntä häpeää Jörnin olemusta läpäisevänä tunteena. Harmi ettei herra avannut lapsuuttaan enempää, eikä enää voi kysyäkään. Voin olla väärässä mutta en pääse ajatuksesta irtikään. Huippu lahjakkaan se ”5 prosenttia ” saattoi jäädä puristatta häpeän vuoksi. Mitä mieltä olet väitteestä?

    Tykkää

    1. Erittäin oleellinen kysymys joka ei siitä aineistosta, joka on käytössäni ja joka ei ole vähäinen, ei ole tällaisella julkisella alustalla vastattavissa.
      Olen lähtenyt usemman kerran asian kanssa ”painiskeltuani liikkeelle ennen syntymää vallinneesta tilanteesta (DNA, epigenetiikka, ”idel ädel adel” jne) ja aika paljon lasken kahden tekijän varaan: DRD4-R7 ja autismiryhmän piirteistö (ei sairauksia missään nimessä vaan voitaa ja sävyjä, mutta myös lastia lisääviä tekijöitä).
      Taiteen taakka.

      Erinomainen lisä voisi löytyä kysyjälle (MK) kirjastosta: BJP165 22-34 (1994): 291 world-famous men

      ERGO: >110% oli puristettavissa, mutta kärsimys jakautui tekijän ja targetin (ei victim!) välille.

      Tykkää

  2. hyvin turistu. Itsekin taiteilijana, (vaikkakaan ei-nerona) yhdyn 291 world-famous men tutkimuksen otaksumaan. Oikeastaan Donnerin kohdalla vedin suoran viivan ylimielisen käytöksen ja häpeän väliseen kytkentään. Alleviivaan sanaa käytös, koska oletan ettei hän ollut syvimmiltään ylimielinen. Hän oli liian älykäs sellaiseen. Ylimielinen pinta oli tässä mielessä tekninen ratkaisu ja suoja.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.